Ranskassa%20269-normal.jpg

Tässä nyt ensin yleisön pyynnöstä -kuva Noralle meidän talosta :)

Mutta siis eilen illalla iski taas joku ihme tähän koneeseen tai ties mihin - teksti vaan pienenee kuin se kuuluisa pyy maailmanlopun edellä, kunnes kirjoittaminen tai lukeminen on täysin mahdotonta. En tiedä mitkä druidien henget täällä väliin vastustavat nykyajan keksintöjä, mutta ei niiden nyt kollegoille tarvitsisi ryppyillä...

Eilisellä päiväkävelyllä kuvattiin naapurinkin väkeä. Tässä isäntä...

kev%C3%A4tkuraa%20ja%20orvokkeja%20032-n

..tässä osa vaimojaan

kev%C3%A4tkuraa%20ja%20orvokkeja%20044-n

...ja jälkikasvuaan

kev%C3%A4tkuraa%20ja%20orvokkeja%20042-n

Rotu on Charolais, ja ne ovat ISOJA - Suomen Ayrshiret näyttäisivät melkein lampailta, varsinkin tuon sonnin rinnalla, ja taitaisivat ottaa jalat alleen aika vikkelästi tavatessaan.

kev%C3%A4tkuraa%20ja%20orvokkeja%20028-n

kev%C3%A4tkuraa%20ja%20orvokkeja%20054-n

Ja jos joku on siinä luulossa, että turhaan valitan täkäläisestä kurasta, tässä pari havaintokuvaa. Koirat ovat siinä vain mittakaavana. Tuo on meidän tilusten läpi menevä peltotie, jota pitkin Jean Marc ajelee traktorilleen pari kertaa päivässä (mistä syystä tie onkin tuon näköinen), ja jonka yli tai jota pitkin meidän on kuljettava, jos aiomme päästä metsäämme tallustamaan. Ja jos tuo nyt näyttää vähäiseltä, niin valaistakoon vielä, että tuon uran pohjaan kun astuu, sinne uppoaa puoleen pohkeeseen kuravelliin. En edes muista, koska olisin täällä ollut lenkillä muissa kuin kumisaappaissa. Meneehän tuosta tuo asvaltoitu kuja ylös,, mutta kun eivät polveni nyt kestä kulkea niin kovallakaan kaikkien näiden alamäkien tarpomisten jälkeen, niin se suunta on poissa laskuista toistaiseksi.

Pihanurmikko on myös ihan velliä kaikista kulkupaikoista. Olen jo ajat sitten lakannut toivomasta, että pääsisin autolle ja ihmisten ilmoille ilman kuraa kengissä - nyt keskityn vaan toivomaan, että yleensä pääsen sinne autolle kaatumatta kuraan...

Eilen aamulla meillä oli lintu uunissa, ihan elävä kylläkin. Tuolla vanhassa keittiössä, missä on pesukone ja kaikkea vielä purkamatonta tavaraa, on myös puilla toimiva kamina, joka ei kylläkään nyt ole käytössä. Jotain siinä hommailin pesukoneen vieressä, kun kuului linnun ääniä aika läheltä, ja ajattelin niiden olevan ihan seinän takana. Musti alkoi tuijotella sinne uuniin, ja kun avasin sen, sieltä pyrähti lintu ennen kuin mitenkään sain sitä kiinni. Kahden sekunnin päästä sillä oli viisi kissaa perässään, koirat haukkuivat vimmatusti, ja seuraavaksi se oli olohuoneen lipaston päällä - ja Viirun suussa. Viiruhan piti siitä kuin sika limpusta, niin että sain väkisin vääntää sen leuat auki. Linnussa ei näkynyt mitään vammoja, mutta näytti mokoman kuristusotteen jälkeen niin huonolta, että ajattelin sen joka tapauksessa menehtyvän. Koirat, jotka eivät sille tietenkään olisi mitään tehneet, seurasivat huolestuneena vierestä, miten sen oikein käy - kissat taas tiesivät oikein hyvin, miten sen kävisi, kunhan nyt vaan irrottaisin otteeni... Vein sen eteiseen oven taakse turvaan, annoin reikiä ja Rescue remedyä - eikä aikaakaan, kun se pyrähti kädestäni, ja oven avattuani pihalaakeriin :) Huh,olisipa alkanut aamu kamalasti, jos se olisi kuollut... Pikaisena lajinmäärityksenä sanoisin sen olleen pikkuvarpunen. Varpusia näkyy jatkuvasti yläkerran ikkunasta, kun ne sujahtelevat vesiränniin sinne putkeen tai kylpevät siinä kourussa - liekö tämä onneton erehtynyt putkesta ja päätynyt savupiippuun.

