Rakas Rio Robert tänään 5 vuotta, ONNEA!

Viimeisin vieras vietiin toissapäivänä Orlyyn, niin että nyt ollaan käyty Pariisissakin - ainakin laidoilla, ja se riitti meille aivan mainiosti. Ajoa tuli sinä päivänä noin tuhat kilometriä, niin että vieläkin on vähän pyörypäinen olo, enkä ole kovin syyntakeellinen tätä kirjoittaessani ;) Karl oli täällä kaitsemassa muita eläimiä, sojonokka-bodyguardit olivat tietysti reissussa mukana, ja meillä kaikilla oli niin mukavaa - ainakin siihen saakka, kun emäntä alkoi pilkkiä ratissa. Sitten ajettiin taas ulkoilemaan ja torkkumaan, ja elävänä päästiin kotiin puoli kolmelta yöllä. Loppumatkasta jo melkein näin hallusinaatioita omasta sängystä ja vaakasuorasta nukkuma-asennosta ;)

Reilun viikon aikana kierreltiin taas Bretagnea ristiin sun rastiin. Kuvat ovat Quiberonin niemeltä etelämmästä osasta Bretagnea. Komeat on rannat sikäläisillä surffareilla. Koiria ihastutti yksi tervehtimään tullut staffineito, joka käytti enimmän osan aikaansa itsensä kokoisten kuoppien kaivamiseen niin että hiekka pöllysi.

Rinti liittyi kuluneella viikolla siilinkääntäjien veljeskuntaan. Yhtenä iltana ollessamme melko myöhään pihalla se löysi ystävämme Henry Hissingerin, ja kun ei saanut mokomaan piikkipalloon mitään yhteyttä, se pyöritteli sitä pitkin nurmikkoa niin että kaveriparka oli täynnä kuivia lehtiä. Siinä vaiheessa emäntä meni apuun (siilille), mutta edes tiukka käsky ei saanut Rintiä heti jättämään kiinnostavaa otusta rauhaan. Eipä näyttänyt tassunpohjiin tulleen vammoja siilin piikeistä, vaikka välillä varoo tassujaan hyvinkin tarkkaan pihalle tippuneissa kastanjan piikkipalloissa...Kyllä minäkin ketuista olen kuullut siilejä kääntelemässä, mutta collie...!

Barneyn ajo-ominaisuuksia ei voi kuin ihailla, se kulki Pariisin-reissulla sataakolmeakymppiä yhtä hallittavasti kuin kahdeksassa kympissä. Huippunopeus taisi olla 150:n paremmalla puolella, pitihän sekin kokeilla ;)