Meidän uusi perheenjäsen, käyttövalio Omppu Ovivahti. Nyt noita ovistopparikoiria saa jo täältäkin, ja paljon hauskempia kuin olen englantilaisilla sivuilla katsellut, noilla on silmät ja kirsut ja kaikki :) Meidän makuuhuoneen ovenkarmi on varmaan sen verran kallellaan, ettei ovi pysy itsekseen auki. Aluksi sen tukena oli rautainen siili, joka oli kuitenkin niin pieni, ettei pitänyt kunnolla ovea paikoillaan, ja nyt löytyi oikein ammattikoira siihen hommaan. Ensimmäisen viikon aikana ovi oli silti enemmän kiinni kuin auki, kun Omppu lähti aina jonkun matkaan - Rio ja Rinti eivät tahtoneet millään uskoa, ettei se ollut heidän uusi pehmokoiransa -, mutta nyt Omppu saa tehdä jo työtään jokseenkin rauhassa.

Tämänaamuinen lenkki meni jokseenkin luontokuvauksen merkeissä, tuo kevään vehreys on niin houkuttelevaa.

 

 

Kevään ensimmäinen kukkiva kevätesikko

 

Ja haa, tässä vihdoin ensimmäinen kukkiva onnenpensaani. Sain yhden jo Köyliössä asuessamme, mutta se meni kuttujen suihin. Seuraavan ostin sitten tänne, ja sen löysin ensimmäisenä marraskuuna istutuksen jälkeen juuret ylöspäin mäeltä remonttimiehen kaivuuhommien jäljiltä, eikä se raukka siitä enää koskaan tokentunut. Mutta nyt on viime kesänä hankittu taimi tehnyt jo muutaman kukankin :)

Tässä toinen pitkäaikainen haaveeni kukassa. Hankin viime keväänä pari lemmikintaimea, ja sieltä ne nyt iloisesti kurottelevat ylöspäin.

Hevosilla on nyt kesävarustus käpälissään. Kai ne hokit vähän auttoivat kuraisimmissa mäissä, mutta toivottavasti niissä nyt pärjää jo ilmankin. Olen muutamana aamuna saanut jo siirreltyä laidunta sen verran, että pääsevät syömään vähän vihreääkin, ja nyt Valle ja Blakkur lähtevät kuin tykin suusta laukkaamaan laitumen toiseen päähän heti irti päästyään. Nyt täytyy pitää vähän taukoa, että ehtii ilmestyä lisää vihreätä, ennen kuin lankoja voi taas siirtää.