005-normal.jpg

Meidän piharuohikko näyttää nykyään monin paikoin tältä. Ei ole koirista yhtään mukavaa, kun eivät mitään fakiirikoiria sentään ole, ja nuo kastanjoiden piikit ovat älyttömän teräviä. Lisämausteena ovat kuivat ja pudonneet kastanjanlehdet, jotka takertuvat myös karvoihin kuin liimattuna ja tuntuvat ilmeisen häiritseviltä. Kaiken lisäksi ne pahuksen karvamadot/kukkanorkot ovat jälleen aktivoituneet, ja tarttuvat taas karvoihin. Ei ole pitkäkarvaisen koiran elämä helppoa täällä tähän aikaan...

Eikä noista pudonneista kastanjoista ole vielä mitään hyötyä hevosillekaan, ennen kuin vähän kypsyvät ja aukeavat, niin että siihen sisältöön pääsee käsiksi.

004-normal.jpg

2/3 koirista on pesty, tämän tyypin vuoro on tänäiltana. Tosin kyseisen otuksen elämäntyylillä (tuosta suoraan, roiskis, ja lisää vauhtia...) puhtaus ei ole kovin pysyvä asiantila, mutta onpahan sekin hetken puhdas ja tuoksuva :)

002-normal.jpg

Oho, tulipas tuosta iso kuva... Siinä on 2/3 meidän narupalloista. Löysin niitä Leclercistä, missä maksavat kolmen ja puolen euron paikkeilla. Tuo reikä ilmeisesti aiheuttaa sen, että niitä heittäessä (ovat sen verran painavia, että lentävät tosi hyvin) kuuluu hilpeää ujellusta, vähän kuin kummitus vuoristoradalla ;), ja koirat (Rio ja Rondo, Rinti ei palloista välitä) ovat hassuina niihin. Ensin niitä oli vain yksi, ja Rondo tietenkin varasti sen koko ajan Riolta. Sitten ostin toisen, ajatuksena, että sitten voisin heittää kummallekin oman...Käytännössä heitinkin, mutta Rondo juoksi salamannopeasti omansa luo, hylkäsi sen heti alkuunsa ja juoksi sitten ryöstämään Rion pallon.

Eikä siinä vielä kylliksi, että pallo oli aina väärän koiran suussa - lisäksi vähintään toinen niistä oli koko ajan kateissa. Päätin siis investoida vielä kolmanteen tilanteen helpottamiseksi. No jaa... Tultiin kaupasta, heitin pallon Riolle, joka päätti kuitenkin ennemmin maistella ruohoa, ja sen jälkeen se pallo katosi. Siis kerta kaikkiaan katosi kuin maan nielemänä, vaikka selvästi näin, mihin se putosi, se ei vaan ollut siinä! Vielä tähän mennessä sitä ei ole löytynyt, ja alan epäillä tuon maan todella nielevän palloja, niin kuin se on ilmeisesti tehnyt jo ainakin kahdelle vanhemmalle narupallolle. Pelottavaa.

010-normal.jpg

Jos joku on jo kypsynyt näihin ruusukuviin, niin ei voi mitään, ne ovat vaan niin ihania nuo ruusupensaan kukat. Tuo kukka on nyt tässä pöydällä sulostuttamassa elämääni, toivottavasti se pensas suo vielä muutaman leikkokukan ilokseni tänä syksynä. Loput kuvat ovatkin sitten vesipuistosta.

