Joulu%202015%20%20II%20044.jpg

 

Viimeinen viikko on mennyt enimmäkseen sairastaessa. Ensin olin itse heikossa hapessa ja ajattelin sen johtuvan tuosta iänikuisesta yskästä, johon ei tunnu kunnon parannuskeinoa nyt olevan. Kittasin homeopaattista Ipecaa enkä sitten sen ansiosta tajunnut, että itse asiassa paha ja pyörryttävä olo johtuikin jostain vatsataudista, joka ei tietenkään päässyt täydellä höyryllä päälle – Ipecacuanha kun on myös vatsalääke. Tämän tajusin vasta siinä vaiheessa, kun olin saanut hankittua ainekset kaalipataan, joka ei nyt välttämättä ole ihan vatsatautisen ruokaa.

 

Joulu%202015%20%20II%20014.jpg

 


Sitten tuli paljon pahempaa. Rondolle tuli tosi sitkeä ripuli, joka välillä tuntui jo menevän, mutta tuli taas takaisin, ja johon kokeilin varmaan kymmentä homeopaattista rohtoa. Itse koira oli onneksi pirteä eikä pahemmin kipeän oloinen, mutta itse aloin olla epätoivoinen, kun mikään ei tuntunut auttavan ja pelkäsin jo, että kahden vuoden takainen kamala suolistotulehdus on taas hyökännyt keskuuteemme. Onneksi koira sentään jo on aikuinen eikä pentu, eikä tuntunut pahemmin häiriintyvän, paitsi että syömisten rajoittaminen tietysti korpesi ja pahasti. Saatiin se sentään vihdoin menemään, ja melko pian Rondo oli ihan ennallaan. Puuh. Mitään syytä tuohonkaan en löytänyt, jos ei sitten pihalta nautituissa kaninpapanoissa ole jotain vatsaa ärsyttävää, mutta sitten luulisi muillakin olevan vatsaoireita, sen verran innolla ne niitä pistelevät poskeensa, vaikka mitä tekisi.

 

Joulu%202015%20%20II%20010.jpg

 


Hain sitten paikallisesta apteekista varmuuden vuoksi Rondolle lisää homeopaattista ripulirohtoa ja samalla itselleni Droseraa, jonka pitäisi auttaa juuri tämmöiseen yskään. Pätevän ja mukavan tuntuinen mies suositteli kovasti homeopaattista yhdistelmävalmistetta, jonka pitäisi auttaa myös, jos yskä on rinnassa. No sitä se ei sillä hetkellä ollut, mutta otin kuitenkin sen yhdistelmävalmisteen, ja kas kummaa, hetken päästä keuhkoputkessakin kihelmöi. Nyt en sitten tiedä, oliko se joku alkuhuonontuminen jo lähes kroonisessa vaivassa, vai kävikö taas kerran niin, että minulle annettiin lääkkeet jo etukäteen tulevaan vaivaan. Tuolloin nimittäin alkoi sataa kaatamalla, ja farkut olivat jokseenkin läpimärät, ennen kuin pääsin takaisin autoon, ja kun vihdoin pääsimme kotiin kaikilta asioilta, palelin jo kuin horkkatautinen. Yskä on ehkä vähän parempi jo, muttei hyvä vieläkään – tai siis yskä voi erinomaisesti, mutta sen omistaja ei…

 

Joulu%202015%20%20II%20018.jpg

 


Kaalipadankin ehdin sitten jossain välissä saada aikaiseksi sillä seurauksella, että vatsa tuli taas kipeäksi…


