Plougarnou%20009-normal.jpg

Viime viikolla käytiin yhtenä päivänä retkellä tuolla Bretagnen niemen pohjoisrannalla, vähän lännempänä kuin ennen. Englannin kanaalin rantoja nämäkin, tarkasti ottaen Primel-Tregastel on tämä paikka. Rannat ovat aika erilaisia kuin niemen länsipäässä, tulee mieleen lähinnä Cornwall Englannista (jossa en ole koskaan käynyt, mutta kuvista päätellen...). Pahin turistisesonkikin alkaa olla ohi (koulut alkavat Ranskassa tällä viikolla, sanoi kampaaja, jonka musta kissa oli ilmeisesti lopullisesti häipynyt, eikä muitakaan nyt tullut istuskelemaan seurakseni käydessäni kaunistautumassa viikko sitten), suurin osa muista vaeltajista taisi olla englantilaisia, eikä heitäkään ihan riesaksi asti. Löysimme jopa typötyhjän rannan, jolla koiratkin saivat jolkotella hetken vapaana.

Plougarnou%20024-normal.jpg

Mitenhän nämä ovat onnistuneet yhdistämään tuommoiset asuinpaikat ja jatkuvan viinin lipittämisen...

Plougarnou%20029-normal.jpg

Hei me seikkaillaan :)

Plougarnou%20032-normal.jpg

Plougarnou%20036-normal.jpg

Pakollinen poseerauskuva. Joko saa mennä?

Plougarnou%20043-normal.jpg

Kuitataan tutkituksi.

Plougarnou%20028-normal.jpg

Aboriginaaleja päiväkellunnalla.

Plougarnou%20012-normal.jpg

Kivettynyt abo?

Plougarnou%20052-normal.jpg

 

Plougarnou%20017-normal.jpg

Kanervat kukkivat sielläkin.

Plougarnou%20055-normal.jpg

Ikinä en muista tämän nimeä, vaikka kaikki tutut tuntuvat tienneen sen jo ikiaikoja, joku sini-jotain taitaa olla. Olin luullut kuvien perusteella, että koko Bretagne on noita väärällään, mutta montaa ei ole missään silmiin sattunut, tai ehkä ovat jääneet joka paikassa ryöppyävien hortensioiden jalkoihin...

Sain koirat pestyä reilu viikko sitten. Suihkunurkka ei ole muuttunut yhtään ergonomisemmaksi koiranpesupaikaksi, tai edes yhtään isommaksi, mutta jotenkin Rintikin sinne onnistui taas laskostautumaan. Tällä kertaa se se enää edes jodlannut valittavasti huuhteluvaiheessa - taitaa vihdoin aikuistua siinä suhteessa :)

Arjan kirjanurkassa suosittelemme tällä viikolla todella lämpimästi kirjaa "Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville", yksi ehdottomista lemppareistani. Tekijät ovat Mary Anne Shaffer ja Annie Barrows, ja kirja kertoo Guernseyn kanaalisaaren tapahtumista saksalaismiehityksen aikana ja sen jälkeen olematta mitenkään minkäänlainen sotakirja, joita en kestä alkuunkaan, ahistaa niin kamalasti (minuthan on varmasti tapettu - tai ainakin haudattu elävänä - Saksassa viime sotien aikana, en kestä koko maata enää. Ja jos joku nyt aikoo lähettää valkotakit tänne, olkaa niin kiltti ja ilmoittakaa aikeistanne etukäteen - mieluiten kauniilla postikortilla -, että tiedämme karata hyvissä ajoin.) Juu mutta siis siitä kirjasta...Yritin tällä kertaa lukea sitä hyvin säästeliäästi (aamiaispöydässä luin Diana Cooperin yksisarviskirjaa, joka on kyllä vasta puolivälissä), mutta silti se loppui taas aivan liian pian. Se on yksinkertaisesti ihana :) Siinä on jotain Peppi Pikätossumaista anarkismia, muumikirjojen yllätyksellisyyttä ja villasukkien lohdullisuutta - ja tämä siitä huolimatta, että se sisältää paikoin realistisia kuvauksia saarelaisten ja sotavankien elämästä miehityksen aikana. En tiedä, miten kirjailija siinä onnistuu, mutta sen tiedän, että haluaisin itse osata kirjoittaa samalla lailla, samoin kuin sen, että tämä on yksi niistä kirjoista, jotka ottaisin mukaan autiolle saarelle (Herriotien ja muumikirjojen lisäksi - tarkka lista on vielä työn alla :)

Tämä ei todellakaan ole mikään laihdutusblogi, jos se on jollekin vielä epäselvää, mutta ihan pakko sanoa, että kaksi kiloa on tiessään - kahdessa viikossa :). Alun vauhti on siis hidastunut, vaikka olen syönyt ihan samalla lailla, mutta ehkä se on hyväkin, jos tulokset olisivat sitten pysyvämpiä.

Plougarnou%20027-normal.jpg

Vesinokkaeläimiä hörisee laitumella jo kolme. Posti toi tänään Hööksiltä paketin, josta kuoriutui Blakkurille ja Vallellekin omat turpasuojuskärpäshuput. Eipä tarvitse poikien enää kärsiä turvilla tepastelevista kärpäslaumoista :)

Olen kutonut unisukkia alpakkalangasta lahjaksi, ja kissat miltei sekosivat sen langan tuoksusta. Yksi ja toinen kävi hieromassa itseään lankakerään niin että piti varoa, etteivät vallan siihen sotkeudu.

Odotamme kovasti varjojen lankeamista pihalle - tai ei nyt vallan kovasti...sitten pitää mennä tyhjentämään loput tavarat Barneysta ja imuroimaan koko auto, sillä huomenna vien sen Carentoiriin myytäväksi ja tulen sitten ties minkälaisella koslalla sieltä takaisin. Clion tyrmäsin kyllä kättelyssä - ihan liian pieni, kun on vieraitakin taas tulossa -, että toivottavasti nyt sain ne ymmärtämään, että joku tilava sen on oltava (piirsin kuvankin, jota ne miehet tuijottivat melko hämääntyneen näköisinä ;) ). Nämä kielivaikeudet tekevät kyllä elämästä aika jännittävää...

Lopuksi on ihan pakko sanoa (ja minä kun olin vielä muutama vuosi sitten tietokoneen vannoutunut vastustaja...), että kyllä tietokone on oikea siunaus :) Voi pitää yhteyttä vaikka ympäri maailman, ja sieltä löytyy ihan mitä vaan hauskaa ja hyödyllistä. Nyt olen katsonut kutomistuokioiden ratoksi (MacGyverit on jo käytetty Youtubesta loppuun) Herrioteja ja Vanha suola janottaa. Jotkut asiat vaan pysyy ja paranoo ;)