Ei vaan kun kamelia. Ostin Lidlistä (josta on tullut täällä yksi suosikkikaupoistani, sieltä kun saa joitakin tuttuja tuotteita, joita muualta saa hakemalla hakea) punaisen kamelian, jota olen kauan himoinnut.

tammikuu%202013%20022-normal.jpg

Mutta tämä nyt ei ole se kamelia, vaan piikkiherne, ihan vaan harjoitukseksi, kun en millään meinannut saada yhtään kuvaa lisättyä tänne. Nämä ilopillerit (ainakin kauempaa katsottuna, lähelle en kehota sormia työntämään, ovat nimensä veroisia...) kukkivat ainakin tänä talvena jatkuvasti, ja niitä on vähän joka puolella.

tammikuu%202013%20018-normal.jpg

No nyt hävisi kursorikin, murrr...Tässä toinen kuva harjoituksen vuoksi, kohtahan tämä alkaa sujua :) Kameliasta ei vielä ole yhtään kuvaa, vasta aukaisi tänään ensimmäisen kukkansa, mutta tulossa on.

Juu siis kamelia ei - ainakaan vielä - ole, mutta pitkästä aikaa asumme paikassa, missä on vielä siilejä. Meidän pihalla asuu Henry Hissinger (Julien ja Karlin nimeämä, kun pitää aina välillä semmoista hisss-ääntä). Ensimmäisellä viikolla yhtenä iltana koirat sekosivat ja juoksivat peräkanaa ympyrää pihalla, kunnes löysivät hajun aiheuttajan ja seisoivat mykistyneinä nenät melkein kiinni jossain - ja sehän oli kerälle käpertynyt Henry! Oli koirien elämän ensimmäinen siili, Suomessahan ne on melkein kaikki liiskattu autojen alle tai poistettu niiden luonnolliset elinympäristöt, niin että alkavat olla harvinaisia.

Henry-parka vaan taitaa olla aika hämmentynyt pihalle ilmestyneestä aidasta, joka rajoittaa osin hänenkin liikkumistaan, mutta on siinä sentään isosilmäisempiäkin paikkoja, joista pieni siili voi luikahdella. Parina iltana otus on nököttänyt (taas kerällä, ainakin siinä vaiheessa, kun olen itse ehtinyt paikalle) pihan laakeriaidan juurella, jonne koirat ovat ampaisseet kuin magneetin vetäminä. Vähään aikaan sitä ei ole näkynyt, ehkä se on hakeutunut jonnekin, missä voi tuhistella ilman koirannenien häiritsevää tunkeilua.  Laitumella pitäisi asustaa toinen, oikein jättiläisyksilö, mutta tähän mennessä ainoat näkemäni otukset siellä (siis konimusten lisäksi) ovat olleet erilaisia lintuja, ja kerran yksi arka kettu - ai niin, ja kerran kolme Cascognen sinistä (ajokoiria).

Jaahas, tähän ei voikaan ladata uusia kuvia kesken, ei ainakaan minun taidoillani, joten jatkuu seuraavassa numerossa...