Rauhallista joulunaikaa itse kullekin.

Ja tässä lisää rentoutumisvinkkejä

Viime lauantaina ajeltiin sitten Ruovedelle. Eevalta olin kuullut, että Pirkanhovin (Teboil-asema ysitien varrella Tampereelta etelään) pihalla on koirille juoksuaitaus, ja sinne sitten mentiin nuuskimaan matkalla. Aitaus ei ole iso, mutta ilmeisen mielenkiintoinen ja mukavan metsäinen koirienkin mielestä, niin että siinä on kiva irrotella kesken matkan - iso kiitos ajattelevaisuudesta tekijöille :) . Sattuipa sitten niin, että Rinti ripuloi oikein kunnolla ja sotki villahousunsa kamalaan kuntoon, niin että sen jälkeen kun saatiin enimmät vellit kerättyä aitauksesta pussiin, uhrasin autossa olevan vesikanisterin sisällön sen putsaamiseen. Paitsi ettei se riittänyt sitten alkuunkaan, varsinkin kun vesi oli todella kylmää... Onneksi olen Reissarilla tottunut pysäköimään enemmän isojen autojen paikoille, ja nytkin olin vaistomaisesti parkannut jeepin rekkojen tankkauspaikan kupeeseen, kun aitauskin oli siinä vieressä. Siinähän oli apukin lähempänä kuin arvasinkaan - vesipisteen kaapissa oli iso ihana kannu täynnä lämmintä vettä, jolla sain koirani taas autokelpoiseen kuntoon. Kiitos ja ylistys rekkamiehille, ja anteeksi, etten helpotuksen huumassa tajunnut täyttää kannua uudestaan...

Calle oli ihastuksissaan saatuaan kaverinsa kylään ja esitteli innoissaan aidattua pihaansa, johon pääsee hätäpissalle tarvitessa. Ruovedellä oli lunta, ja illalla sitä alkoi tulla lisää, niin että takaisin ajettiin melkoisessa myräkässä ihmetellen näiden uusavuttomien kuskien täydellistä kelistä piittaamattomuutta. Ei ihme, että CD:n kuuntelu keskeytyi vähän väliä onnettomuustiedotusten vuoksi... Ja taas oli tietysti syy vain ja ainoastaan kelissä, voi hyvät hyssyrät. Täällä oli maa hädin tuskin valkoisena, ja seuraavan aamun vesisade hoiteli senkin taas mustaksi.

Sunnuntaina tuli ystävämme Tiina Vammalasta käymään, ja kävimme hänen toivomuksestaan taidemuseossa Carl Larssonin näyttelyä katsomassa. Toista kertaa ei sitten tee mieli mennäkään...Siellä oli joka huoneessa taatusti Turun alkuperäisväestöön kuuluvia tiukkapipoja vartijasetiä ja -tätejä, jotka tulivat välittömästi tuuppimaan ihmisiä kauemmas, jos sattui astahtamaan metriä lähemmäs seinää ja maalauksia. Kertaakaan en kuullut yhtään  kohteliasta kommenttia tyyliin "Anteeksi, mutta voisitteko...". Ei, tönimään vaan ja käsiksi. Eikä se nyt sentään mikään Picasson näyttely ollut! Yksi mies jo ehti minuakin työntää, vaikken ollut lähelläkään seinää, ja päätin, että jos vielä kerran sen tekee, kajautan suureen ääneen "Äläpäs käpälöi!", tai "APUA, se lähentelee!". Olisipas ollut hauska katsoa sedän ilmettä... Ehkä se ensiraivossani hautomani kommentti "ÄLÄ KOSKE; MINUSSA ON KIRPPUJA!" olisi myös voinut olla säväyttävä ;) Tästä tulikin mieleen, etten ole vieläkään muistanut laittaa palautetta kyseiselle laitokselle...Varokaa vaan keski-ikäisiä vihaisia tätejä, niiden kosto on hirmuinen!

Eilen ja tänään tehtiin pitkästä aikaa aamulenkit pyörällä. Tosin tänään tajusin postilaatikolla pysähdyttyämme, että kylätie oli paikoittain aivan jäinen, ja jonkin aikaa ajeltiin hissukseen, mutta onneksi suurin osa tiestä oli turvallisen kuiva ja jäätön, ja ehjinä päästiin koko lenkki.

Olen aloittanut mustateekuurin noille pirskatin kipeille jaloille, tai siis kovettumille, joihin ei ole kunnon apua löytynyt vielä mistään, ja välillä on käveleminen täyttä tuskaa. Nyt keitän joka ilta kannullisen mustaa teetä (tuleepahan käytettyä kaikki vanhat teet, kun muuten juon yleensä vain valkoista tai  minttuteetä), sekoitan sen muuhun veteen ja upotan jalat edes kymmeneksi minuutiksi kylpyyn. Ei se ainakaan pahempaa tunnu tekevän, jos ei jalkojen ulkonäköä oteta lukuun - ne näyttävät lähinnä koskaan peseytymättömän nokikolarin käpäliltä ;)

Samaan aikaan aloitin taas yhden homeopaattisenkin kuurin kovettumien hoitoon ja sain ilmeisesti todistaa elämäni ensimmäistä kunnon alkuhuonontumista, kun käsivarret ja selkä pukkasivat oikein kunnon noidan näppylöitä. Homeopatialla sain kutinan kuriin, ja kun tarkistin kyseisen aineen lääkeainekuvasta, siellä yhtenä oireena oli juuri sen kaltainen reaktio. Hyvä minä koepupu :)

Mutta siis joulua ihan kaikille, itse kullekin juuri sopivaa