Tämä ei ole mainos, ainakaan tarkoituksella, mutta ihan pakko kertoa, kuinka paljon eläinnaturopatialla ja sen eri osa- (ja osaamis-) alueilla voidaan eläimiä auttaa.

Tässä nyt ei pääsääntöisesti puhuta homeopatiasta, koska sitä olen käsitellyt ihan omassa jutussaan, vaikka monissa tapauksissa käytetään toisiaan täydentäviä menetelmiä, mukaan lukien silloin myös ainakin perushomeopatia.

Eläinnaturopatian eri osa-alueita ovat kasvilääkintä eli fytoterapia, kukkaterapia, homeopatia (eläinnaturopaatit eivät ole ammattimaisia eläinhomeopaatteja, mutta voivat käyttää myös homeopatiaa eläinten hoidossa), hivenaine- ja ravitsemusneuvonta, aromaterapia sekä erilaiset hieronnat. Näin siis pääpiirteissään, jokainen eläinnaturopaatti voi sitten täydentää vielä osaamistaan eri osa-alueilla, osa voi olla homeopaatteja, osa koira- ja/tai hevoshierojia jne.

 

 

Ihan ensimmäiseksi haluaisin kuitenkin käsitellä suurta suosikkiani kukkaterapiaa, tai kukkauuteterapiaa - kukkaterapiasta taitaa useimmille tulla mieleen erilaisten kukkien pyörittely nenän alla, joten ehkä tuo kukkauteterapia on asiallisemman kuuloinen termi.

Osin kukkaterapian (näin tuttujen kesken) ja homeopatian hoitoalueet menevät päällekkäin, koska molemmilla voidaan hoitaa myös käytökseen ja mielialaan liittyviä ongelmia. Itse käytän näissä yleensä kukkauutteita, koska koen ne sallivampina ja yhdisteltävyydeltään monipuolisempina kuin homeopatia, mutta tämä on siis vain henkilökohtainen näkemykseni.

No mutta. Siis kukkauutteilla hoidetaan varsinkin eläimillä pääsääntöisesti henkisen puolen ongelmia, jotka sitten heijastuvat myös fyysiseen käytökseen, ja voi pojat, kuinka paljon niillä voidaan tehdä! Olen taas viime aikoina kuullut niin paljon tapauksia, joissa eläin on joutunut muuttuneen elämäntilanteen ja oletetun tai todellisen sopeutumattomuutensa vuoksi vaihtamaan kotia joko maan päällä tai taivaisiin (anteeksi, oli ihan pakko...). Ja tiedättekö mitä? Ei sen olisi luultavasti tarvinnut sitä tehdä lainkaan, jos omistaja olisi tiennyt vaikkapa nyt kukkaterapian mahdollisuuksista. Tämä saa minut repimään hiuksiani, ja siksi oikeastaan tämä koko postaus.

Kaikkea ei toki voida korjata kukkaterapiallakaan, ja kaiken perusta varsinkin koirien kohdalla (ynnä hevosten, laumaeläimiä kun ovat nekin) on oikea laumakäyttäytyminen, eli että koiran ei kuulu tehdä päätöksiä lauman suhteen, kun ne tekee vastuullinen ihminen. Kaikenlaiseen hienosäätöön sitten näissäkin asioissa voidaan usein saada apua kukkaterapiasta.

 

 

Kukkauuteterapian kehittäjä oli englantilainen Edward Bach, lääkäri ja homeopaatti, joka kehitti 38 kukkauutteen järjestelmän. Näihin 38 uutteeseen pohjautuu tämä Bachin terapia edelleen tänä päivänä. Näistä uutteista 37 on tehty yksittäisistä villikukista tai puiden kukinnoista, se 38. eli Rock water on ainoa poikkeus - se on tehty luonnonlähteen vedestä. Lisäksi tulee sitten Rescue remedy, joka on viiden uutteen yhdistelmä ja joka on tarkoitettu erityisen vaativia ja stressaavia tilanteita varten.

