Esteri-kani oli lähtenyt keskuudestamme keskiviikon vastaisena yönä. Illalla kumpikin kani söi ja voi ihan hyvin, olivat edelleen sisällä, mutta seuraavana aamuna ei Esteriä sitten enää ollut. Kai se sitten vaan oli hänen aikansa lähteä. Muun surun ohessa oli huoli Elviksestä ja sen pärjäämisestä yksinään, mutta onneksi se on yksi iloisimmista tuntemistani kaneista. Tuolla se taas syö ja loikkii kanitallissa ihan niin kuin ennenkin, eikä sillä näy olevan mitään hätää. Välillä siellä käy pikkulintuja syömässä, ja ainakin yksi hiiri siellä jäljistä päätellen vierailee silloin tällöin. Itsekin yritän käydä seurustelemassa entistä useammin, mutta Elvis on kyllä aika itsenäinen yksilö eikä aina kovasti edes seurasta välitä. Kaneilla tulee tänä vuonna seitsemän vuotta täyteen, mutta eivät ne vielä mitään ikäloppuja siinä iässä ole, varsinkaan noin pirteä pupu kuin Elvis.

Tämä on nyt taas kuvaton versio, jotain häikkää on taas kuvapuolella...

Meillä on nyt vedenpitävä auto. Sain Barneyn vasta torstaina, jolloin oli taas täysin kesäkeli, enkä siinä välissä viitsinyt turhaan sillä partnerin rohjakkeella ajella. Barneyn ovesta puuttui lähes kissankokoinen pala sinne sisään asennetusta muovi/styroxtiivisteestä, ja siitä se vuoto johtui. Olivat kaupan päälle pesseetkin auton - eivät varmaan tohtineet mennä niin savisen pelin lähellekään ;) Ihmetyttää vaan, että eikö sen ensimmäinen omistaja ollut huomannut mitään...

Perjantaina käytiin eläinlääkärillä Chateauneuf du Faoussa, kun Tinon sydänlääkkeet alkoivat olla melko lopussa. Aivan ihanan symppis lääkäri (mies) olikin, pitäisi olla holistinen tyyppi, vaikkei sitä nyt tuossa tapauksessa mitenkään tullut ilmi. Täkäläiseen tapaan vaan vähän turhan touhottava, kun halusi välttämättä tehdä Tinolle ultraäänitutkimuksen, vaikka tiesin, ettei siitä mitään apua olisi, sydän on huono ja that's it, mennään päivä kerrallaan ja tehdään parhaamme, enempää ei voi. Lopputuloksena varmaan tunnin ultrailulle lähdimme kotiin mukanamme ihan samat lääkkeet, joiden uusimista varten vaan olin ajankin tilannut, ja lähes 270 € köyhempinä. Siitä tosiasiasta, että läppä on vaurioitunut ja veret virtaavat vähän minne sattuu, olisin ihan hyvin voinut olla edelleen tietämätön, mitäänhän se ei muuta. Pääasia kuitenkin, että Tino selvisi tutkimuksesta ihan stressaamatta, kun ei tarvinnut käännellä kyljelleen eikä muuta pelottavaa, kun ei kerran enää näe - vajaa vuosi sittenhän se sai röntgatessa sydänkohtauksen ja oli vähällä kuolla.

Lis%C3%A4%C3%A4%20kev%C3%A4tkukkia%20-13

Taas näkyy pelittävän tämä kuvapuolikin, laitetaan nyt muutama virkistykseksi :)

traktori%20sadepalttoossa%20007-normal.j

Täkäläistä kuusimetsää - vähän on viljellyn näköistä...Kuusetkin ovat ihan erilaisen tuntuisia ja pidempineulaisia kuin Suomessa, vaikka kauempaa näyttävätkin aika samanlaisilta.

traktori%20sadepalttoossa%20017-normal.j

Suomesta puheen ollen, löysin yhtenä päivänä Lidlistä Södergårdenin hapankorppuja, jotka oli tehty Suomessa, ja olin vähällä purskahtaa kyyneliin...Jos ei ole koskaan yrittänyt sinnitellä pidempään ranskalaisilla leivillä, ei voi varmaan käsittää reaktiotani, mutta kyllä ne hapankorput maistuvat hyviltä - toisin kuin täkäläiset leivät, jotka eivät joko maistu miltään, tai sitten suorastaan omituisilta, kaikki vieläpä samalla lailla. Onneksi sain Lotalta paketissa myös Koulunäkkiä, jota olen nyt pääasiassa syönytkin, kun ranskalaiset leipätuotteet eivät innosta enää pätkääkään.

Lis%C3%A4%C3%A4%20kev%C3%A4tkukkia%20-13

Paikalliset kukat, niin villit kuin viljellytkin, ovat ihailtavan sinnikkäitä. Tämäkin anemone aukaisee itsensä välittömästi aurinkoisina päivinä, mutta viettää huonot ilmat tiukasti supussa. Narsissit olivat pari päivää pitkin maata lumen alla, mutta sieltä ne pörhistyivät ja ovat taas iloisesti pystyssä esittelemässä iloisenvärisiä kukkiaan :)

Lis%C3%A4%C3%A4%20kev%C3%A4tkukkia%20-13

 

traktori%20sadepalttoossa%20013-normal.j