tulppaanit%20003-normal.jpg

Vettä on taas tullut ihan riittävästi tämän viikon aikana. Lämpötila on sentään noussut jonkin verran, mutta eipä siitä paljon iloa ole tuolla tuulen ja sateen keskellä. Ikinä en ole niin lämpimällä pitänyt trikoita kuin täällä, mutta vaikka lämmintä olisi kymmenisen astetta ja tuulee ja sataa vaakasuoraan, ei vaan ilmankaan pärjää.

Karl kävi tiistaina ja torstaina. Ensin hän pilkkoi loppuja rankoja ja mahdottoman isoja pölkkyjä puuvajasta, niin että meillä on hetkeksi kuivaa puuta, sitten kokosi - taas vaihteeksi - Ikean lipaston, johon sain mahtumaan kaikki loput lakanat ja johon olen muutenkin ihan kamalan tyytyväinen, se kaunistaa koko pienemmän vierashuoneen.

Torstaina käytiin hakemassa Karlin pakulla tänne pakastin. Ensimmäisessä kaupassa oli kolmekin pienehköä pakastinta, joita ajattelin, mutta yhtäkään siellä ei ollut varastossa, eikä näytekappaleitakaan myyty, joten sinne jäivät. Kahdessa viikossa olisi sellaisen voinut saada, mutta täkäläinen kaksi viikkoa voi tarkoittaa yhtä hyvin neljää, ja tarvitsen pakastimen eläinten lihoille ennen matkaamme. Seuraavasta kaupasta onnistuin sentään saamaan pienen pakastimen heti mukaankin. Se nyt on kyllä vaan 100-litrainen, mutta täällä kun ei kulje mitään Kennelrehun autoja, ja täkäläisiä tuotteita ei juuri viitsi pakastimeen hamstrata, niin eipä kovin isolle ole paljon tarvettakaan.

tulppaanit%20006-normal.jpg

Vetokoukusta on soiteltu ympäriinsä, ja se olisi saapunut vihdoin perjantaina, jos emme olisi juuri silloin olleet kampaajareissulla. Sepä ei sitten tullut edes postin mukana, vaan Fedexin toimittamana, joten asiat mutkistuivat taas. Soitin lapussa olevaan numeroon, josta annettiin kuljettajan numero, joka oli ilmeisesti jotenkin puutteellinen, koskapa ei yhdistänyt mihinkään koskaan, vaikka olisi mitä nollia lisännyt eteen. No, ei kai auta kuin alkaa taas heti maanantaiaamusta yrittää uudestaan. Mutta voi hyvä sylvi kun täällä tehdään asiat vaikeiksi. Mikseivät ne voi soittaa etukäteen ja varmistaa, että joku on kotona? Mutta ei, tämä on Ranska, ja moinen taas tekisi kaikesta liian helppoa ja sujuvaa...

Yritin varata netissä valitsemaani vuokrattavaa asuntoautoa perjantai-illalla, ja onnistuinkin aika hyvin siihen asti, kun siellä kysyttiin ajokortin numeroa. Siis sellaistahan ei yksinkertaisesti löydy suomalaisesta kortista, niin että siitäkin pitää nyt sitten soittaa maanantaina ja toivoa, että joku siellä puhuisi englantia...Kohta on pakko lahjoa joku ajamaan edelleen myymättä oleva rakas reissari tänne Suomesta, vaikken nyt millään voisi pitää niin kallista autoa täällä, varsinkaan kun olen jo kerran kustantanut sen viemisen Suomeen. Vaikeaa on...

Meille tulee ensimmäiset kevään vieraat ensi viikolla. Arja ja Matti ovat tällä hetkellä Hollannissa retkeilyautollaan, ja etenevät koko ajan tänne suuntaan. Ihanaa saada vaihteeksi puhua suomea muutenkin kuin eläimille tai skypessä:)

Minun pitäisi jo alkuviikosta saada nokialainen puhelin, aah. Olen nyt omistanut muutaman kuukauden ilmeisesti ranskalaisen kahden kortin puhelimen, ja nyt alkaa mennä lopullisesti hermot sen kanssa. Soittoääntä (joka muistuttaa ikivanhaa herätyskelloa ja aiheuttaa lievää vakavampaa sydämentykytystä) ei voi vaihtaa, ei myöskään mitään muita ääniä, akku tyhjenee tosi nopeasti, ja puhelin itsessään täyttyy jo muutamasta viestistä, niin ettei uusia voi ottaa vastaan - eikä kieltä tietenkään voi vaihtaa suomeksi. Nyt tuolla Orangen myymälässä oli kahden kortin vaihtoehtona myös nokialainen Asha, jossa toivoakseni on ihan entinen tuttu nokialainen logiikka ja vaihtoehdot, myös taustakuvan kanssa (tuossahan ei voi vaihtaa sitäkään). Tuossa Polaroid-surkimuksessa on oikeastaan vain yksi asia (sen lisäksi, että on itselleni sopivin eli simpukkamalli) mitä tulee ikävä. Siinä näkyy nimittäin viestiä lähetettäessä animoitu merirosvo, joka kauheasti virnistäen oksentaa viestilappuja suustaan, josta ne leijailevat lähellä olevaan märssykoriin - se on niin kamala, että on suorastaan hauska (ja kertoo paljon täkäläisestä huumorintajusta).

tulppaanit%20008-normal.jpg

Sain vierashuoneiden lampunvarjostimetkin hankittua, Karl asensi ne  paikoilleen, ja jätin taas huoneiden ovet auki - ovat olleet kylmempään aikaan kiinni, ettei niihin karkaisi suotta lämpöä. Kissat ovat viilettäneet onnessaan huoneesta toiseen että töminä käy, ja Tuusa nukkuu itsepäisesti toisen vierashuoneen korituolissa, vaikka siellä on paljon kylmempää kuin meidän makuuhuoneessamme tai alakerrassa.

Pelakat (Ranskassa on ihan pakko olla niitä, se on suorastaan kansalliskukka täällä) on jo hankittu amppeliin ja alapihan puolelle. Huomenna pitäisi olla paitsi lämmintä, myös poutaa, joten istutushommia on taas tiedossa :)