Käytiin eilen hieromassa autokauppoja Carentoirissa tuolla eteläisemmässä Bretagnessa. Aion nimittäin vaihtaa rakkaan Barneyn nuorempaan... Ei vaan, mutta semmoiseen missä on ilmastointi, kaksi sivuovea ja kaukolukitus oviin (en laiskuuttani, vaan ihan turvallisuussyistä, joskus kun tulee tilanteita, jolloin pitäisi saada koirat nopeasti autoon jonkun hirmun tieltä, ja nyt pitää aina ensin avata avaimella jompi kumpi etuovi ennen kuin muut ovet aukeavat), mielellään vielä tummennetut lasitkin takana. Olin jo viikkoja selaillut erinäisiä Berlingo-sivuja, mutta kaikki sopivat (lue:sopivan väriset) vähän ajetut olivat vähintään neljän sadan kilometrin päässä. Sitten osui silmiin paljon lähempänä (140 km) oleva Berlingo, jolla oli ajettu 10 km, tämän vuoden malli, ja hintakin halvempi kuin monessa käytetyssä.

Yritin ensin soittaa ko. paikkaan, mutta siellä ei kukaan puhunut englantia, ja niinpä lähdimme rohkeasti paikan päälle. Siellä ei edelleenkään kukaan puhunut englantia, eikä kyseistä (kullanväristä, mutta olin juuri saanut itseni psyykattua pitämään siitä väristä himoitsemani kirkkaansinisen sijaan...) autoakaan näkynyt missään. Ranskaksi ja Googlen kääntäjällä pääsimme yhteisymmärrykseen, että auto pitää tilata tehtaalta, mutta värinkin saisi sitten mieleisekseen. Sitten laskettiin...ja laskettiin...ja soiteltiin puheluita (en minä), ja taas laskettiin. Värikään ei kuulemma kuulunut hintaan (siis ilmeisesti täällä myydään värittömiä autoja...), vaan sekin jouduttiin siihen lisäämään, samoin kuin vaatimani vararengas. Hinta pysyi silti alhaisena, mutta omasta autostani en sitten olisikaan saanut vaihdossa juuri mitään (tyypillistä...). No, ilmoitin, etten maksaisi väliä niin paljon kuin olisivat halunneet, ja vähän aikaa oltiin pattitilanteessa, kun ehdottamani välirahakaan ei käynyt alkuunkaan.

Sitten liikkeen omistaja sai täkäläisille kauppiaille harvinaisen (täällä ei asiakas ole kuulkaa kuningas, hyvä jos vaivautuvat joskus muilta hommiltaan palvelemaan) myöntyväisyyspuuskan ja ilmoitti, että jos annan autoni heille myytäväksi (mitä ne sillä sitten muuten tekisivät - säilyttäisivät takanreunalla?), niin rahat laitettaisiin myyntitiliini, ja maksaisin uudesta autosta pari tonnia vähemmän kuin alunperin pyydettiin. No vot, se vain sopii, varsinkin kun saan siksi aikaa heiltä auton ilmaiseksi käyttööni. Joten lopputulos on nyt se, että viemme Barneyn sinne syyskuun alussa (niisk, mutta muukaan ei auta, ja silloin koko Ranska on taas tullut lomilta, niin myyminen käy helpommin), ajelemme jollain (toivottavasti pyyntöni mukaisella farmarilla, kun vieraitakin on tulossa moneen otteeseen) toisella autolla kuun loppuun, jolloin sitten saammekin upouuden menopelin käyttöömme :). Jee, vähänkö olen hyvä! Kerrankaan en vaan nöyrästi sopeutunut miesten vaatimuksiin, vaan pidin pintani, ja kohta olen elämäni ensimmäisen uuden auton omistaja :)!!!

