Lempikirjat%20013.jpg

 

Viime yönä oli maa vetänyt taas kunnolla jäähän, ja lisäksi oli taivaalta tullut jotain rännäntapaista, niin että laitumenkin ruohoissa oli paksu kiiltävä jääkerros päällä ainakin puoleenpäivään. Vein hevosille ylimääräistäkin heinää, ja sen nauttimisen jälkeen ne vain mököttivät laitumella - ja oletettavasti kiroilivat, joskaan sitä ei tänne asti kuulunut.

Kaikki tietkin olivat taatusti samanlaisen jääkerroksen peitossa, ettei kateeksi käy niitä, joiden oli pakko lähteä aamulla luistelemaan autoillaan tuonne mäkisille ja mutkaisille teille kesä- tai kitkarenkailla (nastojahan täällä ei sallita, ja ne taas olisivat ainoat edes vähän pitävämmät tuommoisilla jääkeleillä).

Postilaatikko (ne ovat täällä metallia) oli myös yltäpäältä niin jäässä, ettei sen etuovea saanut aamupäivällä millään auki. Posti oli sentään onnistunut tunkemaan viikon mainospläjäyksen siitä pienemmästä luukusta sisään jossain vaiheessa.

Muutamaksi seuraavaksikin yöksi on luvassa niin minimaalisia lämpötiloja, että katsoin viisaimmaksi luovuttaa ja vein maljaköynnöksen pelakoiden seuraan tuonne suht lämpimään ulkorakennukseen. Parempi kuitenkin sillekin olla pottuuntunut kuin kokonaan vainaa.

Olen monena aamuna epäillyt järkeäni, kun olen ollut varma, että olen täyttänyt illalla viimeksi laitumen vesisaavin aamua varten, ja aamulla siinä on ollut ainakin ämpärin verran vajausta. Ajattelin kyllä joidenkin eläinten käyvän siinä juomassa, ja näin jo silmissäni vesipöhössä hoippuroivan ketun, mutta asialla ovat olleet sittenkin isommat eläimet - yhtenä aamuna saveen oli ilmestynyt ihan selviä kauriiden sorkanjälkiä sekä ihan tallin viereen (mahtavatko ne keskustella hevosten kanssa oven läpi?) että sitten siihen saaville. Tuolla laakson pohjalla virtaa kyllä pieni joki, jossa on aina vettä, mutta kuka sinne nyt aina jaksaisi laukata, joten meillä on laitumella kaurisbaari :)

 

Lempikirjat%20001.jpg

 

Tuolla melko sateisessa ulkoilmassa ei paljoa tule kameraa ulkoilutettua, joten saatte tyytyä näihin sisäkuviin.

Tuli se alkuperäinen Koiramme-lehtikin sentään viime lauantaina, noin kuukauden päästä ilmestymisestään. Kohta tulee jo varmaan tämän vuoden ensimmäinen numerokin, ellei sekin sitten juutu epämääräiseksi ajaksi jonnekin matkalle.

 

Lempikirjat%20006.jpg

 

Minä se vasta olen kaunis kissa :)

 

Lempikirjat%20018.jpg

 

Ja minä olen väsynyt...

Joka päivä sitä oppii jotain uutta, kun on tarkkana - eikä pelkää, että tietokone räjähtää, jos klikkaa väärästä paikasta. Tänään opin siirtelemään kirjanmerkkejä paikasta toiseen. Siinä sitä on aikaa vierähtänytkin, kun olen vedellyt niitä eestaas ja ihmetellyt uutta taitoani ;) Aika sekaisin ne olivatkin, kun ne piti aikaisemmin jättää siihen, mihin sattuivat merkatessa asettumaan, mutta eivätpä ole enää kohta, haa :)

 

Lempikirjat%20011.jpg

 

Jokaisessa ranskalaisessa tuntuu asuvan pieni pilkunviilaaja tai byrokraatti, ne eivät taida edes itse voida sille mitään (ei sillä, että moni edes yrittäisi). Siis meidän naapurin setä, joka tuo meille heiniä ja pahnoja ja on ties mikä eläkkeellä oleva professori ja todella mukava, sanoi monta kertaa syksyllä, että ne heinät maksavat sitten ensi (eli tänä) vuonna 30 €, kun syksyllä olivat 34 €. No, viimeksi hän toi heiniä uudenvuoden aatonaattona, siis kaksi päivää ennen vuodenvaihdetta, ja totesi kovin huvittuneena, että ne ovat nyt sitten vielä kalliimpia - kahden päivän päästä niitä saisi jo halvemmalla. Ei tule kyllä Suomesta mieleen ketään heinänmyyjää, joka kehtaisi päästää tuossa tilanteessa moista suustaan, saati olla antamatta niitä jo sillä halvemmalla hinnalla...Olipa nyt sääli, kun eivät tajunneet hevosetkin sen verran syömisiään säännöstellä, että oltaisiin pärjätty vielä ne kaksi päivää ostamatta heiniä. Pah...

 

Eestikalenteri%20006.jpg

 

Kirjapula senkun täällä yltyy, joten luen vanhoja kirjojani ties kuinka monenteen kertaan. Kaiken lisäksi olen jo valmiiksi niin masentunut, etten kaipaa yhtään surullisia tai masentavia kohtaloita luettavakseni, niin että se kaventaa valikoimaa entisestään. Luen paraikaa ainakin kolmatta kertaa (täällä, luin sitä jo Suomessakin) yhtä ehdottomista lempikirjoistani, "Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville". Se on vaan yksinkertaisesti niin mahtava. Kamaliakin kohtia siinä on (sehän kertoo sodanaikaisesta ja -jälkeisestä Guernseyn kanaalisaaresta), mutta jotenkin nekin saadaan kerrottua niin, ettei tee heti mieli oksentaa. Suosittelen lämpimästi, kuten aina.

Toinen ikisuosikkini on Rosamunde Pilcherin "Talvipäivän seisaus", senkin olen nauttinut täällä(kin) ties kuinka monta kertaa. Siinä on kirja täynnä semmoista lämpöä ja hyvää tahtoa, että hankalatkin tyypit peittyvät sen alle. Ai niin, sen ensimmäisen kirjan (sen perunajutun) tekijät ovat Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows, jos nyt jotakin kiinnostaa. Toivottavasti. Ja tässä ne molemmat yhdessä:

 

Lempikirjat%20015.jpg

 

Piristäviä (luku)hetkiä sinnekin päin :)

Meinasi vallan unohtua - saatiin lauantaina piristäviä paketteja kotimaasta (siitä oikeasta) ihan kaksin kappalein. Kiitos Marju ja Sirpa :) :)