Bachin motto oli: "Terveytemme riippuu siitä, olemmeko harmoniassa sielumme kanssa:" Lyhyesti sanottuna siis mielen asenteella on suuri vaikutus terveyden ylläpitämisessä. Näin. Alunperinhän uutteet on suunniteltu ihmisille ja tukemaan juuri tuon mielen tasapainon kautta fyysistä terveyttä, mutta niitä voidaan käyttää menestyksellisesti myös eläinten erilaisiin ongelmiin.

En aio tässä nyt selostaa jokaisen eri kukkauutteen vaikutuksia eläimiin, mutta niistä voidaan saada apua esim. erilaisiin pelkotiloihin, rauhattomaan tai hyökkäävään käytökseen, suojaa uusiin tilanteisiin tai muuttuviin olosuhteisiin,  niillä voidaan lisätä itsevarmuutta, poistaa huonoja tapoja, auttaa villieläimen kesyyntymistä, lievittää huonojen kokemusten vaikutusta jne. jne.

Hoitoesimerkkejä?

Aloitetaan yhdestä suurimmasta ongelma-alueesta, sisälle merkkailusta. Tätähän tapahtuu sekä koirilla että varsinkin kissoilla, ja kukkauutteista voidaan löytää montakin tähän ongelmaan auttavaa ainetta, aina tapauksen mukaan. Harvoin - jos koskaan - eläin osoittaa mieltään merkkailullaan, vaan ongelma voi johtua monista eri asioista, joista yhtenä suurimmista on varmasti stressi. Eläin koettaa tehdä oloaan turvallisemmaksi merkitsemällä osan alueestaan (tai huonossa tapauksessa, koko alueen) omalla virtsallaan. Ei hauskaa, siis ihmisen kannalta. Onneksi tähän yleensä saa avun kukkaterapiasta, ja riippuen sitten ihan merkitsemispaikoista ym. valitaan sopiva aine/aineet ja hoidon jälkeen voidaan yleensä huokaista helpotuksesta. Pitää tietysti muistaa, ettei eläimenkään käytös ole välttämättä yhtä yksioikoista kuin raiteilla olevan junan, ja monesti pitää miettiä myös ympäristöolosuhteita sen eläimen kannalta ja muuttaa tarvittaessa myös niitä - esim. jos ikkunasta käy jatkuvasti tuijottamassa naapurin häijy kolli, mikä saa asunnossa asuvan kissan merkkaamaan ikkunan ympäristöä, voidaan sen oloa helpottaa suojaavalla kukkauutteella, mutta kannattaa myös miettiä, millä sen pahuksen kollin voisi pitää poissa häiriköimästä, tai ainakin näkymättömissä tältä kissaparalta. Mutta näkyvä uhka tai ei, moni eläin merkkailee varmuuden vuoksi juuri ulko-oven (sieltä ne rosmot tuloo...) ympäristöä, ja silloin voi riittää yksi kukkauute auttamaan asiaa.

 

 

Toinen suuri ongelma-alue on erilaiset pelkotilat, yhtenä näistä erilaisten menneisyydessä tapahtuneiden epämiellyttävien tapahtumien aiheuttamia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi pelko tietynvärisiä koiria, miestuomareita (koiranäyttelyissä, harvemmalla eläimellä kai on oikeussalista epämiellyttäviä kokemuksia), roska-astioita (käyttäytyvät joskus yllättävän uhkaavasti) yms. kohtaan. Näihinkin voidaan saada kukkaterapiasta apua, joskus jopa lopullista siten, että pelko jää pois loppuiäksi, kun eläin jo on oppinut olemaan pelkäämättä sitä kukkatippojen avulla. Yksi asiakas oli tanskandoggi, jonka näyttelyura oli vähällä tyssätä jonkun tuomarin aiheuttamaan pelästykseen saaden koko näyttelyissä käynnin tuntumaan pelottavalta, mutta kukkaterapia sai sen taas käyttäytymään huolettomasti näyttelyissä ja korjaamaan uusia voittoja tililleen - eikä tässä nyt omistajienkaan puolelta ollut kyse niistä voittojen tavoittelusta, vaan siitä, että voisivat jatkaa harrastustaan ilman että koiran tarvitsi kärsiä paniikkioireista.

