Tässä ensin - taas - yksi keramiikkakoira, borderterrieri, joka matkusti uuteen kotiinsa Eevan ja Callen luo Ruovedelle viime lauantaina. Olen nykyään ihan koukussa tuohon konjakkiin, siis tuohon ruskeaan lasitteeseen, jota käytin myös collieihin, se on niin kaunis, ja sen läpi kuultaa musta alilasite juuri sopivasti läpi. Tuossa bortsussa olisi kyllä voinut vähän enemmän levitä noi karvaviivat, mutta muuten olen siihen aika tyytyväinen.

Tässä ihan oikea kissa, Musti Iivari Rannikko :). Meillä on koirilla aina myös toiset nimet, ja nyt olen ruvennut keksimään niitä kissoillekin...Meillä on koiria siis Rio Robert, Rinti Kristoffer, Tino...hmmm, no vaikka Tino Olavi, kissoja Musti Iivari, Nökö Nöppyrä, Tuusa Annika, Viiru Vilmariina ja Pörri Pyöriäinen - osa kyllä vasta äsken keksittyjä, mutta Nökö on tuntenut koko nimensä kohta 18 vuotta (syntymäpäiviä juhlitaan 17.4., jolloin ne oikeasti ovatkin), samoin Pörri lähes koko ikänsä, varsinkin sen jälkeen kun selvisi sen ahmimistaipumukset.

Hassua, nyt kun kissat eivät pääse yläkertaan vierashuoneeseen, eikä varsinkaan Nökö sinne piiloonsa aina vieraiden tullen, Nökö on terästäytynyt ja kohdannut vieraat rohkeasti, aluksi  ruokapöydän alla tuolilla olevalta pediltään, mutta yleensä myös ihan silmästä silmään ja kerjännyt rapsutuksia kuin paraskin edustuskissa. Jotain hyötyä on ainakin ollut siitä, että kissojen evakkoreissu on venynyt eikä loppua näy vieläkään, kun remontissa on ilmennyt uusia ongelmia...

Mutta lisää koiranäyttelyä... Tässä snautseri, joka lähti tämänpäiväisten vieraiden mukana Urpon kotiin.

Lauantaina käytiin siis kummipoika Callen luona Ruovedellä, ja siellä oli vielä täysi talvi, vaikka lämpöasteita jo oli sielläkin päivällä. Calle oli haljeta riemusta nähdessään colliet, varsinkin Rintin, joka jaksaa riehua sen kanssa ihan kiitettävästi. Pari kertaa se kyllä Callea komensikin, mutta onneksi Calle osaa erittäin hyvin koiraa ja alistuu silmänräpäyksessä, niin että tilanne on saman tien ohi.

Kotona oli sen päivän aikana lumet vähentyneet ainakin puolella, ja nyt niitä ei enää ole kuin oikeastaan varjopaikoissa enemmälti.

Tänään on pilvistä ja välillä satelee, mutta eilen oli hieno päivä, ja sain otettua kännykän näyttöön kauniin kuvan Riosta ja Rintistä rapuilta narsissien keskeltä. Pitää joku päivä kuvata niitä oikein kamerallakin siinä, ne rakastavat poseerausta :)

Meressä oli eilen jo kapea lainehtiva paikka meidän ja Rymättylän välillä, ja nyt se on aika paljon leventynyt. Saas nähdä, koska sulaminen ehtii tähän lahteen asti. Sitten tuntuu ihan huikeasti keväältä, kun lahti taas kimmeltää ja välkkyy auringossa.

Tämän aamun pyörälenkillä kuultiin jo peipon laulua :)