kev%C3%A4tkukkia%20-13%20012-normal.jpg

Tämmöisiäkin kukkii jo pihalla, nimestä ei kyllä haisuakaan.

Ajattelin nyt sitten tämänkin ajan käyttää hyödyksi, kun ei uni tullut millään, ja polvi ei oikein antanut olla rauhassa sängyssäkään, pöh.

kev%C3%A4tkukkia%20-13%20016-normal.jpg

Krookuksiakin on jo muutama kukassa, nekin kaikki keltaisia. Itse vasta joulun jälkeen istuttamistani ei vielä ole näkyvissä kärkeäkään, mahtavatko vielä tänä vuonna noustakaan maasta. Niitä sai eurolla pussi, sekä tulppaaneita että krookuksia (joita olisi muunkin värisiä kuin keltaisia), ja pakkohan niitä oli sitten ostaa, varsinkin kun jo Suomesta tänne ostamani jäivät ilmeisesti sitten sinne.

Mahdankohan tulla vielä hullummaksi noiden keltaisten kukkien keskellä, vaikka en kyllä ole itse niitä hankkinut...Sitähän sanotaan, että jos lapsikin rupeaa käyttämään todella paljon keltaista piirustuksissaan, olisi syytä huolestua, ja niinhän se Vincent-setä Goghkin käytti sitä melkoisesti loppuaikoinaan...Minulla oli ainakin vielä molemmat korvat tallella viimeksi kun peiliin katsoin ;)

Karl kävi maanantaina laittamassa tallinovet paikoilleen, ja nyt saa ainakin sen puolesta nukkua rauhassa yönsä, että hevoset ovat aamullakin tallissa, kun ne sinne illalla on laittanut, eivätkä ole murtautuneet lankojen läpi vallan muualle. Tosin Vallen ja Blakkurin puolen salpa hajosi jo perjantain kovassa tuulessa, kun auki teljetty ovi oli irronnut kahleestaan ja tömähtänyt salvan vastakappaleeseen niin kovasti, että puu sen ympäriltä oli murtunut. Se pitää nyt sitoa paalinarulla (kuinkas muuten, taivaalle kiitos paalinaruista, niitä ilman maalaiset olisivat hukassa) yöksi kiinni Karlin seuraavaan vierailuun asti.

Sain varmaan saman epämääräisen flunssan tai mikä lie, minkä Julie ja Karl olivat sairastaneet edellisviikolla, ja muutaman päivän on olo ollut vaihtelevan outo, ja väsyttänyt on kamalasti. Paljon nuhaakaan ei ole eikä yskää, mutta välillä kova päänsärky ja ihan vetämätön olo. Tropannutkin olen kyllä itseäni niin, ettei se kovin pahaksi ole päässytkään, mutta sattuneesta syystä täällä on taas ollut työleiritunnelmat juuri kun pitäisi levätä... Valmiiksi pikotut puut pääsivät nimittäin vallan jo loppumaan, kun puuntoimittaja, Andy, oli käymässä Englannissa, eikä nyt ehdi ennen ensi keskiviikkoa tänne tuomaan uusia. Kylmäkin on nyt ollut, ja puuta tietysti kulunut enemmän, ja sitä on nyt kärrätty kaupasta kalliilla hintaa, että saa kuivaa puuta sytyttämiseen, ja sen lisäksi pihalla vielä olevia puolikuivia rankoja saa joka päivä sahailla ison kasan, ja metsästä raahataan aina tullessamme uusia rankoja. Puuuh...Mutta kyllä olen ollut viime aikoina iloinen vanhasta tavasta säästää laskuja ties kuinka kauan - niitä tuli lipaston laatikossa vielä tännekin, ja olen vihdoinkin löytänyt hyötykäyttöä vanhoille vakuutuskirjoille - sytykkeenä :)

