Ranskassa%20179.jpg

 

Vielä muutamia vuosia sitten olin tunkemassa kaikille ilosanomaa koiran omistamisesta, samoin kuin puhumassa monia ihmisiä ottamaan koiran. En enää. Nykyään minussa tuntuu asuvan pikku-Anja. Muinoin kauhistelin, miten ihmisestä voi tulla niin kyyninen, ettei aina haluaisi edes antaa ihmisille omia eksyneitä koiriaan takaisin. Enää en sitä ihmettele. Harvassa ovat nykyään ne ihmiset, joille koiraa täydestä sydämestäni suosittelisin, eikä tämä tosiaankaan johdu koirista, vaan potentiaalisista ottajista.

Alan vähitellen oppia, että vaikka ihminen kuinka innoissaan suunnittelisi pennun ottamista jaarrow-10x10.png ajan viettämistä sen kanssa, ihan tiiviisti vieläpä muutamien ensimmäisten viikkojen ajan, todellisuus on ihan toista. Enkä tällä nyt tosiaankaan tarkoita kaikkia, enkä todellakaan kunniallisia ja kunnollisia koiranomistajia, mutta tämän mulle-heti-kaikki -sukupolven kanssa uskoni ihmisiin tällä(kin) saralla alkaa joutua koetukselle.

 

068.jpg

Kuva: Mari Inkiläinen

Jokainen koiraihminen varmasti tietää, kuinka ihana koiranpentu on, ja kuinka mukava sitä on seurata vaikka 24 tuntia päivässä. Niin varmaan niistä nuoremmistakin uusista omistajista - aluksi. Sitten iskee arki, pissarumba, pureskellut lempikengät tai uudelleen muotoiltu kännykkä jne... Puhumattakaan siitä, että pitäisi nähdä kavereitakin, eikä viihteelle voi pentua ottaa - ja jos voisikin johonkin ottaa, niin se vaatii lähes jatkuvaa huomiota, joka on taas pois muista asioista jne.

 

Leikkikuvia%20010.jpg

 

Siitä se alkaa. Enkä nyt todellakaan tarkoita, ettei pentua saisi koskaan jättää yksin, toki se on sen koulutuksen ja myöhemmän sujuvan elämänkin kannalta välttämätöntä. Mutta mutta. On todella paljon koiranomistajia, pääasiassa nuoria, joiden elämä jatkuu koirankin hankkimisen jälkeen ihan ennallaan, ilman että koiran vuoksi tehtäisiin ikinä mitään myönnytyksiä, tai että sen olemassaoloa edes huomioitaisiin päätöksiä tehtäessä. Ehkä se pääsee ihan kohtuullisesti jopa ulos ne vaaditut kerrat päivässä, mutta siinä sen elämä sitten onkin. Muut ajat, ehkä öitä lukuun ottamatta, se viettää pääsääntöisesti yksin. Koira, laumaeläin.

 

Ranskassa%20163.jpg

 

Sitten on ne koirat, joita hankitaan nuorille siinä vaiheessa, kun he asuvat vielä kotona, vaan kuinkas sitten käykään, kun lähdetään opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tässä vaiheessa tapahtuu jo ensimmäinen karsinta niiden välillä, jotka oikeasti ovat sen koiran arvoisia emäntiä ja isäntiä, ja sitten niiden toisten, niiden, joiden mukaan sen on parempi jäädä sinne missä on aina ollut. Enemmän tilaa ja pihaa jne., vaan ei sitä ihmistä, jonka kanssa se on siihen asti voinut viettää lähes kaiken sen ihmisen vapaa-ajan. Paljon on niitä, jotka ovat jopa harrastaneet sen koiran kanssa jotain lajia aktiivisesti, mutta kotoa lähtiessään hylkäävät sen kuin vanhan rukkasen. Eivätpä paljon koirasta tiedä - koira asuu mieluummin vaikka pari vuotta kellarissa sen tärkeimmän ihmisensä kanssa kuin hienoimmassa lukaalissa puutarhoineen ilman sitä omaa ihmistään. Kysykää vaikka keneltä koiralta.

