Heh, täällä taas - ajattelin vaihteeksi parantaa tapani ja kirjoittaa jotain aina silloin tällöin eikä vain joskus ja jouluna :)

Tänään on oikein kunnon sadepäivä - ihanaa. Pohjavesivarat tarvitsevat taatusti edelleen täydennystä kesän varalta. Toivotaan, ettei siitä tule ihan yhtä kuuma kuin edellinen (huh!), tai varsinkaan yhtä kuiva (huh, huh, täällä todellinen katastrofi, kun kaivo kuivuu!).

Tino on hädin tuskin käynyt pissalla oven ulkopuolella, mutta onneksi nuo reipaat tallikoirani eivät ole ollenkaan sokerista, vaan ravailivat iloisesti perässäni purukuormia viedessäni. Aloitin talven jälkeen taas kanien karsinan perusteellisemman tyhjentämisen, josta johtuen teimme monta ylimääräistä reissua, ja loppupuolella sojonokatkin alkoivat vilkuilla kysyvästi tyyliin "ihan tosi, eikö tämä vieläkään lopu?". Siinä vaiheessa ne olivat jo melko lailla kastuneita, vaikka eihän kunnon collien turkki juuri vettä läpäise pohjaan asti, mutta kuitenkin, helpottuneilta näyttivät, kun vihdoin tulimme sisään. Kuivasin niitä sen kuin pyyhkeellä kykenin, mutta silti sain häätää kolme kertaa Rintin ylösalaisin pengotusta sängystäni kuivattelupuuhistaan, kunnes lopulta suljin makuuhuoneen oven kokonaan. Koiraparka ;)

Oheisista kuvista kaksi ylimmäistä on Hailuodosta, autokuva jostain Himangan korvesta, ja viimeinen jostain Pyhärannan saaristolenkiltä. En kyllä ymmärrä, miksi ihmiset ovat niin noita tuulimyllyjä vastaan - nehän ovat kauniita, siroja ja puhdaslinjaisia, ja kaiken lisäksi tuottavat puhdasta energiaa - hyvästä feng shuista puhumattakaan :) Itse ottaisin sellaisen koska vain omaan rantaani.

Mutta ne pahuksen punkit vain lisääntyvät tässä maassa, niille ei kyllä ymmärrystä heru...Joka päivä niitä sai olla nyppimässä koirista Oulua myöten, ja minä kun olin luullut, että ne ovat enemmän eteläisen Suomen vitsaus. Kaiken lisäksi ne tuntuvat rakastavan erityisesti collieita, ainakin omiani. Yksi tuttu, jolla on mökki sentään Korppoossa, pahimmalla punkkialueella, juuri sanoi, ettei hänen labbiksestaan ole tarvinnut niitä poistella kuin ehkä yksi moneen kuukauteen... Muistin kyllä taas yhden homeopaattisen aineen, jonka pitäisi tehota ennaltaehkäisevästi punkkeihin, ja aloitin kuurin koirilleni (jopa Tinolle, jolta myös löysin poikkeuksellisesti punkin tässä eräänä päivänä). Saa sitten nähdä...Viime syksynä aloitin kuurin niin myöhään, etten osaa sanoa sen tehosta oikein mitään, mutta nyt se sitten voi näyttää kyntensä :)

Olen joka päivä siirrellyt vähän laitumen tolppia ja syöttänyt hevosille ruohoa parhaani mukaan, ennen kuin pelto kohta kynnetään. Nykyään Valle ja Blakkur, jotka vien ensimmäisinä aamulla laitumelle, säntäävät sinne tukka putkella katsomaan, mitä herkkua tänään on tarjolla, ja jopa Ransu yleensä pistää raviksi päästessään niiden jälkeen sinne. Itse olen kyllä saanut pään- ja hartiasäryn jokapäiväiseksi riesakseni tolpparumbasta, kun ovat välillä aika tiukassa, ennen kuin suostuvat irtoamaan.