Kukkaretki%20020-normal.jpg

Eihän niistä herhiläisistä vieläkään päästy. Toissailtana, kun olin pesemässä Rintiä, ja muut koirat olivat makuuhuoneessa, sinne oli taas tullut yksi pörisevä otus, jota Rondo tietysti jahtasi parhaansa mukaan. Olin vielä varmuuden vuoksi laittanut kiinni sen ikkunan, josta ne yleensä tulevat sisään, mutta tämäpä olikin tullut kattoikkunasta. Tarkistin vielä netistä noiden herhiläisten elintapoja, ja siellä sanottiin, että liikkuvat valoisan ajan lisäksi aamu- ja iltahämärissä - hah, nuo kyllä lentävät pilkkopimeässä! Yksi lisähaitta (ainakin sen lisäksi, ettei ikkunoiden sisäpuolella voi pitää mitään kasveja) noista sisäänpäin aukeavista ikkunoista on juuri se, ettei niihin saa mitään hyönteisverkkoja. Meilläkin on yöllä väliin ilma sakeanaan kaikenlaisista yöperhosista, joita Rondo tietysti myös yrittää pyydystää, ja jotka vähän väliä tömähtävät kirjalle, kasvoille ja ties minne. Rauhallista yötä vaan...

Kukkaretki%20039-normal.jpg

Olimme tiistaina kauppareissulla kävelemässä Rostrenenissä kanavan toista laitaa, sitä missä on ainoastaan polku ruohikossa (eikä siis pyöräilijöitä eikä yleensä muita kävelijöitäkään), ja kaiken lisäksi yleensä päivällä varjoisaa. Takaisin tullessamme näin, että joku kävelee perässämme toista puolta. Koiratkaan eivät kävelijää tietenkään noteeranneet, ainakaan niin kauan kuin vaan käveli siellä ja antoi meidän tallustella rauhassa omaa puoltamme. Vaan auta armias, kun (miespuolinen) kävelijä sai meidät kiinni ja aukaisi suunsa - ilmeisesti kehuakseen kauniita koiriani, koska kaiken räyhäyksen keskellä kuulin lopuksi sanat "oh la la". Meidän äippää kun ei ilman lupaa puhutella, ainakaan toiselta puolen kanavaa kovalla äänellä ;)  Mutta siis oikeasti ranskalaiset rakastavat kauniita koiria, ja varsin usein kuulen samantapaisia kommentteja kaikkialla, missä kuljemme (tosin tuo oli ensimmäinen - ja varmasti viimeinen - oh la la täällä, lämmitti mieltä kyllä kovasti ;) ).

Kukkaretki%20069-normal.jpg

Eilen tänne pölähti melko mystinen nuorimies, joka ei puhunut englantia (paitsi sanan "dogs", tulimme juuri tallista, ja koirat tietysti olivat tikkana portilla vahtimassa). Toin koirat sisään, ja sen jälkeen yritimme päästä yhteisymmärrykseen hänen vierailunsa syystä, mutta emme siinä kyllä onnistuneet. Ilmeisesti sillä oli jotain tekemistä veden kanssa, sen verran ymmärsin, mutta loppu jäi hämärän peittoon. Jotain hän haki vimmatusti sisältä (varmistettuaan taas, että dogs ovat varmasti toisessa huoneessa ;) ) ja ulkoa. Ulkona hän tökki maata ja käänteli betonilaattoja ja elehti käsillään minkä ehti kysyen minulta joka välissä, tiesinkö minä missä se (???) oli. No enpä tiennyt, kun en tiennyt mikä "se" edes oli, en edes viidennellä kerralla... Lopulta hän totesi, ettei sitä löydy ja siirtyi Jean-Marcin tiluksille. Olisiko tuo nyt niin vaikeaa opetella sen dogs-sanan (jonka osasi varmaan kokemuksen ja pelon opettamana) lisäksi yksi englanninkielinen sana, joka tarkoittaisi sitä, mitä hän oli etsimässä...Tosin en tiedä, olisinko tiennyt sitä edes englanniksi, mutta ehkä aidot englantilaiset kuitenkin omilla tiluksillaan tietäisivät. Jos nyt yhtään olin hajulla, sillä oli ehkä jotain tekemistä tänne tulevan veden tai putken kanssa, mutta yhtään sen paremmin en kyllä olisi osannut häntä opastaa, vaikka olisin enemmänkin hajulla ollut, kun en tiedä, missä se lymyää.

Kukkaretki%20024-normal.jpg

Ulkoa kuuluu ihana ääni - sateen ropinaa :) Kyllä sitä on kaivattukin tämän helteen keskellä.

Kukkaretki%20042-normal.jpg