Tässä se syyllinen nyt vihdoin on siihen Rintin lavassa olleeseen reikään, mokoma torajyvä. No juu, ei se oikeasti ole mikään torajyvä, vaikka sietäisi kyllä olla sen niminen, niin inhottava se on. Se pullahti vihdoin eilen nimittäin sieltä reiästä ulos, yök. Tuosta kuvasta ei näe, kuinka neulanterävät tuon päät ovat, mutta niihin ei kyllä tee mieli koskea. Tiedän kyllä, mistä tuo koiraparkaan joutui. Oltiin nimittäin viimeisen vieraamme aikana tuolla Atlantin rannalla tästä pohjoiseen, ja kävelin koirien kanssa rantapolkuja siellä heinikossa. Ensin alkoi yksi ja sitten toinen koira hyytyä ja repiä jotain turkistaan, ja lähempi tarkastelu osoitti niiden saaneen juuri noita kamalan teräviä siemeniä karvoihinsa. Yritin repiä niitä parhaani mukaan pois ja harjasin kaikkien turkit, mutta vielä seuraavanakin päivänä löysin yhden Rion turkista.

Luulin jo meidän päässeen niistä lopullisesti, ja rantavierailusta olikin kulunut jo yli viikko, ennen kuin huomasin Rintin lavassa sen mystisen reiän, jota ensin luulin punkin aiheuttamaksi, niin etten heti osannut yhdistää sitä noihin hyväkkäisiin. Sitä reikää sitten hoidin punkkien ja tulehdusten varalta, ja joku alitajunta sai minut troppamaan sitä myös vieraiden esineiden varalta, vaikken enää tosissani uskonut siellä mitään olevan. Eilen aamulla siinä näkyi joku ihme haituva, ja kun siitä vedin, tuli koko siemen ulos. Herkimmät poistukoot nyt voimaan ihan rauhassa pahoin ;) Itse olin, paitsi kauhistunut, myös tosi iloinen, että syy vihdoin selvisi, kun ei siitä reiästä saanut tolkkua millään, välillä sen ympäristö oli turvonnut ja välillä melkein normaali, mutta itse reikä vaan ei mennyt umpeen.

Nyt saadaan vihdoin huokaista helpotuksesta, ja lapa saa parantua taas ennalleen. Mietin jo, että kohta mennään lääkäriin, jos ei siihen mitään tolkkua saada, mutta vältettiinpähän sekin rauhoitusaineen antaminen. Jotenkinhan se olisi pitänyt kuitenkin avata se kohta, eikä sitä ilman rauhoitusta olisi kuitenkaan tehty.

Toisaalta itse odotan ihan tyynesti ihooni huomaamatta tunkeutuneen ja turvotusta aiheuttaneen tikun "kypsymistä" mätimisvaiheeseen, jolloin vain purskautan sen tyydytyksellä ulos, mutta koirien kohdalla en ole lainkaan niin tyyni...

Muistan jostain englantilaisesta eläinlääkärisarjasta kohdan, jossa kaiveltiin koiran ihosta juuri jotain tuontapaista jyvää, ja heti niitä nähdessäni ajattelinkin, että olivat varmaan samoja riivekkeitä. Ja jos tuo nyt olisi tunkeutunut ihoon jostain kainalosta, en olisi ollut edes hämmästynyt, mutta lavasta! Senhän on pitänyt tunkeutua ihoon lähes vaakasuorassa ilman tukea, eikä se kuitenkaan mikään kolibri ole, että miten ihmeessä se siinä on onnistunut?!

Väliin vähän rauhoittavampaa kuvaa, ja samalla Heidille rakkaita terveisiä :)

Jyvästä siis päästiin, mutta nyt meitä vaivaa Mustan Kaniinin kirous... Tuossa alarinteeseen menevällä kujalla nimittäin majailee iso, lähes musta kani, ja se on ottanut oikein asiakseen asettua näytille joka kerran siitä kulkiessamme. Siinä kun muut kaniinit lähtevät karkuun jo ensimmäisestä rykäyksestäni (jonka YRITÄN tehdä niin, etteivät koirat muka käsittäisi, miksi sen teen), tämä sen kun asettuu entistä näkyvämmälle paikalle keskelle tietä, ja yleensä vetää itsensä siihen oikoisekseen... Valitettavasti kanit kotona (lukuun ottamatta tietysti Rondoa, joka ei ole koskaan niiden kanssa asunutkaan) ja ulkona ovat koirien mielestä ihan eri asia, ja kun siedätys/Fennel-koulutus on vielä kesken, aiheutuu niiden näkemisestä noin läheltä ja kotia lähellä aina turhaa kiihtymistä ja uusia suunnanmuutosmanööverejä, joista polveni eivät pidä yhtään. Itsehän toki pidän kaikista kaneista, eikä tuonkaan rohkeutta voi olla ihailematta, mutta olisin ihan onnellinen, jos emme sitä vähään aikaan näkisi.

Kävin eilen selvittelemässä sitä kadonnutta puheaikaa kännykkäliikkeessä. Takaisinhan sitä ei tietenkään saanut, varsinkaan kun se tarjous oli ollut voimassa vain kuukauden...Olisivat kyllä voineet ilmoittaa senkin jossain! Nyt latasin sinne parikymppiä, ja hetken päästä sain viestin, että  minulle on annettu kymppi ilmaista puheaikaa - joka tietysti on taas voimassa vain sen kuukauden, ja ennen sen saamista pitää käyttää loppuun se ladattu puheaika, joka taas muuten on voimassa kolme kuukautta...Onneksi monella ystävälläni Suomessa on käytössä skype, en enää välitä senkään vertaa rikastuttaa täkäläisiä operaattoreita...

Ai niin, siellä Hollannin eläinlääkärillä käydessämme sattui hauskasti, sillä Rintiltä löytyi myös se aikoinaan kadonnut siru. Sehän oli tietysti pentuna sirutettu, ja siru oli ihan luettavissa rokotuksissa, mutta ennen ensimmäistä ulkomaanreissuamme se alkuperäinen siru tuntui kadonneen jäljettömiin, tai ainakin lakanneen toimimasta. Kukaan ei sen jälkeen ole siihen törmännyt, ennen kuin nyt kun eläinlääkäri ilmoitti, että tässä sirussa on väärä numero...Itseltäkin kesti pari sekuntia, ennen kuin älysin, että sen täytyy olla se kadonnut yksilö, ja löytyihän se oikeakin sieltä heti sen jälkeen :) Itse asiassa Rintille on kaikkiaan laitettu kolme sirua. Ensimmäisen kadottua sille laitettiin siis toinen, mutta vajaan minuutin kuluttua se uusi päätti tulla takaisin, ja sille piti tunkea vielä yksi, joka peloistani huolimatta tuntuu olevan edelleen paikoillaan :)

Täällä on nyt parina päivänä satanut jo auttavasti, mutta huomisesta alkaen on taas luvassa muutamaksi päiväksi hellettä.

Olo tuntuu lievästi flunssaiselta, mutta parhaani mukaan olen tropannut, ettei se taas iske. Täällä pitäisi siivotakin, ja kiinnostuneena odotan, keksinkö jonkun syyn olla siivoamatta tänään (epämääräisen paha olo, ulkona on edelleen ihan märkää ja koirien tassut kastuvat kuitenkin jatkuvasti...riittäähän näitä, kun oikein miettii ;) ).