Käytiin maanantaina tuolla Bretagnen niemen kärjessä Le Conquet'n ja Lochristin kohdalla Atlantin rannalla retkellä.
Onnistuttiin laskeutumaan jyrkänteeltä polkua pitkin yhteen rantapoukamaan, joka näytti ihan tyhjältä, mutta jossa sitten kuitenkin oli yksi pariskunta istuskelemassa. Säikähtivät meitä sen verran, että häipyivät, ja koirat saivat hetken nauttia rannan tutkimisesta ihan vapaasti :)
Ison meren rannalla ovat levätkin komeita.
Ties mitä molluskoitakin oli kallioihin kiinnittyneinä.
Tuonne pitää päästä...
...mutta onnistuu se kuivinkin jaloin, jos sattuu olemaan lievästi vesikauhuinen :). Myöhemmin kyllä julma emäntä työnsi Rintinkin mereen tassujaan viilentämään - ja viilensi vahingossa omansakin siinä sivussa.
Mikäs täällä tuoksuu?
Nyt riitti, pois täältä korkealta.
Aika inhan tuntuisia nämä levät, uuh.
Tarkoituksena oli alunperin kerätä rannalta pieniä pyöristyneitä kiviä lasipurkkiin, mutta eivät ne niin pieniä olleetkaan, ja isommatkin näytteet jäivät tällä kertaa ottamatta, kun jollain pienellä kahlaajalla oli ilmeisesti pesä lähellä, enkä viitsinyt huolestuttaa sitä, vaan poistuin laumoineni häiritsemästä. Ehkä joskus syksymmällä, jos sitten olisi ihmisiäkin vähemmän...
Aika symppis pörröinen kiviaita :)
Vähänkö ollaan hienoja :)
Kommentit