Kaiken maailman sopeutumisongelmat ovat myös yleisiä. Eläimen kanssa, väliin koirienkin, mutta varsinkin kissojen, olisi hyvä varautua jo ennen uuteen paikkaan muuttoa sopivalla kukkauuteyhdistelmällä, joka tekee koko maisemanvaihdosta paljon helpompaa. Usein tulee mieleen, että kuinka moni niistä ns. "ei-sopeutunut uusiin olosuhteisiin" -tapauksista olisi saanut apua ihan yksinkertaisesta kukkaterapiasta...Niiden avulla on saatu entisiä ulkokissoja sopeutumaan sisäelämään, villikissoja kesykissan elämään, kaikenlaisia eläimiä hyväksymään uusia laumanjäseniä ja toki helpottamaan myös paikan- tai laumanvaihtoa.

Kukkaterapiasta voi löytyä apu esim. aggressiiviseen tai pelokkaaseen käytökseen, pitkälliseen uupumukseen ja stressiin, kärsimättömyyteen, masennukseen laumatoverin kuoltua...lista on melko loputon - jopa niin spesifiseen ongelmaan kuin hevoselle joka ei suostu ottamaan suuhunsa kuolainta, voidaan saada kukkaterapiasta apua.

Kokemukseni mukaan herkät eläimet reagoivat kukkaterapiaan erityisen vastaanottavaisesti. Oma vanhin collieni, Rio, oli pentuna kivien himosyöppö. Se veteli niitä kitusiinsa lenkillä heti kun silmä vältti, kunnes keksin tehdä sille kukkatipat, jotka auttavat poistamaan huonoja tapoja (kivennäispuutetta sillä ei varmastikaan ollut). Pari päivää, ja kivien syönti oli historiaa, lopullisesti. Sanottakoon nyt silti samaan hengenvetoon, että ukkospelkoon (joka taas johtui joutumisestamme ilotulitusväijytykseen muutama vuosi sitten, aikaisemmin Rio ei pelännyt minkäänlaista pauketta) en ole vieläkään löytänyt lopullista apua sen paremmin kukkaterapiasta, kasvilääkinnästä kuin homeopatiastakaan, joskin niillä saa pelkoa helpotettua, ja ukkosen alettua Rio on suorastaan kiitollinen suuhunsa suihkutetusta Rescue remedystä, vaikka sen maku onkin siitä ihan kamala.

Yksi tuttu uroskoira kastroitiin ja oli toimenpiteen jälkeen selvästi masentunut ja lenkillä suorastaan perässävedettävä, vaikka siihen asti oli varsinainen vauhtiville. Sillekin löytyi kukkatipoista apu, ja lenkkeily alkoi taas maistua.

 

 

Muutamaa narttua olen hoitanut kukkatipoilla valeraskausoireiden vuoksi, ja ne saivat niistä toimivan avun.

Ja niin edespäin. Kukkatippoja voi aina käyttää huolimatta mahdollisista muista lääkityksistä, koskaan niistä ei haittaa ole - ei myöskään silloin, jos niitä saa eläin, jolle niitä ei ole edes tarkoitettu. Yksi hyvä puoli niissä on vielä se, että koska ne tehoavat tosi pieninäkin pitoisuuksina, niitä voi laittaa vaikka eläimen juomaveteen ja antaa sen annostella niitä siitä itse juodessaan, jolloin ei tarvitse sitä stressata toistuvilla kiinniottamisilla ja lääkitsemisillä - tämä siis lähinnä aroilla eläimillä, kuten esim. kaneilla, hamstereilla tai hiirillä (kissoja tietenkään unohtamatta, usein suurin vaikeus niiden lääkinnässä on juuri kiinnisaaminen...).