kev%C3%A4tkuraa%20ja%20orvokkeja%20014-n

Kompostori on nyt lannistettu paikoilleen isolla kivenmurikalla, melkein kansi on hajota - sen lennot on toistaiseksi lennelty (nyt ei ole kyllä tuullutkaan juuri lainkaan, saa sitten nähdä, miten seuraavassa myrskyssä käy...). Taustalla Jean Marcin lähempi possula :)

kev%C3%A4tkuraa%20ja%20orvokkeja%20007-n

Tässä toinen orvokkipurkeista.

kev%C3%A4tkuraa%20ja%20orvokkeja%20017-n

...ja tässä villejä serkkujaan tuolta kompostin kulmilta.

kev%C3%A4tkuraa%20ja%20orvokkeja%20052-n

Tässä kyltti naapurin puolelta meidän metsään sirryttäessä. Siinä sanotaan, että meitä ei saa ampua :)

Tällä viikolla ollaan kanavaretkeilty oikein olan takaa. Kahtena päivänä oltiin siellä pyöräilemässä (ihmettelin taas jälkeenpäin, miksi jalkani ovat niin kipeät, ja kun tarkistin reittimme kunnon kartasta, niin sepä onkin kymmenen kilometriä eikä kahdeksan, niin kuin olin luullut, ei se muuten, mutta tuolla pikkupyörällä se on aika matka sotkea...). Yhtenä päivänä käytiin Rostrenenissä shoppailemassa, lähinnä lisää aitaa tuonne yhteen kulmaan, kun nyt oli tarjouksessa, ja samalla käytiin siellä lähistöllä kanavakävelyllä. Sielläpä olikin rauhalliset maisemat, ei talojakaan juuri näkyvissä, voisipa sinne mennä pyörälläkin... Niin ja sitten perjantaina Ikeasta tullessa tehtiin kanavakävely tuolla Chateauneuf du Faoun tienoilla. Siellä kanava oli ainakin kolme kertaa niin leveä kuin täällä ja kaunista oli kuin postikortissa.

Kyllä sitten kamalasti harmitti, kun poikettiin siellä Chateauneufissä pikaisesti, eikä ollut kuin pikkukamera mukana. Hyvähän sekin on, mutta sillä ja tällä uudella koneella on pahemmanlaatuisia kommunikointivaikeuksia kuvien siirrossa - viimeksi puolen tunnin hikoilun jälkeen vihdoin onnistuin, mutta siinä vaiheessa kaikki ohjetekstit olivat tanskaksi (eikä tuossa ole kirjoitusvirhettä...)! Niin no mutta siis siksi harmitti, kun siellä kukki joku puu, olisiko ollut joku koristeomena vai mikä lie eksoottisempi kirsikka, kauniin vaaleanpunaisin kukin kadun varrella :), EIKÄ VOINUT KUVATA, NIISK.

Mutta kevät tuli, kura meni - sitä ainakin toivomme :)

Hellalla hautuu ensimmäinen täkäläinen kaalipatani upouudessa padassa - vanha jäi Suomeen, toivottavasti pääsi edes jollekin hyötykäyttöön... Kaalia, purjoa, porkkanaa, luumuja ja täysjyvämakaronia ja - vaahterasiirappia, pitää tuoda Suomesta ihan kunnon tummaa ensi kerralla. Tuoksu on kuitenkin hyvä :)