Malvakoirat%20030-normal.jpg

Näin vauhdikkaasti sillä sitten mennään, ettei kamerakaan pysy perässä ;)

No ei vaan, ja olen kyllä aina ollut sitä mieltä, etten ihan uutta autoa edes osta, kun jo liikkeestä ulos ajaminen pudottaa pari tonnia hinnasta, mutta jos nyt kerran on tilaisuus semmoinen saada jopa halvemmalla kuin vähän ajettu, niin en vastaankaan pistä, varsinkaan täkäläisillä hinnoilla :)

Kaikista kielivaikeuksista johtuen, ja Googlen kääntöavusta huolimatta, hieman arveluttaa, millainen auto sieltä sitten loppujen lopuksi tulee käsiini, mutta tärkeimmät seikat (väri, väri, väri...ai niin ja se ilmastointi ja ovet) kyllä varmistin moneen kertaan, että kyllä siitä varmaan hyvä tulee. Ja jos on lisäksi muutenkin semmoinen kuin kuvan auto, niin olen onnesta litteänä pitkän aikaa. Perästä kuuluu...

Malvakoirat%20004-normal.jpg

Kissat viihtyvät tarhassaan niin hyvin, etteivät malttaisi aina pienellä sateellakaan tulla sisälle - yöstä nyt puhumattakaan, kun kaikki alkaa juuri vaikuttaa kiinnostavalta. Nukun kuitenkin paremmin, kun kaikki ovat turvallisesti sisällä, ja niinpä kissatkin saavat luvan jättää tarhansa yöksi. Nämähän ovat ennen kaikkea koiraihmisen kissoja, ja siksi tottelevat nimeltä kutsumista - jos tottelevat, kissoja ne kuitenkin ovat, enkä ole niille nyt mitään naksutinkoulutusta kuitenkaan pitänyt. Varsinkin Musti on kova luu, ja istuu pimentyvässä tarhassa kuin tatti kutsuista, kuivamuonan rapisteluista, uhkailuista ja kiristyksestä piittaamatta. Siinä vaiheessa en millään enää jaksaisi lähteä hakemaan sitä ulkokautta, vaan suljen tylysti ikkunan ja jätän sen ulos miettimään asiaa - yleensä sillä seurauksella, että se istuu vartin päästä edelleen samassa paikassa eikä suostu hievahtamaankaan... Sillä on puolensa, ettei kukaan naapureista ymmärrä suomea ;) Klassisestihan kissoja ymmärtääkseni heitellään erilaislla esineillä, jotta saataisiin ne painumaan tiehensä - itse taas heittelen tarhaan kaikenlaista säikyttääkseni kissan sisään - turhaan, paitsi että seuraavana aamuna saan taas lisää liikuntaa ja voimistelua hakiessani tarhasta kaikkea sinne illalla heittämääni - t-paitoja, pehmeitä kissanpalloja, koiranleluja (pehmeitä)...kaikki tietysti yöllisen sateen kastelemia. Kaikelta tältä tietysti vältyttäisiin, jos heti aluksi menisin ulos ja työntäisin kissan ikkunasta sisään, mutta pieni jännitys pitää pirteänä ;)

Karvamatoja%20013-normal.jpg

Maljaköynnös on luomulannoitteen rohkaisemana vihdoin alkanut kasvaa, ja verhoaa kanitallin etuseinää varmaan parhaimmillaan juuri siinä vaiheessa, kun se on otettava talveksi sisään. Alunperin Lidlistä ostamastani ei kyllä ole enää kuin yksi kukaton haara jälellä, tämä kukkiva osa on peräisin puutarhakaupasta.

Karvamatoja%20005-normal.jpg

Meille tuli viime viikolla taas naapurista uusi iso pyöröpaali heiniä, mutta päätettiin silti juhlia Ransun kolmekymppisiä, ja avasin hevosille ostamani pienen tuorerehupaalin. Hyvin näytti maistuvan, jopa Blakkurille, joka on kaikesta päätellen vannonut olevansa enää koskematta muuta kuin tuoreeseen ruohoon, eikä ilmeisesti yöllä syö heinänkorttakaan tallissa... No, eiköhän Siperia senkin opeta taas talven tullen, tai sitten meillä on joulun tienoilla yksi laihaakin laihempi heposrukka ;)