Tämä nyt on lähinnä hengissäoloilmoitus niille, joita asia mahdollisesti kiinnostaa. Kotona vaan ei nyt pääse nettiin, että käydään vaan silloin tällöin ulkoiluttamassa konetta kaupan ilmaisen langattoman yhteyden päässä. Kuviakaan ei tähän onnistu nyt lataamaan.

Sunnuntaina oltiin kirpparilla, ja sain muutaman rievun ja joitakin koirantavaroita sentään kaupaksi, ettei ihan tappiolle mennyt, kun osallistumismaksukin on vaan euron. Kylmä oli kuin ryssän hemmetissä, ja kaduin moneen kertaan, etten vielä hakenut lähtiessä sisältä paksua fleeceä collegen ja anorakin seuraksi.

Paljon oli nytkin koiria kirpparilla liikkeellä, ja yksi kauppasi jo omaansa minulle vitosella, kun jumittui aina rapsuteltavakseni eikä meinannut lähteä minnekään :) Omat koirat (lue: Rondo) kommentoivat välillä ohikulkevia heiluhäntiä, mutta muuten ottivat tapahtuman vaihtelun ja levon kannalta. Outoja hihnavalintoja täällä kyllä on ihmisillä - ne kaksi uutta koiranhihnaa, jotka saatiin kaupaksi, menivät tosi pienille koirille, vaikka olin hankkinut ne collieille...Ihan saman olen kyllä huomannut usein Suomessakin, että kääpiökoiria ja korkeintaan 40-senttisiä talutetaan suunnilleen hevosten riimunnarun paksuisilla hihnoilla...???

Meidän Rondosta on tullut kleptomaani. Se on jo kaksi kertaa putsannut pöydän kissanruoista sillä aikaa, kun olen käynyt laittamassa hevosia sisään. Voi kökkö. Kissanruuat nimittäin on pakko nykyään pitää esillä pöydän toisessa päässä, kun kissoille hankkimani pieni lipasto on sattuneesta syystä liian matala nykyiselle koirakannalle - Riolle ja Rintille kahdestaan riitti hyvin se 60 sentin korkeus... Sitä paitsi onnistuakseen tuossa ryöväyksessä Rondon pitää ensin hypätä yhdelle tuolille (jossa on lasten täkki Mustia varten, minkä vuoksi se tietysti on myös pois sieltä pöydän alta) ja siitä pöydälle, ettei ihan edes helppo juttu, mutta kunnialla hän on siitä selvinnyt ;) Taisi saada herätyksen viimekertaisesta trimmaussessiosta, että hei, tuonne pitää yrittää ihan itsekseenkin, jos vaikka sattuisi olemaan tarjoilua...Alan vähitellen muistaa tarkistaa pöydänpäällisen poistuessani hetkeksi sen läheltä... Eilen näin heti sisään tultuani Riosta, että nyt on jotain vinossa, se oli ihan yltiöhuolestuneen näköinen, kun tiesi, että taas se kakara oli luvattomissa puuhissa ;)

Toisaalta taas Rondosta on tulossa pieni poliisikoira. Noilla blondiveljeksillä on nimittäin ärsyttävä tapa syöksyä täyteen vauhtiin varsinkin Pörrin perässä, kun se poistuu keittiöstä, tulee sisään tarhasta tai...you name it. Yritin monella lailla siedättää niitä Pörrin liikkumiseen ( se nimittäin tekee kyllä ihan tahallaankin syöksyjä koirien edestä saadakseen ne peräänsä ja vähän äksöniä elämään), mutta lopulta tajusin, että veretseisauttava karjaisu toimii sittenkin parhaiten, kun ne lähtevät tassut laminaatilla sutien. No, eipä aikaakaan, kun Rondo (ihmeiden ihme, se kun ei kaikkein hillityin luojanluoma yleensä ole) pysähtyikin jo siinä vaiheessa, kun Rinti vielä suti menemään täysillä, ja nykyään se (aina malttaessaan) komentaa Rintiäkin pysähtymään näykkäisemällä sitä kyljestä ja jäämällä oikein kyttäämään, että uskooko se, vai...

Naapurin liikuttavasta pikkupojasta on tulossa oikea maanvaiva, ja -anteeksi vain- kohta en kestä enää koko kakaraa. Yhtenä iltana se riiviö oli parkkeerannut itsensä ja (ilmeisesti) siskonsa ja jonkun vieraiden tytön melkein porttimme tuntumaan ollakseen valmiina, kun lähdemme lenkille. Sitten, kun koirat menivät edellä portille, ne kaikki riivatun kakrut alkoivat huutaa koirille ja ärsyttää niitä ihan tahallaan. Lähdimme sitten kuitenkin ja yritimme välttää niitä lapsia minkä siinä kapealla tiellä pystyimme, mutta nehän tunkivat ihan väkisin siihen kulkureitille, vaikka olisin mitä tehnyt. Koirat haukkuivat tietysti, kun ne lapset vielä hosuivat kuin tuulimyllyt myrskyssä, mutta päästin sitten Rion ja Rintin lähemmäs, kun rauhoittuvat (Rondolla oli täysi puolustusvaihde vielä siinä vaiheessa päällä). No, ne lapset sitten taas huitoivat ja hosuivat, eikä minulla ole edes sanoja opastaa, että olkaa rauhassa (tai painukaa...). Huoh. No, nyt se riivatun poika on kuin ammuttuna portillamme, kun kuulee haukahduksenkin pihalta, eikä älyä edes pysyä jonkun matkan päässä, vaan tunkee melkein porttiin kiinni, vaikka koirat huutavat kuin hinaajat.

Iloinen asia on sentään, että vaikka kuopus puolustaa kodissa ja sen lähellä vähän liiankin innokkaasti residenssiään, niin se oli juuri hetki sitten kanssani puhelinkaupassa ja olisi ollut ihan valmis tutustumaan tosi pieneen lapseen, ettei sille sentään ole kummempia traumoja jäänyt :)

Ensi kertaan - koska se sitten taas koittaakaan...

P.S. Kiitos kaikille, jotka ovat jakaneet eläinnaturopaatti-ilmoitustani facessa. Tännekin se olisi tarkoitus laittaa jossain vaiheessa, kunhan onnistuu. Jos nyt joku kuitenkin tuntee tarvetta yhteydenottoon ja opastukseen tässä vaiheessa, niin voi toki ottaa yhteyttä sähköpostilla, arjarannikko@hotmail.com. Facestakin tuon ilmoituksen löytää ihan nimelläni.