Tässä juuri äsken napattu auringonlaskukuva tuonne lahdelle päin.

Ja tässä meidän laihdutuskuurilainen Pörri. Eipä siinä juuri mitään vielä näy, mutta yritys on kova - minulla vähentää sen ruokaa ja Pörrillä hankkia ylimääräistä syötävää vaikka mistä. Ihmettelin parina aamuna, kun ei sillä tuntunut olevan edes kova nälkä, vaikka oli viimeksi illalla syönyt vain pienen annoksen, kunnes huomasin koirien lihakattilassa pienen syvennyksen keitetyssä jauhelihakeossa...

Ulkorapuille tein valoasetelman purkkisypressin juurelle kiedotusta lamppuköynnöksestä, ja se on varsinkin illalla kuin suoraan sadusta. Yhteen lyhtyyn laitoin samanlaisen köynnöksen, ja siitäkin tuli tosi kaunis. Ainoa pulma on, että nyt niitä johtoja risteilee pitkin ulkoseinää, eivätkä ihan kunnolla edes kaikki ylety pistorasioihin, että pitää miettiä jotain ulkojakopistokkeita, mihin ne saisi. Yritin ottaa niistäkin kuvaa, mutta eipä se onnistu millään asetuksilla pimeässä, ja valoisassa ne taas eivät näytä miltään. Omenapuussa tuossa edessä jo viime talvena (totta puhuen jäivät siihen kesäksikin...) olleet kukanmalliset lamput on myös jo sytytetty, mutta siinä köynnöksessä on loppuhäntä pimeänä, mitä ei kyllä huomaa kuin valoisassa, jos oikein tarkkaan katsoo, ja joka tapauksessa saavat siinä loistaa vielä ainakin tämän talven, en enää edes muista mistä onnistuin niin kauniita lamppuja saamaan.

Samaan aikaan kun jouluvalot, tai paremminkin talvivalot, ovat jo hyvin tervetulleita tuolla pimeässä, kesäkukat jatkavat edelleen kukkimistaan. Rappujen vierellä kukkii punainen kevätesikko, jonka terälehdistä joku herkkusuu pitkäkorva on kuitenkin suurimman osan pistellyt poskeensa.  Tämänaamuisella pyörälenkillä näimme kukkivan lupiinin. Toin jo aikaa sitten amppelimansikan sisälle, kun pelkäsin pakkasen vievän, ja eilen viimeksi sain tuoreen, kypsän mansikan :)

Tänään piti puuhata vielä vaikka mitä ulkona,esim. tunkea loput kukkasipulit maahan, mutta tallinsiivouksen ja muun puuhastelun jälkeen jalat särkivät niin, että oli pakko luopua enemmistä hommista. Ilma on ilmeisesti nyt ainakin väliaikaisesti kylmenemässä, silloin ne aina sanovat sopimuksensa irti.

KIrppuepidemiassa ei suuria muutoksia ole, jos ei nyt pientä rapsutuksen vähenemistä. Yksi pirulainen oli toissayönä erehtynyt puremaan korvani juureen, ja vieläkin välillä kutittaa, että sympatiseeraan kovasti koiraparkoja. Tosin ne ovat muuten ihan yhtä pirteitä ja iloisia kuin ennenkin, Tinokin alkaa alkujärkytyksen jälkeen olla ennallaan, vaikka raapii edelleen kaikkein eniten ja pitää yhä suurimman osan päivästä kaulusta, ettei aiheuttaisi enää enempää vahinkoa iholleen.