S%C3%A4nkyily%C3%A4%20017.jpg

 

Tässä yksi jokailtainen haaste - näky jonka kohtaan iltapesulta tullessani. Kotoisaa, eikö vain? Mutta katsotaanpa tarkemmin:

 

S%C3%A4nkyily%C3%A4%20018.jpg

 

Vain emäntä puuttuu...aivan, minunkin pitäisi tuonne mahtua. Helppoa, kun sen osaa - Rondo vähän lähemmäs muita, sitten pujottaudun peiton - ja osaksi koiran - alle ja voila, siellä olemme kaikki :) Varsinkin tuossa versiossa, missä Rondo nukkuu suunnilleen selkäni kohdalla, on lisäbonuksena ihanasti selkää lämmittävä karvapatteri - ainakin jonkun aikaa. Rio siirtyy yleensä melko pian lattialle, Rondo sen paikalle (lämpöpatterillekin tulee kuuma), mutta hyvässä lykyssä olen jo siinä vaiheessa lämmennyt peittoni alla :). En kerrassaan käsitä ihmisiä, jotka eivät halua koirien nukkuvan sängyissään - jokunen hiekkakasa on pieni hinta siitä läheisyydestä ja lämmöstä minkä ne suovat. Tuo näkymä vaihtelee yön mittaan moneenkin kertaan, välillä sängyssä on vain yksi otus lisäkseni, välillä meitä on taas neljä. Patterit käyvät välillä lattialla vilvoittelemassa ( yksi asia, jota en koirissa ymmärrä - kuinka ne voivat nauttia lattialle heittäytymisestä, niin että luut vaan kolisevat, kun taas toisaalta nauttivat mitä pehmeimmistä pedeistä...). Makuuhuoneessa on lisäksi kaksi muutakin pehmeää petiä: yksi koiranpeti, jossa nukkuu ainoastaan joko Rondo tai Rio (enempiä siellä ei kannata pitää, kun toinen jää aina käyttämättä, ja jos unohdan nostaa ne päiväksi kylpyhuoneeseen, ne on hajustettu kissanpissalla) ja sitten iso putkirunkoinen tuoli, johon uppoaa mukavasti ja jota käyttävät kaikki vuorollaan. Olisi hauska nähdä joskus nopeutettu video meidän yöstämme, melkoinen kuhina siinä mahtaisi käydä...

 

S%C3%A4nkyily%C3%A4%20005.jpg

 

Edes meillä ei yleensä täällä alakerrassakaan ole ihan noin kylmä, että Collien pitäisi nukkua husky-kiemuralla, mutta minkäs teet, kun Rintin aluspuku on tällä hetkellä suurimmaksi osaksi kompostissa, viluhan siinä iskee.

Ilmeisesti aika monella koiralla on jopa Suomessa tällä hetkellä (keskellä talvea?!) kunnon karvanlähtö, ties mistä syystä. Toivon, että omani palautuvat ensi talveksi normaaliin käytäntöön (ja ehkä kaikkia koiria säätelevät planeetat normaaliasemiinsa), tai Rintillekin on pakko hankkia talvipalttoo.

 

S%C3%A4nkyily%C3%A4%20007.jpg

 

Rondo suosii enemmän tuollaista suikulamallista nukkumista, mutta toisaalta sen karvanlähtö onkin Rintiin verrattuna paljon maltillisempaa, ainakin tänä talvena, samoin kuin Rion, jolla lähtökohtaisestikin on vähemmän turkkia kuin noilla kahdella.

 

Haasteista puheen ollen, eilen odotti tallissa aamulla taas semmoinen haaste, etten usein välittäisi kohdata. Ransu oli taas jotenkin onnistunut maatessaan ujuttamaan itsestään toisten puolelle kaiken muun paitsi päänsä, jota ei sitten saanutkaan tulemaan sieltä parrun alta mukaansa. Yritin ensin siirtää sitä, mutta kolmisensataa kiloa hevosta on melko vaikea siirrettävä... Sitten hain Ransun omalta puolelta riimun ja yritin sen avulla saada päätäkin yhteistyöhön. Kaiken kukkuraksi tuossa välissä Ransu makasi kyljellään kuin kuollut lahna (ja arvatkaa vaan, luulinko sen oikeasti tekevänkin kuolemaa siinä hysterisoidessani...), vaikka luultavasti vaan päätti ottaa rauhallisesti, kunnes mamma keksisi jotain :) En enää edes muista, miten kaikki loppujen lopuksi kävi, mutta ilmeisesti Ransu lopulta ponnistautui lähinnä omin avuin jaloilleen päineen kaikkineen. Vein sen omalle puolelleen, jossa se upotti päänsä tyytyväisenä rehukuppiinsa. Itse aloin olla entiselläni ehkä puoliltapäivin... PUUUH!

Blakkur repäisi taas toissa-aamuna. Tällä kertaa sain ommella sen yöllä halkaisemaa fleece-loimea reilun metrin pätkän. Ja minä kun luulin, ettei niitä ompeluhommia tarvitsisi harjoittaa kesäihottumakauden ulkopuolella lainkaan...

 

S%C3%A4nkyily%C3%A4%20010.jpg

 

Koiramme-lehti (kuvan kissa ei liity juttuun) tulikin yllättäen jo tänään, ihan kirjekuoressa heti alkuunsa :)

Olen luullut olevani edelleenkin melko lailla selvillä suht harvinaisistakin koiraroduista, mutta heti tuli siinä vastaan kaksikin vierasta, kainkoira (no juu, olen tainnut nimen kuulla joskus...) ja plottinajokoira (ei mitään hajua entuudestaan, vaan netistäpä sekin löytyi). Höh. Mikähän siinäkin on, että jos on joku rotu, jota tavataan suunnilleen viisi yksilöä kotipusikossaan Vinkuintiassa, niin vuorenvarmasti sen toinen esiintymispaikka on Suomi (ai niin ja tietty niitä löytyy myös Jenkkilästä, nehän keräävät kanssa kaikkea harvinaista).

Kaiken lisäksi löysin lehdestä tutun nimen lapsuudestani. Perhe hankki silloin, ihastuttuaan minun Kimi-cairniini, cairninpennun, jolla oli varsin hauska tapa ilmaista mielipiteensä tarjotusta ruoasta: jos ruoka ei miellyttänyt, se raahasi sen keskelle olohuoneen mattoa ja nosti sen päälle koipeaan ;) Ai niin, ja koska se oli syyspentu, sen tassut piti pestä aina sisään tullessa, sillä seurauksella, että se kaikkien kunnon cairnien tapaan piti kiinni opituista käytännöistä, ja sen piti jatkossakin tulla sisään aina suihkun kautta ;). Nyt siis perheen poika kasvattaa vaimoineen koiria, ei kylläkään cairneja (valitettavasti).

 

Joulu%202014%20010.jpg

 

Lähes sama kuva on esiintynyt täällä varmaan ennenkin, tuokin on puista päätellen jo syksyltä, mutta tuo näkymä keittiön ikkunasta (Jean-Marcin talon yli) aurinkoisena aamuna on vaan niin mukava, olkoonkin, että katselisin jo paljon mieluummin suomalaisia maisemia...

Aurinko paistaa nytkin, naapurin BC ei juuri nyt jäpitä, joten elämä on meilläkin tällä hetkellä melko siedettävää :)