Kuinka moni koiranomistajista oikeasti ajattelee asioita koiransa kannalta? Aika moni, onneksi. Onneksi on paljon niitä, jotka jaksavat joka aamu nousta koiran vuoksi aikaisemmin ennen töihin/kouluun lähtöä ehtiäkseen tehdä kunnon aamulenkin, niitä, jotka rientävät suorinta tietä sieltä töistä tai koulusta kotiin koiran luo ja jotka suunnittelevat päivänsä ja koko elämänsä niin, että koirakin nauttisi siitä mahdollisimman paljon. Nämä voivat rauhassa olla lukematta koko vuodatusta :)

 

Leikkikuvia%20009.jpg

 

Paljon on myös pikkuseikkoja, joihin tulee kiinnitettyä huomiota koirien arjessa, osa ihan kaupallisten voimien sanelemia, eivätkä ne aina lisää koiran elämän mukavuutta.

Esimerkiksi, millainen panta koirallasi on? Onko se mahdollisimman mukava juuri sille koiralle? Kuristuuko se siihen, jos hihna jää äkkiä johonkin jumiin? Onko se niin leveä, että toimisi vaikka kaulatukena jaarrow-10x10.png jättää pitkäkarvaisen koiran kaulakarvat litistyksiin sinne pannan alle, niin että ne kiristävät sitä? Kaikkihan eivät ole vinttikoiria, eivätkä lyhytkarvaisia. Tarkistatko aina pantaa laittaessasi, että se asettuu kaulalle mukavasti, ja otatko kaikki pitkät karvat sieltä alta pois, että koiran olisi mukavampi olla sen kanssa? Mitä materiaalia se on? Entä kovilla pakkasilla - onko panta metallia, joka johtaa kylmää varsinkin lyhytkarvaisella koiralla suoraan iholle?

Pidätkö koirallasi aina pantaa? Myös sisällä? Miksi? Mitä, jos laittaisit sen pannan omaan kaulaasi pariksi vuorokaudeksi ja kokeilisit, kuinka mukava se on siinä ympäri vuorokauden, myös nukkuessa? Koirahan viettää paljon enemmän aikaansa nukkumalla kuin keskiverto ihminen, myös päivällä. Ja tästä päästään takaisin pantoihin. Millaiset soljet ja renkaat koirasi pannassa on? Oletko koskaan todella katsonut, miten panta asettuu koiran kaulalla sen maatessa? Niinpä - ne renkaat ja soljet ovat useimmiten sen leuan alla, eli juuri siinä missä koiran kaula tapaa nukkuma-alustan. Tämä olisi hyvä huomioida myös autoillessa, siellähän koira yleisimmin nukkuu matkan aikana, ja mitä pidempi matka, sitä epämukavampi sen olo on leveillä soljilla ja valtavilla lenkeillä varustetuissa pannoissa. Sitten on vielä pantoja, joissa perinteinen D-lenkki on vaihdettu kokopyöreään kiinnityslenkkiin...kuvittelepa sitä omaan kaulaasi levätessäsi. Valjaista en puhu tässä yhteydessä mitään - toistaiseksi en ole nähnyt millään koiralla pidettävän valjaita sisätiloissa...

 

kamelia%20ja%20p%C3%B6tt%C3%B6armeija%20

 

Kuinka usein vaihdat koirasi vesikuppiin veden? Kokonaista kerran päivässä? Millaista vettä itse suosit, koko päivän mukissa seissyttä vai juuri valutettua tuoretta ja kylmää, jossa ei ole viiden aikaisemman juomakertasi jättämää sylki- tai kuolapinnoitetta? Entä kupin materiaali? Muovia, terästä, keramiikkaa vai lasia? Oikeastaan valinta noiden kolmen viimeisen välillä voi olla vaikeaa, mikään niistä ei muuta veden makua, mutta muovikuppi...? Joisitko itse mielelläsi vettä, joka on seissyt tuntikausia muovisessa kupissa? Muovikupin välttämiseen on koirilla toinenkin syy - monet saavat muovista yliherkkyysoireita, jotka ilmenevät  esimerkiksi karvojen lähtemisenä kuonon alueelta.