Kukkauutteista, jotka siis on uutettu brandyyn, tehdään käyttöä varten laimennus, jolloin ei tarvitse pelätä eläimen vahingoittuvan edes siitä pienestä määrästä alkoholia, jonka se voisi suoraan alkuperäisestä pullosta annosteltuna saada. Pieneen pulloon (30-50 ml) laitetaan pohjalle vaikkapa omenaviinietikkaa (itse käytän tätä mieluummin kuin alkoholia) emulgoimaan kukkauutetta, sen jälkeen siihen laitetaan valikoituja kukkauutteita (yleensä korkeintaan 4-5 eri uutetta) kaksi tippaa kutakin ja lopuksi pullo täytetään puhtaalla (lähde)vedellä. Tätä käyttöliuosta sitten annostellaan eläimelle 3-4 kertaa päivässä muutama tippa kerrallaan. Välillä tuloksen voi nähdä jo muutaman annostelukerran jälkeen, joskus tähän voi mennä muutama päivä. Kaikkiaan hoitoa jatketaan korkeintaan muutaman viikon ajan, jonka jälkeen ollaan joko täysin tyytyväisiä, tai vaihdetaan vielä joihinkin muihin kukkauutteisiin, jos sille tuntuu tarvetta olevan. Helppoa, edullista ja yksinkertaista - ja paljon mukavampaa kuin siitä eläimestä luopuminen...

Vaikka olen eläinnaturopaatti ja perehtynyt kukkauutteiden käyttöön nimenomaan eläimillä, olen pyynnöstä auttanut niillä silloin tällöin myös ihmisiä. Tällöin saa usein huomata sen vähittäisen muutoksen, jonka kukkatipat ihmisen olotilassa aiheuttavat - ne eivät aiheuta yhtäkkistä parempaa oloa taikatempun tavoin, mutta päivien kuluessa ihminen itse yleensä alkaa kertoa, kuinka hänellä on viime päivinä alkanut olla helpompi olo, ja tämä ihan riippumatta siitä, uskoiko ihminen alunperin kukkaterapiaan vai ei.

Riittäköön tämä kukkaterapiasta, vaikka voisin hehkuttaa sillä kaikki väsyksiin (siis vielä tätäkin enemmän).

Yksi iso osa-alue eläinnaturopatiaa on kasvilääkintä, jolla voidaan hoitaa myös sekä fyysisiä että henkisen puolen ongelmia. Kasvien käytön yhteydessä on aiheeseen perehdyttävä kuitenkin tarkoin, ettei aiheutettaisi vakavia ongelmia. Jotkut kasveista ja niiden vaikutuksista ovat nimittäin niin voimakkaita, että niiden rinnalla kalpenee moni kemiallinen lääkekin, eikä niitä parane antaa tai annostella summanmutikassa. Kasvi- tai oikeastaan yrttilääkintä on loputtoman kiehtovaa - itseäni viehättää ehkä eniten sen perinteisyys, samat yrttien vaikutukset on tiedetty vuosisatoja, jopa -tuhansia, niin että voi ylpeydellä tuntea itsensä yhdeksi (kiltiksi ja parantavaksi) noidaksi pitkässä parantajien jatkumossa. Mutta sitä ei pidä käyttää summanmutikassa ja tuntematta yrttien vaikutuksia.

 

 

On toki yrttejä, esim. kamomilla ja kaura, jotka alkavat olla jo suuremmankin yleisön tiedossa, ja joita voi käyttää tiettyihin ongelmiin ilman suurempaa perehtyneisyyttä. Kamomillallahan voidaan esim. teenä parantaa vaikkapa silmätulehduksia (tietyntyyppisiä, ei toki kaikkia), joitakin ihotulehduksia tai vatsavaivoja. Samoin monet osaavat jo hankkia kaurauutetta eläimensä rauhoittamiseen esim. ennen jännittävää matkaa tms.

Yksi huolestuttava asia varsinkin nykyisissä koiranruokavalmisteissa on juuri näihin yrtteihin liittyvä: ruokiin lisätään, ilmeisesti lähinnä vaikutuksen tekemiseksi, mitä erilaisimpia yrttejä tuntematta kuitenkaan tarkemmin niiden kaikkia vaikutuksia. Onneksi pitoisuudet ovat pieniä, mutta jos nyt vaikka kantava narttu syö joka päivä ruokaa, jossa on kohtua supistavaa yrttiä, niin huonossa tapauksessa vaikutus voi olla kovinkin ei-toivottu...

