Kylläpä on hellettä piisannut. Monena päivänä lämpötila on huidellut reilussa 30 asteessa varjossakin, ei tykätä. Kahtena aamuna sentään ukkosti, ensimmäisenä päivänä juuri, kun olisi pitänyt mennä aamutalliin ja -lenkille, ja Rio suhtautui epäilevästi koko ilmastoon vielä puolenpäivän jälkeenkin... Toisena aamuna välähteli oikein railakkaasti viiden tienoilla, ja sadettakin saatiin hiukan aamupäivän kuluessa. Tosin tuohon kuivuuteen tarvittaisiin vähintään vuorokauden jatkuva lotina, ennen kuin tuntuisi missään.

 

 

Aioin juuri sanoa, etteivät uudet kuvat tänne vieläkään suostu lataantumaan, mutta nyt huomasin, että tämän olen onnistunut lataamaan ainakin viiteen kertaan kansioon, vaikka näytti siltä, ettei se lataus onnistu. No jes :)

Kuvassa siis meidän Halipula-Hallikainen kepin kurmuutuksessa. Useinhan väitetään, etteivät koirat pidä halaamisesta, eivätkä kaikki toki pidäkään, mutta tuo kuopus varsinkin rakastaa oikein kunnon halausta, ja tulee kyllä tarvitessaan oikein pyytämään sitä - jos istun vaikka yläkerran rapuilla, se nostaa etupään syliini, kiertää toisen etujalkansa vyötärölleni samalla kun painautuu ihan kiinni, ja sitten on halattava oikein kunnolla :) Rondo on muuten tuossa ihan itse tekemällään kaviokäpäläuralla, joka on syntynyt sen juostessa ympäri tuota pihan kolkkaa aina naapurin rakin koiran jäpittäessä niille koneilleen. No ei vaan, ihan mukava koirahan se muuten on, ja ilmeisesti ihan puhdas bordercollie, mutta kieltämättä hermoja kiristävä nykytilanteessa...

Rio ei halauksista pahemmin välitä, ainakaan kunnollisista, vaan näyttää vähintään vaivautuneelta. Rinti taas on oikein halinalle, mutta pyytää niitä paljon hillitymmin kuin pikkuveljensä - tulee vain viereen tietty ilme naamalla ja odottaa, että tajuaisin, mitä hän on vailla.

 

 

 

Mitään kummempaa ei ole tapahtunut, enkä oikein mitään ole näin kuumalla saanut aikaiseksikaan. Koirien jalka- sun muut harottavat karvat sain sentään trimmattua, juuri oli vuorossa Rondo hännänhuippuna. Rio, toisin kuin yleensä missään muussa, on noista kolmesta vaikein trimmattava, varsinkin takajalkojen osalta. Se oikeasti kutiaa jalanpohjista eikä millään malttaisi pitää sitä pohjaa esillä, että saan karvat sieltä leikattua. Kerran satuin hädissäni komentamaan sitä liian tiukasti, kun se veti tassuaan koko ajan pois, ja minulla oli terävät (ja teräväkärkisetkin) sakset siinä hollilla (tylppäkärkiset tosi terävät ovat seuraavaksi hankintalistalla), ja sen myötä homma vaikeutui entisestään. Nyt se yrittää itsepintaisesti istua jatkuvasti, kun leikkaan takatassun pohjasta karvoja, ja voitte vaan arvata, kuinka hyvin se homma sitten sujuu... Tällä kertaa työtä vielä vaikeutti kauhea iltapäivän helle, niin että olin likomärkä sekä tuskan- että muusta hiestä sen jälkeen :) Noiden kahden toisen kanssa olin ovelampi ja ajoitin homman aikaisemmaksi, niin ettei kenellekään tullut liian kuuma. Rondolla kyllä on edelleen vähiten jalkakarvoja leikattavaksi, niin että sen siistiminen sujuu ennätysvauhtia.

 

 

Aamuisin on sentään hetken viileämpää, ja niinpä olemme ajoittaneet harvat kaupassakäynnit aikaiseen aamuun. Ensin olemme käyneet Carhaixin seikkailupuistossa, joka on yksi koirien lempipaikkoja, mutta jossa emme ole käyneet varmaan reiluun puoleen vuoteen, kun siellä on iltapäivisin ihan liikaa porukkaa. Aamuisin siellä saa kulkea jokseenkin rauhassa, ja olemmekin kaikki taas nauttineet siellä käynneistä, kun erilaisissa päätä huimaavissa (ja suoraan sanoen tappavan vaarallisen näköisissä) kiipeilylaitteissa sun muissa riekkuvat koululaisetkin puuttuvat siihen aikaan sieltä kokonaan.

 

 

Näiden kukkien kohdalla en tavallisuudesta poiketen ole yhtään pahoillani, ettei tähän voi saada tuoksuja mukaan. Nuo ovat nimittäin jasmiineja, jotka kukkivat parhaillaan saaden koko alapihan lemuamaan - anteeksi vain, mutta tuoksuksi en sitä voi sanoa ;)

 

 

Karhunvatukan hyväkkäätkin kukkivat niin viattoman näköisinä, vaikka joutessaan repivät iloisesti niin ihoa kuin vaatteitakin. Juuri pari päivää sitten teimme taas aamulenkin saksien ja paksujen hanskojen kera, ja nyt jo niitä tunkee uudestaan polulle ja sen yli niin ettei tiedä miten siellä pitäisi kiemurrella, ettei olisi ihan verillä. Rondo, joka on täällä asunut 10-viikkoisesta, on vielä etevämpi noiden väistelyssä kuin nuo vanhemmat, vaikka nekin osaavat irottautua niistä tosi sujuvasti. Rondo vaan tuntuu haistavan nuo jo kaukaa eikä vahingossakaan kulje liian läheltä niitä, tai valmistautuu jo hyvissä ajoin hyppäämään kaaressa niiden varsien yli. Ja tuo ötökkä tuossa kukassa on kyllä ihan täysiverinen mehiläinen, vaikka kimalaiselta näyttääkin (Nimim. Entinen mehiläishoitaja). Jollain täällä lähistöllä ilmeisesti on pesiä, koskapa noita näkyy tässä pihallakin melko usein. Ehdin jo epäillä niidenkin täyspäisyyttä, kun ne seilasivat pitkin laakerinlehtiä, joissa ei taatusti ole sen enempää mettä, siitepölyä kuin vettäkään, mutta ehkä ne vain odottivat karhunvatukan kukkien avautumista ;) Herhiläisetkin ovat taas ilmestyneet pihaan, enimmäkseen niitä näkyy juomassa koirien ulkovesikupista, minkä vuoksi yritän pitää sen mahdollisimman täytenä, ettei suotta tulisi hukkuneita.

 

 

 

Tässä talossahan jälestää paitsi emäntä, myös kalenterit, mutta tuossa nyt vihdoin kesäkuun kuvat, jotka olivat jääneet kokonaan puuttumaan kesäkuun alun postauksista. Heinäkuun kuvat saatte hyvällä onnella varmaan joskus elokuussa...

 

 

Taustalla näkyvän Pate-poron muratti-lamosalalikasvusto on heittänyt henkensä, mutta itse Pate voi hyvin ja muuttaa varmaan kanssamme vielä Suomeenkin.

Vaan onpa tämä taas hauskaa, kun tänne onnistuu kuvienkin laittaminen, kirjoittaminen ilman kuvia on kuin...no vaikka se talo ilman aitan polulla astelevaa emäntää ;)

 

 

Collieportti :)

Eipä tässä muuta kuin viikonloppuja, mahdollisimman hyviä, itse kullekin.