Pitkän odotuksen jälkeen meille tuli viimein reilu viikko sitten pk collienpentu Rio :)
Hän matkusti luoksemme Jämsänkoskelta, jossa olimme jo aikaisemmin käyneet häntä katsomassa - tai minä olin ainoa, joka kävi sisällä pentuja katsomassa, mutta koirat nuuskivat innolla autossa uuden tulokkaan tuoksuja, niin etteivät olleet aivan ulkona kuvioista.
Rio on soopeli uros, myöhemmin ilmeisesti ainakin suht tumma mahonki, ja maailman hurmaavin pikkucollie. Hän on reipas ja rohkea ja kuin luotu meidän laumaamme. Autoilut ovat sujuneet mallikkaasti alusta asti, ja kyllä tässä on viikon aikana tullutkin autoiltua... Jämsänkoskelta tullessa Rio matkusti kissankuljetusboksissa muiden koirien seurassa, siis pentu oli tietysti ainoa siinä boksissa, ja muut koirat ympärillä. Orituvalla käytiin ulkoilemassa koko porukka, Riokin ensimmäistä kertaa elämässään hihnassa, ja heti oli pojalla sävelet selvillä - pissat tehtiin muiden seurassa ulos tosi mallikkaasti. Oli siinä rekkamiehillä ihmettelemistä, kun autosta purkautui koira toisensa perästä, kaikki erirotuisia ja -kokoisia, ja pienin hyppi välillä suorin jaloin ilmaan kuin karvainen kirppu ;)
Kissat ottivat uuden pennun ihmeteltävän rauhallisesti vastaan, mutta pitävät sen kyllä tarvittaessa kurissa yhdellä käpälän (kynnettömän sellaisen) huitaisulla tai kiukkuisella naukaisulla. Koirista Pyry ja Tino komentavat Rioa aika hanakasti, mutta Niki, joka on aina rakastanut kaikkia pentuja lajiin katsomatta, yrittää välillä jopa leikkiä sen kanssa.
Hevosia Rio rakastaa, ja yrittää ängetä perässäni karsinaan vaikka väkisin. Välillä nostan sen jomman kumman hepan selkään ja pidän kiinni sen verran, ettei se pääse putoamaan, ja pieni koira on aivan sanaton onnesta.
Yöt Rio toimii sängynlämmittimenä, niin kuin kaikki koirani pentuina - sammareita lukuun ottamatta, ne kun viihtyivät pentuinakin paremmin viileällä lattialla. Yöt ovat tosin vähän katkonaisia - en ole koskaan tavannut vuotavampaa pentua, ja viimeistään aamuyöllä Rio pitää päästää alas vessaan ja nostaa hetken päästä taas takaisin, niin että kauneusunissa alkaa olla selvää vajausta. Onneksi tässä ei paljon ehdi peiliin vilkuilla, sen verran puuhassa pentu pitää päivän aikana. Sisustus on tyylikästä sanomalehtisuuntaa, joka kirjaimellisesti elää kaiken aikaa, ja tärkein siivoustoimi vieraiden piipahtaessa onkin uusien, puhtaiden sanomalehtien vaihto entisten ryttääntyneiden ja kuraantuneiden tilalle.
Maanantaina käytiin Helsingissä. Tarkoituksena oli vaihtaa auto, kyläillä tuttujen luona ja mennä Elton Johnin konserttiin. Koirille oli konsertin ajaksi päivähoitopaikka sikäläisen tutun luota jo varattu, mutta sitä ei sitten sattuneesta syystä tarvittukaan. Kyläilyt tuli kuitenkin tehtyä, ja kotiin ajettiin parivuotiaalla sinisellä inkkari-Jeepillä (siis Cherokeella) :), silti vasta öiseen aikaan, vaikkei konserttiin päästykään. Koko matkan pikkukoira käyttäytyi mallikkaasti ja ilmoitti hädistään hyvissä ajoin korkealta ja kovaa, niin että tiesin pysäyttää sopivaan paikkaan - tai no, ainakin johonkin...siinähän tuo kykki metrin päässä ykköstiestä rekkojen pyyhältäessä ohi eikä korvaansa lotkauttanut. Takaisin tullessa olin alkumatkasta ihan pirteä juuri nautitun teenkin ansiosta, mutta sitten väsymys iski kuin joku olisi yrittänyt tukahduttaa harmaaseen huppuun. Pysäytin ja kävin koirien kanssa ulkona, lauloin ja heiluin ja huidoin ajaessakin - ja huomasin taas silmien lupsuvan luvatta kiinni. Pysäytin taas...ja taas...ja viimein Urusvuoressa oli pakko parkkeerata hetkeksi jonkun firman pihaan ja ottaa tirsat, jonka jälkeen loppumatka sujuikin turvallisesti hereillä. Hepat saivat ylimääräiset yöheinät, vaikka heidät oli ihan kunnialla ruokittu poissa ollessammekin, ja sen jälkeen kaaduimme koko porukka suorin vartaloin unten maille. Tietysti tämä äitiyslomakin vaatii veronsa, mutta päätin kuitenkin, että seuraavan konserttimatkan ajaksi tänne pitää saada joku yöksi lopun lauman kanssa, niin että voin koirien kanssa jäädä jonkun tutun luokse kortteeriin, ja ajaa kotiin vasta aamulla. No, eipä noita matkoja taida lähiaikoina olla luvassakaan...
Mutta siitä pennun tuoksusta. Ajatelkaas, millainen kysyntä olisi koiranpentuparfyymeillä, tai -partavesillä. Itse en ainakaan takaisi täyspäisyyttäni jonkun kaksilahkeisen pentupartavedeltä tuoksuvan uroon tepsutellessa ohitseni - ei kun perään! Ja tähän kuumaan markkinointivinkkiin päätämme pentukatsauksemme tänään - on iltaruuan aika :)