Lähes kaikki lääkintähän (iilimatoihin ym. emme nyt tässä puutu) perustui ennen kasveihin, ja niinpä niillä voidaan hoitaa lähes kaikentyyppisiä sairauksia ja vaivoja. Kasvilääkkeiden käytössä on nykyäänkin se hyvä puoli, puhuttakoon nyt vaikka kasvien viisaudesta (oma suosikkini), että ne hoitavat lempeästi eivätkä aiheuta kemiallisten lääkkeiden tapaan äkillisiä ja kohtuuttomia reaktioita. Esim. jos nyt kasvilääkkeellä hoidettaisiin vaikka kohonnutta verensokeria, se laskee sen verensokerin sopivalle tasolle, mutta ei aiheuta sen painumista vaarallisiin pohjamutiin. Samoin niistä puuttuu sellainen sivuvaikutus, joka on usein ominaista kemiallisille lääkkeille - vaikkapa nyt hoidettaisiin verenvähyyttä (;), hah, siis anemiaa), kasvilääkkeellä (nokkosella, sitä parempaa ei olekaan, tulkoon nyt bonuksena tässä mainituksi, on kuitenkin vaaraton yrtti muuten, jos ei satu olemaan sille allerginen), se nostaa hemoglobiiniarvon nopeasti, mutta ilman kemiallisille rautalääkkeille tyypillistä lisää, vatsakipua.

Yksi hyvä ja mielestäni aika korvaamaton esimerkki onnistuneesta kasvilääkkeen käytöstä on niiden käyttö koirien sydänvian aiheuttamassa nesteenkertymisessä, siis siinä kertyneen nesteen poistossa. Ovat tehokkaita mutta taas lempeitä eivätkä rasita sitä sydänvikaista koiraa äärimmilleen.

Riittäköön tämä. Ai niin, ihan pakko kertoa vielä yksi vaikuttava esimerkki: paitsi sitä, että kasvilääkkeillä voidaan esimerkiksi käynnistää synnytys, niillä voidaan myös hoitaa synnytyksen jälkeisiä epätoivottavia tiloja. Tiedän jo ainakin kaksi tuttua koiraa, jotka ovat säästyneet synnytyksen jälkeiseltä sterilointileikkaukselta, kun supistumaton kohtu on saatu kasvilääkkeillä palautumaan normaaliksi. Mitäs siitä sanotte?

Sitten on ravitsemus- ja hivenaineneuvonta. Nykyään on kuitenkin niin monia suuntauksia koiranruokinnassa ja melko paljon ihan hyvää tietoakin saatavilla - ja jos vielä osaa lukea koiransa olemusta ja terveyttä, niin ehkei kovin pahasti mene metsäänkään. Kaikkihan me olemme yksilöitä, myös koirat (kissoja unohtamatta, mutta niiden ruokinta ei herätä ihan niin suuria tunteita), ja mikä sopii täydellisesti yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle lainkaan. Toki voin edelleen haluttaessa opastaa yhden sortin ruokintasuuntauksessa (mitä käyttivät suurin piirtein esim. sellaiset koiraekspertit kuin Yrjölä ja Ringwall - jonka koirat sivumennen sanoen saavuttivat huikaisevia ennätysikiä), mutta miksikään yhden totuuden matkasaarnaajaksi minusta ei enää ole.

