Meillä on ollut vähän kaasuongelmia. Täällähän on ainoastaan kaasuhella, varsin komeakin sellainen. En ole tässäkään elämässä ihan kamalan ihastunut mihinkään kaasuun liittyvään, mutta olen sentään jo useampaan kertaan vaihtanut tuon hellan kaasupullon menestyksekkäästi ja ollut joka kerta aivan liikuttavan ylpeä itsestäni.

No, perjantaina kaasu taas otti ja loppui, aamulla juuri kun puuro oli hädin tuskin kypsynyt. En ehtinyt siihen hätään tehdä asialle mitään, vaikka kaasukammiossa olisi ollut täysi varapullo, ja rupesin vaihtohommiin vasta iltapäivällä. Alku näytti lupaavalta, liekki paloi viitisen sekuntia hyvin, sitten se sammui itsekseen. Vekslasin kiinnityksiä, mutta sama juttu. Soitin Karlille, joka kehotti ravistamaan pulloa (no en pahemmin ravistanut, on sen verran painava) ja kalauttamaan yläpäätä (pullon) kunnolla muutamaan kertaan ilmakuplien eliminoimiseksi. Kalauttelin niin että raikui, mutta edelleen sama juttu, liekki sammui saman tien. Lopun päivää elettiin voileivillä ja kuivamuonalla, kun koirien riisikin loppui juuri sinä aamuna. Lauantaiaamuna mentiin sitten tyhjän pullon kanssa huoltamolle ja ostettiin upouusi ja haa - se toimi! Vika oli sittenkin pullossa eikä omissa kyvyissäni. Nyt pitäisi vaan vielä saada joku tajuamaan (ranskaksi), että haluan uuden pullon täyden mutta toimimattoman tilalle... Pääasia kuitenkin, että taas keittää ja pelittää :) Eihän meillä hätää olisi ilman kaasuakaan, kaminaan voi aina laittaa tulen ja keittää sen päällä, mutta käyhän se kätevämmin hellalla, varsinkin kun niitä keitettäviä taas riitti...

Nyt on täälläkin jo syksy, ihanaa. Tässä yksi syksyn ihastuttavimmista jutuista:

Asterit! Niitä saa näköjään jopa täältä - Lidlistä, muissa kaupoissa en ole niitä nähnyt.

Katkenneet pikkupikkuasterit. Turha kai sanoakaan, että nyt kissat käyvät jatkuvasti juomassa tuosta kupista ;)

Perjantai-iltana Rinti teki sen, mitä olen pitkään pelännyt. Iltalenkiltä tultuamme se syöksyi salaiseen puutarhaan (yksi pihan uloke kanitallin takana) kauheasti haukkuen (tyyliin "pois täältä, pois täältä, pois täältä!"). Seuraavaksi näin sen puskevan itsensä läpi pensaiden pihan ulkopuolelle, juuri siitä kohtaa, missä aitana on ollut jostain syystä vain tiheä oksisto. Syöksyin portista karjuen joka suuntaan, niin että joku Jean Marcin apupoika luikahti nopeasti sisään ovestaan. Pahinta peläten juoksin (näillä polvilla, hah!) tuonne tien suuntaan, kun en yhtään ehtinyt nähdä, mihin suuntaan Rinti oli syöksynyt, mutta takaisin käännyttyäni näin sen tulevan metsän suunnasta kotiportille. Helpotus oli suunnaton :) Eilen teimme sitten aitahommia niin, että ne kaksi mahdollisesti pettävintä aidan kohtaa on nyt tukittu kunnon aitaverkolla, ja lähipäivinä haemme vielä lisää aitaa viimeisenkin matalamman aitakohdan varmistamiseksi. Siitä on kyllä parin metrin pudotus tielle, mutta en ole tuosta pöhköstä varma, ehtiikö se sitä miettiä, jos taas joku kettu tai vieras kissa (mikään muu ei siltä niin vihaista haukkua kirvoita, vaikkei kyllä hyvällä katso yhtäkään reviirillemme tunkeutujaa) osuu eteensä pihalla ja pakenee juuri niistä kohdista. Siinä voi äkkiä mennä niskat nurin... Ja kaiken tämän ajan Rio oli tietysti kulkenut kiltisti kannoillani, mitä nyt luimisteli kauhuissaan karjumiselleni ;)

 

Tässä kuuma vihje kaikille karvaisten kaverien ystäville. Parempaa vehjettä koiran- ja kissankarvojen poistamiseen vaikka mistä en ole löytänyt, yksikään imuri ei pysty samaan.

Rakas leppäkerttu. Näitä saa ainakin Zooplussalta, enkä olisi kyllä ostaessani uskonut, kuinka kätevä voi noin hauskannäköinen kapine olla. Sillä saa ne loput karvat pois jopa auton penkeistä ja matoista (kuka idiootti on muuten keksinyt nykyiset tekstiilimatot autoihin?). Ja tässä sama kaveri sivulta:

Kerrassaan uskomaton epeli.

Ja tässä toinen:

Tänään laitoin ensimmäistä kertaa puita kaminaan, alkoi olla jo turhan viileää sisällä. Ihanan kodikasta :) Oi ihana syyskuu :)