Uusi%20katastrooffi%20024.jpg

 

Kevään merkeistä yksi vähemmän miellyttävä on jo bongattu - punkki, ja tietysti Rondosta. Punkki ei tullut edes ensimmäisenä mieleen, kun tunsin jonkun möykyn sen jalassa ja olin saada sätkyn - kuvittelin jo ties mitä kasvainta, joten punkin näkeminen oli suoranainen helpotus. Kirppuaineiden laittamista lykkään vielä niin pitkään kuin mahdollista, öisin on vielä kylmää, ja mokomat pysynevät vielä jonkin aikaa talviteloilla. Muutamat mahdolliset punkit tällä välin sitten irrotetaan niin kuin ennenkin ja lorautetaan reikään laventeliöljyä, niin tuskin niistä sen kummempaa harmia tulee.

Ensimmäinen perhonen tänä keväänä sen sijaan oli ihan oikean värinen - keltainen :)

 

Aikaisia%20kukkijoita%20004.jpg

 

Viiru on nykyään saanut ainoana kissana nukkua kanssamme makuuhuoneessa. Yöt nimittäin sujuvat paljon rauhallisemmin ilman makuuhuoneessa melskaavia kissoja, varsinkin kun eräät niistä (erityisesti Pörri) ihan tarkoituksella säntäilevät koirien nenän edestä päämääränään saada ne peräänsä. Unohtaa ei myöskään sovi koiranpetiin pissailua, mikä ei sekään ole varsin miellyttävää.

Yhtenä iltana alakerrasta kuului sen verran kamalaa tappelun ääntä (Tuusasta on tullut välillä oikein ilkiö, joka erityisesti vainoaa Viirua), että oli pakko lähteä katsomaan, ja samalla pelastin Viirun yläkertaan. Sanoin sille kyllä syöväni sen, jos se uskaltaa sihauttaa koirien pedille, mutta se nukkuu tiiviisti yöt sängyssä ja käy vain tarpeen vaatiessa makuuhuoneeseen yöksi sijoitetussa kissanvessassa. Vähän sanomista meille tuli aluksi käteeni ja kylkeeni painautuvista kynsistä (siis ihan tyytyväisyyttään se niitä viirottaa), mutta nykyään olemme enimmäkseen päässeet asiasta sopuun, ja kynnet pysyvät tassun sisällä, vaikka kissa nauttiikin tiiviisti kyljessäni. Niin että nykyisin meitä on jo viisi jonossa marssimassa yläkertaan nukkumaan :)

 

P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen%202016%20012.j

 

Rosmariini kukkii. Tämä oletettavasti pitäisi punkit loitolla koirista, kunhan sitä muistaisi sivellä turkkiin ennen jokaista ulkoilua. Arvatkaa, muistanko...

 

P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen%202016%20014.j

 

Mukulaleinikkejä alkaa myös olla siellä sun täällä kukassa.

 

P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen%202016%20018.j

 

Ja yksi anemone  kukkii taas. Joku on puraissut siitäkin palasen, liekö etana - samanlaisia koloja on ainakin ollut pääsiäisliljoissa.

 

P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen%202016%20027.j

P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen%202016%20031.j

 

Tässä nämä minililjat, jotka jaksavat joka kevät ilahduttaa putkahtaessaan näkyville.

Meiltä loppui ammoin Suomesta ostetut kuivatut nokkoset, niin että koirat saivat jonkin aikaa olla vallan ilman. Kyllähän meidän tontilla nokkosta kasvaa, muuallakin kuin tunkiolla, josta sitä tietenkään ei voi kerätä, mutta se pahuksen sadekausi esti niiden uusien alkujenkin keräämisen joka puolelta. Nokkosta kun ei saisi sateella eikä pariin päivään sen jälkeenkään kerätä, vaan poutaa ja mielellään aurinkoakin pitäisi olla ainakin sen parin päivän verran, ettei niissä ole nitraatteja, joita niihin rikastuu sateella (ja sittenhän olisi ihan sama vaikka lappaisi lenkkimakkaraa kuonoon...hyi.). Nyt vihdoin sain ensimmäisen satsin kerättyä, ja ovat ihan kohta jo kuivaneetkin tarpeeksi, että voi alkaa taas heitellä niitä riisin sekaan, ja ihan ilmaisiakin ovat :)

 

P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen%202016%20020.j

 

Ensimmäiset lemmikit jo aukeavat.

 

P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen%202016%20001.j

...ja vähän vanhemmat torkkuvat ;)

 

Sunnuntaiaamuna portille pölähti pieni vieras auto, jonka sisällä oli pieni setä ja vielä pienempi koira. Setä tuli hunajapurkin kanssa ovelle (koirat olivat jo nauttineet aamiaisensa ja olivat sitä paitsi sillä hetkellä sisällä, joten setä selvisi ihan ehjänä) ja selitti kovasti jotain kastanjasta ja että minun pitäisi tulla pieneksi matkaksi kyytiin, vaikka yritin sanoa, ettei minulla tuolla muualla ole kuin poppeleita. No, sitten tätiä vietiin autolla (koira oli ylen ystävällinen russelin tapainen narttu ja tulossa syliin kaiken aikaa) tuonne peltotielle muutaman sadan metrin päähän, mistä on kaadettu metsän puolelta melkoisesti puita, ilmeisesti uusittavien sähkölinjojen vuoksi. Ja siellä tosiaan oli yksinäinen kastanjapuu, jota tämä setä ilmeisesti himoitsi itselleen (vähän vaikea keskustella, kun ei ymmärrä vastapuolen vuodatuksesta puoliakaan...). Sain kuitenkin selitettyä, ettei minulla sen kastanjan kanssa ole mitään tekemistä, enkä edes tiedä, kenelle se kuuluu, ja niin setä palautti minut taas kotiin hunajapurkkeineni, jonka sain joka tapauksessa pitää. Hyvää hunajaa, jota olen nyt sitten nauttinut kurkun rauhoittamiseksi vähän väliä. Kannattipa sekin yllättävä kaappaus ;) Tässä iässä tuskin enää tarvitsee namusetiä varoa muutenkaan, enkä ole kyllä hunajasedistä kuullut puhuttavankaan - ja tuskin niilläkään koiraa olisi huonoilla teillä mukanaan...

Mutta jos Rondo olisi jo tällä kertaa ihminen, se olisi varsin lupaava helppoheikin alku. Nykyään se nimittäin on tullut aina vaan kekseliäämmäksi niiden tossujeni kanssa. Nyt se tuo ensin yhden tossun, sitten toisen, ja namin saatuaan vie sen ensimmäisen uudelle kierrokselle ja tarjoaa sitä uudelleen minulle. Uusi tossu, uusi palkka ;)

 

P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen%202016%20011.j

Itse kullekin säädylle toivotamme täältä oikein mukavaa Pääsiäistä.

 

P.S. Laittakaahan kanssasisaret lämpimästi päälle lennolle, saattaapi olla Kyöpelissäkin vielä meko vilakkaa...