Hyvää Eläintenpäivää, käpälien määrästä tai laadusta riippumatta :)!

Meillä ei kyllä muunlaisia päiviä olekaan, mutta jonkun verran ylimääräisiä nameja ovat eläimet kyllä tänään saaneet :)

Aamupäivällä satoi, mikä oli kovasti tervetullutta, eikä hevosillakaan näyttänyt olevan mitään sitä vastaan, hyvin lyheni ruoho pihalta.

 

 

Sisällä sen sijaan otettiin rennosti.

 

 

 

Vyötiäinen? Ei kun Viiru rentoutumassa ;)

 

 

...ja eräs toinen.

 

 

Hei, tää on kyllä KOIRIEN peti

 

 

No nyt se on mun...

Mene pois!

 

 

Mene, mene!

 

 

Aaaaahhhh...

 

 

Tiedättekö, mitä nämä ovat?

 

 

Kolmannen asteen yhteys...?

 

 

 

Ei, vaan koirien uudet pantavalot. Nyt meillä kiitää pimeällä entisten keltaisten tulikärpästen sijaan kolme erittäin hyvin näkyvää pientä punaista planeettaa pitkin pihaa :). Joku Nite Ize taisi tuo olla nimeltään. Suosittelemme pimeälenkkeilyyn, lyö takuulla autoilijat ällikällä ;)

 

 

Melko mielenkiintoinen...

Keskiviikkoillalla Rinti oli ykskaks onnistunut saamaan kuivamuonapussin auki ja päänsä sinne arvattavin tuloksin (koirat syövät kyllä edelleen kotona itse tehtyä ruokaa, mutta kuivamuonaa käytän koulutus- ym. nameina, ja sitä kuluu tuolla porukalla melkoista vauhtia, että ostan aina ison säkin kerralla). Aluksi luulin sen askarrelleen siellä vain hetken, niin kuin varmasti olikin asian laita, sillä se oli pois näkyvistä tuskin paria minuuttia, mutta ilmeisesti vauhti oli melkoinen, sillä koko loppuillan se joi...ja joi...ja joi (ja Rintihän juo jopa helteellä tosi harvoin, niin että eron kyllä huomasi). Troppasin sitä kaikilla kuviteltavissa olevilla homeopaattisilla keinoilla mahalaukunkiertymän varalta, mutta silti olin aika hysteerisessä tilassa (miksi se makaa silmät auki, nyt sitä varmaan sattuu...nyt se vaihtaa taas asentoa, onko se kuitenkin sairas...ja sitä rataa) aamupuolelle yötä. Kolmisen tuntia taisin uskaltaa nukkua, ja seuraavaksi aamuksi suunniteltu pyöräilykin jätettiin vielä varmuuden vuoksi väliin. Mitään seuraamuksia ei ahmimisesta kuitenkaan tullut, ja nyt on hankintalistalla joku sopivan iso ja pitävä säilytysastia kuivamuonalle, kun ei niihin pussien vetoketjuihin aina voi luottaa. Mitäänhän nuo eivät revi, mutta jos nyt kohdalle sattuu avonainen pussi, niin... Olen kyllä ohjeistanut koirat ja kissat, että jos satun ykskaks kupsahtamaan tai muuten loukkaamaan itseni niin, etten ylety puhelimeen enkä voi heitä ruokkiakaan, niin sitten vaan rohkeasti kuivamuonapussien kimppuun, etteivät joudu nälässä olemaan, ja vettä vaikka vessanpöntöstä (pitääkin opettaa Rio avaamaan sen kansi), jos kupeista loppuu vesi!

Viime yö meni taas melkein valvoessa, voi plääh. Kaikkeni yritin, mutta uni ei vaan tullut kuin joskus viiden jälkeen aamulla. Ei auttaneet homeopaattiset rohdot, ei keksien eikä suklaan syöminen (tosin sitä taisi tulla syötyä liikaakin illalla, ehkä siksikään ei uni tullut). Onneksi mikään pimeässä syöty ei lihota ;) Suunnittelin jo joululahjatkin koko ystäväjoukolle - ikävä vaan, etten enää aamulla muistanut hienoja suunnitelmiani... No, ensi yö on taas toivoa täynnä :)

 

 

Tämä, jos ette heti hoksaa, on hyttivessa - siis kissoille. Eilen noita sai alle parilla eurolla LeClercistä, ja pitihän se jo valmiiksi hankkia muuttomatkaa varten :) Tuo on juuri sopivan pieni ja kevyt mahtuakseen hyttikassiin, mutta tarpeeksi iso jopa Mustille (toivoakseni). Musti saa nyt vähemmistönä tyytyä emännän lempiväriin, kun muut ovat sentään tyttöjä ;) Eikähän tuota nyt tarvita kuin siksi yhdeksi laivayöksi hyttiin, mutta onpahan sekin valmiina, ja käy sitten myöhemmin vaikka jollekin pennulle vessaksi.

Rio on ollut vähän hätää kärsimässä tuon nuorimman tykinkuulan kanssa, kun se on niin raju, varsinkin ulkoleikeissään, eikä Rio voi komentaa sitä (se taas on minun syyni, kun kerran kielsin Rondoa juuri, kun se oli Rion kimpussa, ja Rio-parka luuli, että sitä komensin...Ei me herkkikset kestetä semmoista komentelua, kun luullaan sitten, ettei me osatakaan olla ;) ). Muutama päivä sitten tein Riolle kukkatipat, ja jos en olisi nähnyt, kuinka paljon se on reipastunut niiden jälkeen ja kuinka häntäkin pysyy taas ylhäällä tuon kakaran vieressä, en itsekään uskoisi, kuinka paljon niillä saa aikaiseksi - nyt se välillä jopa itse houkuttelee Rondoa leikkimään kanssaan :)

 

 

Tämän päivän kirjavinkkinä tuo Valehtelijoiden kerho, suosittelen lämpimästi. Ei tosikoille.

 

 

Pitäkää huolta eläimistä!

Toivoo Tuusa