Nyt on sitten täälläkin talvi, voi siiseli, ja talvivahingot alkaneet. Maanantaina oli kymmenisen astetta pakkasta, ja heti illalla lakkasi vedentulo. Laitoin alakertaan puhaltimen päälle, mutta siitä ei ollut vuorokaudenkaan käytön jälkeen mitään tulosta, ja keskiviikkoaamuna soitin putkimiehelle. Sama putkimies oli viikkoa aikaisemmin käynyt asentamassa meille uuden vesipumpun, kun vanhassa ei riittänyt enää painetta nimeksikään, ja juuri vuotta aikaisemmin samat miehet kävivät sulattamassa kaivon kamalilla pakkasilla, että alkaa osoite olla aika tuttu... Nyt oli sitten käynyt niin, että kaivon päällä olevan pumppukopin pakkasvahti ei ollut mennytkään päälle, ja pumppukin oli jäässä. Sulatettuaan sen miehet pohtivat, että kaivon ympärille olisi hyvä saada jotain eristettä, kun silloin ei vielä ollut lunta. Eilen sitten kaivurimies lapsineen ja Atte-koirineen (staby, 6 kk) kävi katsomassa tilannetta, ja yhdessä porukka kasasi kaiken saatavissa olevan lumen kaivon ympäriltä ja vähän kauempaakin eristeeksi, että nyt pitäisi taas jonkin aikaa sen puoleen pärjätä. Kaiken lisäksi koirat saivat uuden kaverin, ja hauskaa oli.

Jeeppi oli torstaina luottokorjaajalla, joka epäili imusarjassa olevan vikaa. Sitä vaan ei kannata kokeilun vuoksi vaihtaa, on sen verran tyyris, joten nyt on tilattu aika merkkiliikkeestä puolentoista viikon päähän, jos saisivat määritettyä vian paikan. Toistaiseksi se sentään käy ja kukkuu, joskin vähän tavallista laiskemmin. Reissarista meni akku, eikä Janne ollut saanut sitä kertaakaan käymään ilman lisävirtaa.  Nyt se oli saanut uuden sydämen, mutta talvehtii toistaiseksi Suvin ja Jannen luona katon alla hallissa, jos en sitten tarvitse sitä jeepin sijaiseksi jossain vaiheessa.

Torstaina menin sitten taksilla keramiikkaan ja takaisin, kun en aina viitsi tuttujakaan vaivata, ja kyllä taas pelkäsin. Tiet olivat sikaliukkaita, ja paitsi että kumpikin kuski ajoi niillä kuolemaa halveksivan kovaa, ensimmäinen - ja vielä nainen, hyi sentään - ajoi edellä ajavien persuuksissa niin että koko matka oli vuorotellen kaasua ja jarrua. Ja näin ammattikuskit...

Perjantaina saatiin sitten taas lunta sulaneiden tilalle, ja hyvä kun Blakkur pääsi laitumen puolelle tolpillaan, niin kova hinku sillä oli heti heittäytyä selälleen. Ei silti, meidän piehtarointimaisteri on kyllä jatkuvasti selällään savisenakin aikana, mutta nyt pääsee sentään vähemmällä sen harrastelusta :)

Kaikesta huolimatta on kevättä ilmassa. Yhtenä aamuna olin vasta vienyt Vallen ja Blakkurin ulos ja tulin hakemaan Ransua tallista, kun Esteri jo tuli isommasta hevoskarsinasta tukko Vallen karvoja suussaan. Niitä se sitten kantoi tyytyväisenä ympäriinsä, vaikkei pesää ruvennutkaan tekemään - eikähän sinne ainakaan poikasia tulisi sen kastroidun velipojan kanssa...

Smirre onneksi majoittui tallin sisäpuolelle jo viikko sitten ensimmäisten pakkasten aikana, ja siellä nyt jonkin aikaa pysyykin, sillä kissanluukku pysyy suljettuna ainakin kylmimmän ajan. Sain sen asettumaan jopa hankkimalleni lämpömatolle (Zooplussasta, josta nykyisin tilailen yhtä sun toista eläimille ruuasta lähtien), joten sillä on aika mukavat oltavat kylmemmälläkin :)

Toinen juttu on sitten jostain ilmestynyt musta kolli, joka on joulusta asti näyttäytynyt tallinmäellä aina silloin tällöin. Laitoin ilmoituksen siitä paikallislehteen, mutta ei ole omistajaa löytynyt, eikä kukaan tunnu tietävän, minne se kuuluu. Tallin eteisessä se käy sentään syömässä, mutta muuten en tiedä missä se asustelee. Pitää varmaan kysyä eläinhoitolasta jotain loukkua, jolla sen saisi talteen lämpimään kuleksimasta. Eri asia sitten, löytävätkö ne sille kotia - pitää vissiin sanoa, että haen sen sitten vaikka takaisin ja kärsin seuraukset siihen asti, että löydän sille uuden kodin. Nyt ei oikein ole paikkaa mihin sen saisi lämpimään pois toisten ulottuvilta, jos sen saisikin jollain konstilla kiinni. Villikissa se ei ole, mutta kiinnikään se ei anna, ja hevosia se näyttää pelkäävän enemmän kuin koiria, vaikka Rinti jo kerran lähti vauhdilla sen perään. Jos nyt jollain on paikka yhdelle lisäkissalle, niin täältä semmoisen luultavasti saisi. Aika nuoreltakin se näyttää, ja veikkaan, että se on reilun vuoden ikäinen leikkaamaton kolli, joka on lähtenyt juuri sen leikkaamattomuuden takia kulun päälle...Helkutti noita ihmisiä, kun eivät huolehdi kissoistaan!

Meillä on nyt 2/3 koirista pesty. Viikko sitten pesin Tinon, kun uudesta pumpusta saatiin taas kunnolla vettä, ja eilen pyykkäsin Rintin (joka esitti ulisevaa sutta koko huuhtelujakson ajan - luuli varmaan hukkuvansa, kun vettä tuli koko ajan vauhdilla turkkiin ;) ). Vähän hassua tietysti keskellä talvea, mutta ensin syksyllä ei voinut pestä niiden kirppuaineiden vuoksi, sitten ei olisi saanut turkkeja huuhdeltua, kun vettä ei tullut pumpusta kunnolla kuin joskus ja jouluna, niin että nyt vaan pestään... Tänään on vuorossa Rio. Pohdin juuri viime yönä, olisiko vastapestyn koiran tuoksu yksi kolmesta parhaasta tuoksusta maailmassa - ne kaksi muuta ovat tietysti koiranpennun tuoksu ja hevosen tuoksu juuri siitä korvan takaa :)