Perjantai-iltana, kun olimme juuri tulleet asioilta kotiin, ja olin tavallistakin poikkinaisempi, soitti yksi kiinteistövälittäjä, että joku haluaisi välttämättä tulla katsomaan tätä paikkaa seuraavana päivänä. Just. Tällä kokoonpanolla huusholli ei tosiaankaan ole joka hetki valmis esiteltäväksi, ja kaikenlaisten soutamisten ja huopaamisten jälkeen ei sitten auttanut muu kuin ruveta taas ruokkoamaan täällä. Sitä jatkui vielä lauantaiaamunakin, ja vielä enemmän harmitti, kun melkein tiesin tekeväni ihan turhaa työtä. Niinhän siinä sitten kävi, että talonkatsoja tuli, vilkaisi ympärilleen ja melkein ennen kuin oli käynyt edes sisällä, päätti, ettei talo sovi hänelle eikä ole sellainen kuin hän odotti. Harvoin  noissa katsastajissa tapaa muuta kuin mukavia ihmisiä, mutta tämä oli melkein töykeä. Kuviakin kyllä olisi tarjolla vaikka kuinka välittäjän sivuilla, mutta tiedä sitten, mitä se nainen oikein odotti.

 

Joulu%202015%20%20II%20040.jpg

Ja taas meillä on jouluruusuja :)


Olen kyllä voinut muutenkin melkein pahoin uutisesta, jonka kuulin yhdestä tutusta chihusta Suomessa. Siltä oli amputoitu nimittäin varvas furunkuloosin vuoksi, kun ei sitä saatu paranemaan. Siis furunkuloosin! Olisin itsekin voinut melkein vasemmalla kädellä antaa ohjeet sen hoitamiseen. Varmaan kuuluu tämä elli siihen samaan koulukuntaan, joka poistaa eläimiltä korvia, kun ei saa korvatulehdusta paranemaan…

 

Joulu%202015%20%20II%20038.jpg


Kerran kuitenkin kaupasta (taas, muuallahan ei sitten käydäkään, kyllä on rikasta tämä meidän sosiaalinen elämämme) tullessamme sain pelastettua yhden kääpiöpystiksen, vieläkin on hyvä mieli. Silloin oli jo tosi hämärää, ja yhden mäen päällä näin jonkun ruskean pienen hahmon, joka seisoi keskellä tietä eikä väistänyt yhtään mitään. Onneksi olin autojonon ensimmäisenä, muuten se olisi kyllä liiskaantunut. Pysäytin auton, laitoin varoitusvilkut päälle, ja kun omat koirani sanoivat, että nyt se on ojan puoleisessa reunassa, menin portista talon pihaan, koiran onneksi seuratessa. Pihalta oli juuri lähdössä auto, ja siinä ollut nainen (kuulemma sairaanhoitaja) sanoi koiran kuuluvan siihen taloon. Sitten hän kiireesti kaasutti tiehensä, ja oli ajaa koiraparan päälle. Kai se sitten hänestä riitti, että käy huolehtimassa fyysisistä tarpeista, viis siitä, jos potilaan koiran mennessään liiskaa… Oven tuli avaamaan kuitenkin iäkäs ja ystävällinen täti, koira livahti heti ovesta sisään, ja yritin selittää ranskallani koiran olleen tiellä ja vaarassa. Kovasti oli täti kiitollinen, toivottavasti vaan tajuaa seuraavan kerran sulkea portin, ennen kuin päästää koiraansa pihalle. Olen monesti Suomessakin ihmetellyt ihmisten kykenemättömyyttä sulkea ovia ja portteja perässään, mutta täällä se tuntuu olevan oikein kansantauti. Yleensä senkin talon portti näkyy olevan kiinni, mutta ehkä se oli avattu juuri sairaanhoitajaa varten (joka sitten varmaan oli päästänyt koiran mennessään ovesta jne.). Ajattelin jo viedä sille koiralle Tinon heijastinliivin, mutta eipä siitä paljon apua taida olla, jos vielä tielle menee, kun autot kaahaavat siinä(kin) kohdassa sitä tavallista yhdeksääkymppiään. Toivottavasti portti tästedes taas pysyy lukittuna.


Joulupukkeja kiipeilee tavalliseen tapaan tuolla harmaudessa pitkin seiniä, ja jouluvalot vilkkuvat sateen keskellä – kylläkin vaan pimeimpään aikaan, päiväksi ne aina sammutetaan, vaikka olisi kuinka synkkä päivä. Näin täällä. Valoisaa joulunalusta itse kullekin :)

Joulu%202015%20%20II%20041.jpg