Kuluneella viikolla emme ole päässeet sitten ollenkaan kanavalle, kun en puolikuntoisena viitsi noin viileässä pyöräillä, ja on suorastaan jo ikävä siellä edellämme aina lentelevää harmaahaikaraa. Itse asiassa siellä taitaa asustella pariskunta, kun parin kilometrin jälkeen ensimmäisen seuraan liittyy välillä toinen. Rostrenenin kohdallakin liiteli kanavan yllä yksi haikara, saattoi olla samakin, kun välimatkaa niiden normaalireviirille on vain muutama kilometri. Kovasti arkoja kyllä ovat, niin kuin useimmat muutkin linnut täällä - ne ovat ilmeisesti tutustuneet täkäläiseen metsästyskulttuuriin, jonka ainoa motto taitaa olla "ammu kaikkea mikä liikkuu"...Onneksi metsästys, niin kuin lähes kaikki muukin toiminta, on täällä niin kovaäänistä, että suurin osa saaliseläimistä taitaa päästä hyvissä ajoin pakoon :)

Minä kun olen luullut, ettei kymmenien kilometrien säteellä ole ainuttakaan Collieta, ja nyt olemme jo pari kertaa nähneet, autosta kyllä vaan ohi ajaessamme, tuossa muutaman kilometrin päässä yhden trikkiyksilön (siis mustan, suom.huom.), ilmeisesti nartun, joka pääsee ilmeisesti ihan säännöllisille lenkeillekin, mikä ei täällä ole mitenkään itsestään selvää. Vapaana se kulkee emännän tai isännän edellä, että on varmaan täällä syntynyt, täkäläisillä koirilla kun on joku ihme juttu, ilmeisesti jo geenimuisti, etteivät ne yleensä vahingossakaan astu autojen eteen (ja jos noiden hullujen eteen astuvat, niin se on menoa kertalaakilla).

Välillä käyn Ranskan Collieyhdistyksen tai vastaavan sivuilla, ja siellä kyllä näkyy Collieita, varsinkin etsimässä uutta kotia mitä omituisemmista syistä. Yksi halusi uuteen kotiin, kun uudessa asunnossa ei ollut tarpeeksi isoa pihaa (siis eihän sitä nyt lenkille voi viedä, jestas sentään...), toisen (alle vuoden ikäisen nahkan) olisi emäntä halunnut lopettaa, kun oli mokoma äitynyt puolustamaan itseään toisen koiran hyökätessä lenkillä kimppuun (mitä sille muutakaan voi, ihan selvästi mielenvikainen...), ja niin edelleen, Yhdeltä sentään oli emäntä kuollut, että oli edes hyväksyttävä syy hakea uutta kotia, mutta voi hyvä tavaton näiden kanssa! Hulluinta on, että vaikka kuinka moni, aitoon ranskalaiseen tapaan, vuodattaa sympatiaansa ja onnentoivotuksia uuden kodin etsintään näille nettisivuilla, tarjoamatta kuitenkaan yhtään käytännön ratkaisua. On siellä sentään välillä yksi ihan täysipäinenkin jättänyt kommentteja, jotka olisin itsekin voinut allekirjoittaa, esim. siitä lenkille viemisestä, koiran kouluttamisesta ym.

kev%C3%A4tkukkia%20-13%20017-normal.jpg

Tämä ei ole kuitenkaan Collie, vaan kotilo. Tiedän, että monet Suomessa inhoavat näitä, mutta minusta ne ovat kauniita - sitä paitsi suurin osa täällä näkyvistä on ihan tyhjiä, eikä niitä meidän pihalla montaa näykään, jokainen niistä on kuin pieni taideteos. Tämä nyt ei pääse noin kirkkaassa valossa otetussa kuvassa oikeuksiinsa, mutta kaunis se on.

Zooplussalta tilasin koirankopin - kaneille, jos edes siihen suostuisivat menemään kylmemmillä ilmoilla lämmittelemään. Kasasin sen heti sen tultua ja vein kanitaloon ja täytin puruilla ja heinillä, laitoinpa vielä sisään syötävääkin, että viihtyisivät edes hiukan aikaa siellä, mutta aika näyttää... On sinne sentään ilmestynyt muutama papana, että kyllä ne siellä käyvät, mutta toistaiseksi ovat entiseen tapaan reippaina hypelleet heinäkasasta aamuisin vastaani (meinasin ihan väkisin kirjoittaa vatsaani, olisikohan paras mennä vaan sänkyyn ;) )kamelia%20ja%20p%C3%B6tt%C3%B6armeija%20

Öitä.