Täällä taas. Ihan lyhyesti laitan nyt jotain kuvia, muuten ei näitä jaksa lukea kukaan näitä pitkiä selostuksia, tästäkin tulee taas ilmeisesti jonkin sortin jatkokertomus.

Sirpa tuli tänne reilua viikkoa ennen Suomeen lähtöämme ja matkusti sitten kanssamme takaisin kotiinsa. Reilua vuorokautta ennen lähtöämme tulivat lomittajat, nuori australialainen pariskunta, ja elämä oli yhtä haipakkaa, kun piti hakea asuntoauto reilun sadan kilometrin päästä, käydä kaupoissa, selittää ja selittää ohjeita ja käytäntöjä...No kuitenkin, vain muutamaa tuntia myöhässä päästiin lähtemään silloin lauantaina ja ajettiin muutaman koivennostotauon jälkeen Sommeen asti Pohjois-Ranskaan. Seuraavana päivänä suhailtiin Hollantiin Giethoorniin, jossa käytiin yöpymisen jälkeen kanavaveneilyllä, nyt kyllä ihan eri reittiä kuin vuosi sitten. Koirat jaksoivat huvittaa ihmisiä taas pelastusliiveissään, ja vähältä piti, etten kuristanut yhtä ranskalaiskakaraa...

Vaikka Rio pitää lapsista, sillä on edelleen sen ilotulitusepisodin jälkeen kammo metelöiviä lapsijoukkoja kohtaan, ja kun oltiin jo tulossa takaisin päin ja koirat edelleen vapaana veneessä, etteivät sotkeutuisi hihnoihinsa, väistin yhtä ranskalaisperhettä veneineen lähelle rantaa. Eikös tämä ranskalaispentu (enkä puhu nyt koirasta) kiljunut kovaan ääneen huomioitaan koiristani, ja ennen kuin ehdin reagoida, Rio hyppäsi veneestä maihin jonkin talon pihaan (jossa ei onneksi sentään ollut verenhimoista vahtikoiraa vastassa). Suunnilleen sekunnissa kytkin Rintin, ettei se seuraisi isoveljeään, työnsin hihnan pään Sirpalle ja ryömin kipeine polvineni Rion perään. Edelleen maassa ryömien (siinä tilassa se olisi vain loitonnut kauemmas, jos olisin noussut pystyyn, ja näin jo itseni vaeltavan ikuisesti Rion perässä pitkin Giethoornia saarelta ja pihalta toiselle...) ja lähes selälläni maaten sain sentään sen kiinni ja nostin veneeseen. Turha varmaan sanoakaan, että vapisin varmaan puoli tuntia jälkeenpäin...

Loppumatka olikin sitten lähes pelkkää ajoa ja pakollisia taukoja, ja ajoissa päästiin Tukholmassa satamaan ja laivaan.

Suomessa vietiin ensin Sirpa Espooseen ja ajeltiin sen jälkeen viikon verran ympäri Etelä-Suomea, ainoana poikkeuksena Ruovesi, jossa kävimme tervehtimässä Calle-kummipoikaa ja emäntäänsä.

Tässä ei kuitenkaan ole Calle-bortsu, vaan Päivin uusi koiranpentu ja Urpon pikkuveli Amos.

Suomen%20matka%20-13%20021-normal.jpg

Jaa no, tässäpä oli näitä muitakin...

Suomen%20matka%20-13%20029-normal.jpg

Mutta tässä Amos-söpöläinen ihan yksin emäntänsä sylissä (anteeksi, kuvissani puuttuu aina ihmisiltä päät tai muita suht tärkeitä osia, kun pääpaino on kuitenkin eläimissä ;) ). Amos on virallisen roturisteytyksen tulos, Kromfohrläder-villakoira, joita siis tehdään Kennelliiton luvalla rotujen geenipohjan lisäämiseksi, tai jotain sinnepäin, joka tapauksessa valloittava otus.

Tulomatkalla tuotiin Kati tänne mukanamme ja poikettiin tällä kertaa Keukenhofin tulppaaniparatiisissa Hollannissa. Sielläkin silmiin osui tietysti ensiksi koira - ilmeisesti paikallisella Bernhardilaisyhdistyksellä oli siellä joku tempaus.

Suomen%20matka%20-13%20032-normal.jpg

Valitettavasti en onnistunut saamaan kuvaa syötävän suloisista pennuista, niiden ympärillä oli kaiken aikaa niin tiivis ihmismuuri.

Suomen%20matka%20-13%20034-normal.jpg

Tässä vähän tyypillisempi, joskin aika tylsä kuva sieltä. Lisää seuraa...