Reissuroope mennä viilettää taas jossain päin Pohjanmaata, kun ystäväni Kirsi lähti äitinsä ja tyttärensä ja tyttären kaverin kanssa käymään sillä mummolassa, mutta eiköhän se sieltä taas tänään kotiudu etelään takaisin. Yhtään en tiedä, missä kaikki matkalaiset nukkuivat, kun nukkumapaikkoja on varsinaisesti vain kolmelle, mutta eiköhän sieltä sitten joku tila kaikille löytynyt.

Koko meidän reissumme konepellin alta kuului vinkunaa, jonka epäilin tulevan tuulettajan hihnasta (kissaa sieltä ei ainakaan löytynyt). Aluksi se vinkui vain vähän, mutta myöhemmin aina liikkeelle lähtiessä, niin että jossain Tuusniemen paikkeilla tarkistutin hihnan kunnon jollain huoltoasemalla, ja arvelivat, että kyllä se vielä kestää, mutta kannattaa vaihtaa piakkoin. Ärsyttävää, varsinkin kun auto oli huollossa vähän ennen matkaa ja erityisesti sanoin, että katsoisivat hihnan, kun se silloin tällöin vinkaisi. Sain sen nyt kuitenkin tällä viikolla ihan kunnon paikkaan, jossa tehdään mitä luvataan, ja siellä oli jouduttu vaihtamaan niin hihna kuin sen kiristäjäkin, joka oli ollut ihan jumissa.

Pisti oikein miettimään, kun Rinti aina niin tyytyväisenä asettautuu matka-asentoon petiinsä penkkini taakse reissuroopessa, mutta ei välttämättä ollenkaan niin mielellään tule jeeppiin, varsinkaan sen jälkeen kun hankin niille Englannista asti tilaamalla upean paksun patjan sinne takaosaan. No, se oli ilmeisesti kummankin mielestä liian paksu ja upottava, ja kaiken lisäksi varsinkin Rinti, joka ei koko aikaa nojaa johonkin seinään tms. niin kuin kokeneempi kaarakoira Rio, tuntui luistelevan ympäriinsä joka kurvissa sen pahuksen kalliin patjan päällä, vaikka kuinka varovasti olisin kurvit ottanut. Sitten vein toisen, samalla kertaa tilaamani, pedin, jota ei voi sisällä pitää koska tuo pahuksen kolli, Musti (muuten kyllä rakas), merkkaa sen välittömästi, autoon, ja se sai heti tyytyväisen asukin :) Hankin sitten vielä tasapuolisuuden nimissä toisenkin pedin sinne koirille, ja nyt on puolet jeepin takaosasta täynnä koiranpetejä, joissa sojonokat loikoilevat ruhtinaallisen näköisinä. Hiukan jää sentään vielä tavaratilaakin, vaikka siellä on Tinonkin boksi joukon jatkona. On siinä taas ohikulkijoilla parkkipaikoilla ihmettelemistä :)

Kähveltävät ketut ovat taas aloittaneet harrastuksensa, kai ne yrittävät piristää pentujensa elämää raahaamalla pesäänsä erilaisia virikkeitä. Tällä viikolla pihalta on hävinnyt koirien suosikkipallo, iso semmoinen, joka oli sopivasti tyhjä (lue:puhki) ja helppo kantaa suussa, sekä juuri Porvoosta ostamani Kongin iso ja kestävä frisbee, jonka olin unohtanut leikin jälkeen nostaa takaisin vajan katolle. Grrr... Uusi frisbee on jo hankittu, ja pitää vissiin puhkoa tuo jäljellä oleva lentopallo, että siitä tulisi uusi suosikki :) Toivottavasti ketunpennut nauttivat leluistaan koko rahan (!) edestä ;)

Katsokaapa muuten ylimmäistä kuvaa, siitä näkee selvästi maapallon kaareutumisen jo tuollakin matkalla... Ei vaan, onpahan taas kuvaajalla horisonttiviiva vinksallaan, koirat toisessa kädessä ja yhdellä kädellä otettu kuva ;)