Olen niin maan litistyttävän onnellinen, sillä onnistuin laittamaan taloilmoituksen lähes ilmaisille, mutta ilmeisen tehokkaille sivuille, joista ne päätyvät monille muillekin sivuille Englannissa :) Nyt vaan odotellaan katsojia...

Sitä paitsi meillä on nyt upouusi broi  boileri, ja kohta pääsen taas suihkuun :) Rahaa kyllä meni melkoisesti, mutta eihän tässä maailmassa ilmaista ole kuin meikäläisten hullujen huvit ;), ja nyt saan taas koirilta pestyä kunnolla viimeisten kirppuaineiden jäännökset niskasta, ja samalla tietysti koko koirat. Vielä on harkinnassa, laitetaanko tänä syksynä enää lainkaan mokomia aineita, vai joko uskaltaisi lokakuussa jättää ne pois. Kissoille en ainakaan enää laita niitä, varmaan ikinä, koskeivät ne niitä sitten enää Suomessa tarvitse, eikä tuossa tarhan liepeillä varmaan pahemmin kirppujakaan majaile.

Sähkömies oli kovin mukava. Hänkin on koiraihmisiä, nykyään heillä on bordercollie, ja yksi tytär opiskelee Belgiassa eläinlääkäriksi. Ainoa huonompi juttu oli, että alakerran vessan ovi jäi laittamatta paikoilleen (se boileri asuu siellä, ja se ovi piti ottaa asennuksen ajaksi pois). Ööö, kumpikaan ei sitä muistanut, huomasin vasta, kun sähkömies oli jo kaukana. En saa sitä yksinkään laitettua littaamatta sormiani oven ja karmin väliin, ja kaiken lisäksi siinä on kolme (!) saranaa, ettei se ihan helposti kävisikään. Toivottavasti Karlilla on lähipäivinä asiaa tänne päin...

Tässä tyyppiesimerkki ranskalaisesta pakkauskulttuurista. Ostin yhtenä päivänä pakastettua tattikeittoa ihan kokeeksi, 0,99 € paketti, kylläkin Lidlistä, mutta siis täkäläisille markkinoille tehtyä. Sisällä oli kaksi pikkuruista kulhollista keittoa (tarkoitettu tietysti alkupaloiksi, mutta minäpä tuunasin noista yhden tuorejuustolla maustetun sopan). Kaiken huippu oli, että nuo kulhot ovat keramiikkaa... Meillä menevät sentään uusiokäyttöön kissankupeiksi, toinen tosin oli niin lohkeillut, että meni poistoon, mutta siis - mitä ihmettä ne kaikki muut noilla tekevät...?! No nih, heittävät pois tietty... Näin se maailma pelastuu täällä päin.

Eilen sitten noustiin ennen viittä, herätettiin hepatkin ennen seitsemää julmasti pimeään maailmaan ja ajettiin puoliunessa Duaultiin kirpparille. Siellä oli siihen aikaan jo varsin vilkasta, ja liikenteenohjaajat työssään, vaikka itse tapahtuma alkaa vasta yhdeksältä. Menihän se kokemuksesta, vaikka rahallinen tuotto jäi varsin vaatimattomaksi. Jonkun verran koiratarvikkeita meni kaupaksi, ne tietysti halvemmasta päästä, ja yhdet lasten sukat (kaksi paria unohtui kotiin, voi rähmä), aikuisten sukkiin ei kukaan törsännyt... Koirille hyvä tilaisuus siedättyä vieraisiin ihmisiin auton lähellä - ei niitä kaikkia tarvitse haukkua :) Rondo sen sijaan haukkui tasapuolisesti kaikkia auton lähellä olevia koiria, vaikka luulin jo saaneeni vieroitettua sen siitä tavasta, voi rähmä. Itse huvittelin katselemalla ohikulkevia koiria, joita olikin varsin runsaasti, kävipä muutama iloisesti moikkailemassakin. Sen lisäksi oli hauska katsella ihmisten vaatteita ja varsinkin jaloissa olevia kenkiä - niistä näki tosi selvästi, oliko niiden omistaja englantilainen vai ranskalainen. Englantilaisten kengät ovat yleensä käytännöllisiä ja mukavannäköisiä, toisin kuin ranskalaisten - niissä on jos jotakin kukkaa ja killutinta ja muuta ylimääräistä härpäkettä mukavuuden ja käytännöllisyyden kustannuksella.

Julie ja Karlikin kävivät juttelemassa ja tarjoutuivat pitämään tavaroitani silmällä, jos olisin halunnut käydä katselemassa muiden tarjontaa. En kuitenkaan uskaltanut heräteostosten pelossa lähteä mihinkään kiertelemään, ja ainoan ostokseni, tuon sievän korin, tein vastapäiseltä myyjältä, kaksi euroa :) Siitä tulee vaikka seuraavaan eteiseemme koti heijastimille ja pantalampuille, tai jotain...

Meille on jo kolmena iltana tullut makuuhuoneeseen ihan oikea herhiläinen. Ensimmäisenä iltana sain sen poistettua elävänä ulos ikkunasta, enkä edes ajatellut, että ne pistävätkin, vaikka värin jo pitäisi kertoa jotain...Seuraavana iltana yritin taas ottaa sitä paperinenäliinaan ja toimittaa ulos, mutta se pahuspa pisti ja menetti henkensä muutenkin kuin hitaasti kitumalla, sillä kamalassa murhanhimossa liiskasin sen kuoliaaksi. Kaiken lisäksi se pisti sormenpäähän, ja sattui niin vimmatusti, kunnes olin nauttinut kaikki mahdolliset (homeopaattiset, jos ette arvanneet) tropit. Eilinenkin tunkeilija menetti henkensä jo ennen mahdollista pistämistään, ja niin tulee tapahtumaan kaikille tulevillekin ryökäleille, ettäs tiedätte mokomat, jättäkää meidät rauhaan! Kaiken lisäksi niiden pyydystäminen on pahuksen vaikeaa, ne pörisevät ympäriinsä kuin pienet pommikoneet herättäen kauhua (Riossa, kun karjun Rondoa jättämään ne), mielenkiintoa (Rondossa, joka hyppii ympäriinsä niiden perässä emännän kieltäessä ja karjuessa minkä ehtii), välinpitämättömyyttä (Rintissä, joka ei yleensä osallistu koko kisaan ollenkaan), tai suuttumusta (minussa, viimeistään siinä vaiheessa, kun yritän sadannen kerran saavuttaa sitä pahuksen otusta raahaten samalla Rondoa mukanani niskasta, kun ei se muutenkaan pysy siitä erossa, eikä meillä sattumalta ole hihnan hihnaa makuuhuoneessa...). Kaiken edelläkuvatun temmellyksen jälkeen ei ole ihan kamalan seesteinen ja uninen olo...