Entäs koiran nukkumapaikka? Vaikka koiralla olisi lupa nukkua sängyssä ja sohvalla, pitää sillä silti olla ihan omakin paikka, joka on sille rauhoitettu ja mahdollisimman mukava. Näyttääkö se pitävän siinä nukkumisesta, nukkuuko se siinä mielellään pitkään ja rentona? Onko sillä mahdollisesti muovinen koiranpeti, nykyään niin suosittu muka hygieenisyytensä ja helpon puhdistettavuutensa vuoksi, käytännössä siis kova muovinen kaukalo? Onko siinä sopivasti juuri sille koiralle pehmusteita, ja joutuuko se siinä nukkuessaan lepuuttamaan päätään melko kovan ja epämukavan reunan päällä? Maailmalla nimittäin myydään näihinkin peteihin sopivia pehmusteita, joissa on paksut pehmustetut reunat, mutta jostain syystä niitä ei juuri ole rantautunut Suomeen. Totta, koirat nukkuvat tyytyväisinä lattiallakin, ainakin osan ajasta, mutta ne, jotka pitävät pehmeistä pedeistä, arvostavat pedissä juuri sitä pehmeää pesämäisyyttä, mielellään vielä jotain mahdollisuutta tehdä siitä pedistä juuri itselle sopiva - vaikka se sitten välillä tarkoittaisikin sen pedin pohjalla nukkumista kaikkien pehmusteiden alla...

 

kamelia%20ja%20p%C3%B6tt%C3%B6armeija%20

 

Jaksatko hoitaa koirasi turkkia niin usein, ettei siinä ole epämukavuutta ja kiristystä aiheuttavia takkuja? Ja vaikka koirasi olisi lyhytkarvainenkin, viitsitkö pestä sitäkin riittävän usein, niin ettei sen karvanjuureen kertynyt pöly ja lika aiheuta sille kutinaa? Harjaatko tai kampaatko turkkia säännöllisesti, ihan pituudesta riippumatta?

Mitä koirasi syö? Kaadatko sen kuppiin kerran tai pari päivässä samaa nappulaa koko sen elämän ajan, ja se siitä? Entäs sitten namit (jos siis koulutat koiraasi edes jonkin verran)? Annatko sille muiden suosittelemia lihapullia tai nakkeja (siis ihmisille tarkoitettuja), koska se kiipeää vaikka häntä edellä puuhun niiden perässä, vaikka ne ovat niin täynnä suolaa ja lisäaineita, etteivät sovi koiralle ollenkaan? Otatko ylipäätään selvää, mitä koirasi itse asiassa syö? Jos se syö kuivamuonaa, tutustutko siihen, mitä ruoka sisältää, vai uskotko mainoksiin/naapuriin/kaupan tarjouksiin? Monien kuivamuonien valmistusainelista ei välttämättä kestä edes päivänvaloa, varsinkaan lisäaineiden osalta. Koirahan ei tätä tiedä ja voi syödä hyvällä halulla kaupan halvinta ruokaa, kunnes sairastuu tai kuolee. Monet ovat sitä mieltä, ettei niillä lisäaineilla nyt niin väliä ole, kun koira elää kuitenkin niin vähän aikaa. Totta - pitkään se ei taatusti elä niillä muonilla, jotka sisältävät suorastaan vaarallisia aineita. Yleisin kuolinsyy on silloin jonkinlainen syöpä, usein jopa melko nuorella iällä. Ei voi olla sattumaa, tai johtua vain koirien liiasta jalostamisesta, että samat rodut, jotka vielä muutama vuosikymmen sitten porskuttivat iloisesti pitkälti toiselle kymmenelle, elävät nykyään harvoin lähelle kymmentä vuotta, ja näyttävät ikälopuilta jo viisivuotiaina. Ennen nimittäin koirat ruokittiin pääasiassa kotiruoalla, ei edes millään tunnetuilla ja suositelluilla puuroseoksilla, vaan mahdollisesti yksinkertaisesti perunalla ja lihalla, plus kaikenlaisilla ruoantähteillä. Ne voivat mainiosti, eikä koirien allergioista ollut juuri kukaan edes kuullut puhuttavan. Usein ne myös saavuttivat eliniän, jollaisesta harva nykykoira voi vain haaveilla.