Hivenaineet taas ovat ihan eri juttu. Edelleen ihmisillä on sellainen harhakäsitys, että kun ruokin koirani koiranmuonalla, se ainakin saa kaiken tarvitsemansa. Voi rakas ystävä, ei se ihan niin mene - koirilla on yksilölliset tarpeet, ja se mikä toiselle riittää, voi toisella aiheuttaa melkoisen hivenainepuutoksen, ihan yhtenä esimerkkinä. Myös barffaus jyrkimmissä muodoissaan voi jättää runsaasti toivomisen varaa hivenaineasioissa, ja sitten viimeistään tarvitaan asiantuntija-apua. Erittäin yleinen puutos nykykoirilla on esimerkiksi sinkin puute, joka aiheuttaa mm. karvanlähtöä, kynsien haurastumista sun muita epätoivottavia ongelmia. Toinen melko yleinen puutos, joka usein vaikuttaa myös käyttäytymiseen, on magnesiumin puute. Näiden korjaamiseen voidaan eläimilläkin käyttää ihan luontaistuotekaupoista saatavia hyvinimeytyviä valmisteita, joskin pitää tuntea eläinten erityistarpeet niissäkin.

Itse käytän eläimillä hoitomuotona vähiten aromaterapiaa, lukuun ottamatta rakkauttani monikäyttöiseen laventeliöljyyn. Sitä sitten pidänkin aina mukanani repussa ja sillä hoidan niin haavat kuin palovammat, ihotulehdukset, nokkosen polttamat ym. vauriot. Aromaattiset öljyt ovat vahvoja, eikä niitä paria poikkeusta (toisena tuo laventeli) lukuun ottamatta saisi sellaisenaan laimentamatta edes iholle laittaa. Lisäksi joillakin eläimillä tulee niitä käytettäessä vastaan herkkä hajuaisti - pieninäkin pitoisuuksina voivat aiheuttaa lähes hysteerisen välttelykohtauksen... Joten näissäkin varovaisuutta, niin hyviä kuin joissakin tapauksissa ovatkin. Yhtenä huolestuttavana asiana näiden käytössä on erilaiset haukunestopannat. Niissähän useimmiten käytetään jotain näistä öljyistä, ja olen kerran nähnyt vaikuttavan ja pelottavan esimerkin, kun koira sai tällaisen pannan käytöstä, siis nimenomaan siitä ilmoille suihkaistusta öljystä, kramppeja.

Kaikille niille, jotka ovat urhoollisesti päässeet tänne asti (kymmenen pisteen ja papukaijamerkin lisäksi) annettakoon nyt palkinnoksi yksi hyväksi koettu leikkauksen ennakko- ja jälkihoitovinkki.

Siis, ennen leikkausta otettakoon/annettakoon potilaalle homeopaattista Arnicaa (esim. D-30 4-5 raetta päivässä tai useammin). Aloitettakoon hoito jo paria päivää ennen leikkausta ja jatkettakoon sitä läpi leikkauksen (tai siis ainakin heti jälkeen) ja sen perästä vielä useampia päiviä.

Lisäksi annettakoon potilaalle sinkkitabletteja ja aloitettakoon tämäkin hoito jo paria päivää ennen leikkausta ja jatkettakoon sitä hamaan tulevaisuuteen, jopa useiden viikkojen ajan. Pienelle koiralle tai kissallekin voi hyvin antaa yhden ihmisille tarkoitetun sinkkitabletin (kunhan siinä ei sitten ole miljoonaa muuta hivenainetta) kerran päivässä.

Suihkutettakoon leikkaushaavalle (jos suihkutusta suositellaan, itse suihkuttaisin joka tapauksessa) puhdasta vettä, johon on laitettu muutama tippa puhdasta laventeliöljyä tulehdusten estämiseksi ja paranemisen edistämiseksi. Laitettakoon (mikäli potilas ei hajusta sekoa) leikkaushaavalle muutama tippa laventeliöljyä, samoin tulehduksen (ja nuolemisen) estämiseksi, pari kertaa päivässä. Tällä keinoin voidaan säästyä häiritsevien kaulureiden käytöltä kokonaan.

Ja voila, tuloksena on nopeasti ja vaikeuksitta leikkauksesta toipuva iloinen potilas (ja hyvin rauhallinen hoitohenkilökunta, jos on sattunut viettämään aikaa avonaisen laventelipullon äärellä), ja jälkitarkastuksessa hirviästi hämmästynyt elli.

 

 

Tämän edun teille tarjosi kilttien noitien komppania :)

Ja nyt runsaasti lepoa sielulle ja silmille.