Nykyään tietoa erilaisista ruokintavaihtoehdoista on saatavilla paljon aiempaa enemmän, ja onneksi moni on taas siirtynyt valmistamaan koiralleen kotitekoista ruokaa, tai ainakin lisää satunnaisesti käytettävään valmisruokaan kaikenlaista luonnollista raaka-ainetta. Meneehän sen ruoan laittamiseen muutama minuutti enemmän aikaa kuin valmiiden nappuloiden kaatamisessa kuppiin, mutta minkä siinä ajassa menettää, saa varmasti takaisin vähempinä vaivoina ja sairauksina, pienemmistä eläinlääkärilaskuista puhumattakaan.

Onko koirallasi oikeus saada koulutusta arkikäyttäytymiseen, niin että sen kanssa on helppo elää ja mennä eri paikkoihin, vai jätätkö sen aina mieluummin kotiin "kun ei se kuitenkaan osaa käyttäytyä"?

Entäs, kun lähdet johonkin, minne koiran voisi ottaa mukaan, vaikka vain autoon suurimmaksi osaksi aikaa? Pääseekö se mukaan, vai jätätkö sen mieluummin kotiin? Oletko valmis uhraamaan muutaman minuutin kauppareissusta siihen, että pysähdyt jossain matkan varrella ja viet koiran vaikka vain pienelle kävelylle ihan uuteen paikkaan? Ja vaikket ehtisi sitäkään, oletko valmis ottamaan sen kuitenkin mukaan ja tuntemaan, että te menette nyt yhdessä johonkin, ja sillä aikaa, kun olet kaupassa, koira saa tuntea olevansa tärkeä vahtiessaan autoasi? Tätä nyt ei tietenkään kannata tehdä koiran hyvinvoinnin kustannuksella kovilla helteillä tai paukkupakkasilla, ellei autossa sitten ole lisävarusteena viilentävää tai lämmittävää webastoa (näitäkin on autossa odottavilla koirilla nähty :) ). Mutta siis noin yleisesti. Koira on kuitenkin varmasti ainoa eläin, joka todella pitää matkustamisesta jos jonkinlaisissa vempeleissä, useimmat vieläpä ilman sen kummempia totuttamisia, ja valitsee koska tahansa mukaan lähtemisen kotiin jäämisen sijasta.

 

tammikuu%202013%20029.jpg

 

Millainen on koirasi paikka autossa? Meneekö se mielellään autoon? Onko sillä sopivasti pehmustettu turvallinen oma paikkansa autossa, vai joutuuko se taiteilemaan kovalle alustalle heitetyn ohuen viltin päällä? Matkustaisitko itse mielellään sen paikalla? Onko sen alusta lämmin talvella ja viileä kesällä, vai onko sillä aina esim. sama karva-alusta ulkolämpötiloista riippumatta?

Entäpä, kun lomailet? Sisältyykö koirasi lomasuunnitelmiisi, muuten kuin ehkä sopivan (tai ilmaisen, eihän koiraan viitsi turhaan rahaa satsata...) hoitopaikan miettimisessä omien lomarientojesi ajaksi? Valitettavan usein nimittäin se koira on omistajansa loman aikana jopa pidempään yksin päivittäin kuin työpäivien aikana. Uimassa pitää käydä kesällä, mieluiten rannalla, missä on muita ihmisiä, mutta mihin ei taatusti voi koiraa ottaa mukaan nauttimaan. Talvella pitää käydä hiihtämässä tai laskettelemassa huippupaikoissa ja -laduilla - koirat eivät sallittuja... Juhlimassakin pitää lomalla käydä enemmän ja useammin, kun ei tarvitse välttämättä herätä aikaisin aamulla jne. Lista on melko loputon.

Toisaalta on onneksi koiria, jotka pääsevät omistajansa mukana jos vaikka mihin, ja tauko-, uima- ym. paikat valitaan koirallekin sopiviksi. Jopa hiihtämään pääsee paikoissa, joihin koirankin voi ottaa. Onneksi koiraystävälliset hotellitkin ovat varsinkin Suomessa lisääntymässä, eikä ihme - koirat harvemmin örveltävät humalassa, eikä niiden oksennuksia sun muita jätöksiä tarvitse ainakaan hotellihenkilökunnan olla korjaamassa. Harvemmin ne myöskään laulavat kovaäänisesti keskellä yötä, tai kompuroivat ympäri käytäviä koputellen toisten oville ja heitellen kovaäänisiä kommentteja häiriten muiden nukkujien unia. Harvemmassa ovat myös koirat, jotka valittavat puutteellisesta palvelusta...Yleensä nämä nelijalkaiset maailmanmatkaajat osaavat muutenkin pääsääntöisesti käyttäytyä maailmalla tehden myös arvokasta pr-työtä koirien hyväksi siinä sivussa.

 

Ranskassa%20288.jpg

 

Onko koirallasi oikeus elää koko elämänsä kanssasi, vai laitatko sen kiertoon heti ensimmäisten vaikeuksien ilmaantuessa? Oletko todella miettinyt etukäteen, sopiiko elämääsi lainkaan olento, joka vaatii jatkuvaa vastuunkantamista ehkä puolitoistakin vuosikymmentä? Oletko miettinyt tarkkaan, millainen sen koiran tulisi olla ominaisuuksiltaan (potentiaalisilta, jokainen rotukoirakin on kuitenkin yksilö), jotta se sopisi sinulle ja sinä sille, jos vastaus edelliseen kysymykseen oli myöntävä? Entäs, kun/jos elämäntilanteeseesi tulee muutoksia, alat opiskella, saat lapsia...onko elämässäsi vielä paikka sille koiralle? Toki on varmasti tilanteita, joissa koiralle on parempi hakea uusi koti, jos entisen taidot/viitseliäisyys/aika ei sille riitä, mutta nykyään niitä tilanteita tuntuu varsinkin nuorilla omistajilla tulevan turhan usein. Hups, lähdenkin opiskelemaan, en voi ottaa koiraa mukaan...hups, muutankin sellaiseen paikkaan, ettei sinne saa ottaa koiraa, hups, ylipäätään muutan, ei se koiralle sovi...jne. jne.

Oletko ylipäätään valmis opiskelemaan koiraa? Koira voi sopeutua moniin ihmismaailman kummallisuuksiin, mutta se on siitä huolimatta aina koira, ja ihmisen velvollisuus on opetella koiraa, ei koiran ihmiskieltä ja -tapoja. Moni on varmasti kuullut väitteen, että syy ongelmiin on aina siinä hihnan toisessa päässä, eikä se ole urbaani legenda, vaan tosiasia. Moni koira olisi säästynyt ennenaikaiselta lopetukselta, jos sitä olisi kohdeltu koirana koirien sääntöjen mukaisesti ja pidetty sille ainoalla sopivalla paikalla laumassa - alimpana, ilman pakkoa tai väkivaltaa, vaan puhumalla koiraa.

 

Leikkikuvia%20014.jpg

 

Tämä kirjoitus on toki kärjistetty, eikä edes tarkoitettu vastuuntuntoisille koiranomistajille, jotka menevät vaikka solmuun taatakseen koiransa hyvinvoinnin, mutta uskokaa pois - kaikki edellä mainittu perustuu ihan todellisiin tapauksiin. Suomessa on silti koirienkin asiat pääsääntöisesti hyvin. Toisin kuin monissa muissa maissa, meillä koiraa harvemmin työnnetään ulos autosta jonnekin syrjäiseen paikkaan, kun ei siitä enää jakseta pitää huolta, niitä harvemmin päästetään kaduille juoksemaan omistajan loman ajaksi, ja joka tapauksessa yleinen mielipide ja eläinsuojelulliset näkökohdat tuomitsevat jyrkästi senkaltaisen käytöksen.

Tämä nyt luultavasti on ihan tyhjänpäiväinen kirjoitus niille, jotka tätä lukevat, koska ovat ainakin tietämäni mukaan juuri niitä vastuuntuntoisia koiranomistajia, mutta jos se osuisi edes yhden koiran ottoa harkitsevan ihmisen silmiin, se on täyttänyt tehtävänsä - muutenkin kuin turhautumiseni purkukeinona :)

Harkitse ennen kuin hankit, ja käsi sydämellä, elääkö se tuleva koirasi koiranelämää vai koiran arvoista elämää? Ja ennen kaikkea, jos olisit koira - haluaisitko olla juuri se omasi?

 

Malvakoirat%20023.jpg