Tässä hevoset kesälookissaan - täällä on vähintään yhtä paljon sitä purevaa pikkuötökkää kuin Suomessa, niin aamulla kuin illallakin, että on turha kuvitellakaan hepojen pärjäävän ilman ihottumaloimiaan. Laitumen reunat ovat lisäksi täynnä karhunvatukkaa, joissa Ransu raapimisinnossaan repii loimeen ilmastointiaukkoja niin, ettei se kestä täällä varmaan vuottakaan.

Vieraat lähtivät eilen. Halusivat viettää oikein aktiiviloman ja puuhasivat kuin muurahaiset, tiskasivat, imuroivat, siivosivat ja pesivät auton, vaihtoivat hajonneen suihkunletkun ja ties mitä. Melkein väkisin sain viedä heitä välillä muualle Bretagneen, että jäisi lomasta muitakin muistoja kuin aktiiviset villakoiramme ;) Sirpalle, Jarmolle ja Helille suurkiitos vierailusta, en ole aikoihin nauranut yhtä paljon kuin kuluneella viikolla :)

Rio ristittiin uudelleen, Kalteri-Kalleksi... Asensin koirakalterin autoon ennen vieraiden tuloa (tietysti paalinarua apuna käyttäen). Hyvä oli, että oli sidottu narullakin niskatukiin, sillä jo Brestin lentokentältä tullessamme koko kalteri oli ihan vinossa. Parin päivän päästä käväistyämme yhdessä ihanassa turistikaupassa Rio sitten istui tavalliseen tapaansa kuskin paikalla, vaikkei koko kalterissa näkynyt yhtään tarpeeksi isoa aukkoa sen mentäväksi. Sen jälkeen meno vain koveni, ja aina kaupasta palatessamme koirakalteri oli jostain nurkasta puoliksi purettu - ja Rio etupenkillä. Jarmo teki vähän väliä uusia asennuksia, mutta mikään ei auttanut - Rio piti koko hommaa vain uutena älypelinä, jonka olin jättänyt sen ratkottavaksi kaupassa käynnin ajaksi...Luojalle kiitos tässä kohtaa Rintin ahtaanpaikankammosta :) Voi pyhä siiseli!

Tinolla oli oikein onnenpäivät vieraiden aikana, aina löytyi joku käsipari rapsuttamaan, tai sohvalta roikkuva jalkaterä, jota saattoi käyttää rapsutustarkoituksiin. Nämä vieraat olivat lisäksi itsekin koiranomistajina ilahduttavan nopeaoppisia...

Eilen vietyämme vierailijamme Brestin kentälle, kävin ruokaostoksilla Ikeassa siinä matkan varrella. Sinne oli tullut irtokarkkiosasto, ja hykertelin onnesta löytäessäni lokeroista punssinappeja. Niitä sitten napsin kotiin ajellessa siihen asti, että olin tukehtua vedettyäni jotain huuruja niistä henkeeni, ja ajo oli hetken aikaa melko kiemurtelevaa, kun yritin yskiä itselleni vähän hengitysilmaa. Melko epämiellyttävää, kun pystyy hengittämään vain sisäänpäin, kaikki sympatiseeraukset astmaatikoille... Ahneella on kuulemma tietynlainen loppu ;) Viimeksi olen ollut moisen kohtauksen kourissa toista kymmentä vuotta sitten Köyliössä tyhjennettyäni Kiri-Maikki -säkin tynnyriin ja hengitettyäni ilmassa leijailevia pienen pieniä rehuhiukkasia. Silloin oli talvi, ja muistan ajatelleeni, että jos tähän kuolen, niin ympärilläni hädissään juoksentelevat koirat (kylläkin Samojedeja, mutta silti) jäävät talvipakkaseen ties kuinka pitkäksi aikaa... Hevosen vesiämpäri pelasti sillä kertaa, nyt auton ovessa sijaitseva vesipulloni :)

Tämä lie seljapensas, kukkivat nyt vimmatusti joka puolella. Sisäänkin yritin pienen oksan ottaa, mutta en suosittele - haju muistuttaa lähinnä kissanpissaa.

Tästä ruususta sen sijaan saa kauniita kukkia sisällekin, yhden kerrallaan kauniiseen vanhaan viinipulloon :) Pinkimmässä ruusupensaassa kukat ovat paljon tuoksuvampia ja lumoavan kauniita pieninä oksina Mariskoolissa, mutta valitettavasti lyhytikäisempiä.

Tässä naapurin väkeä laakson pohjalta. Alun ujostelun jälkeen muutamat yrittävät jo tehdä lähempää tuttavuutta koirien kanssa paimenlangan alitse.

Näitä kukkii pihalla vanhassa puusaavissa, nimestä ei haisuakaan.

Tänään posti tuli juuri lähtiessämme aamulenkille, ja kun yritin laittaa pakettia laatikkoon portin ulkopuolelta lenkin ajaksi, tajusin kauhukseni, millaisten karhunvatukkaoksien läpi postimiehen on tarvinnut viime aikoina postia sinne työntää. Sitkeä kaveri - Suomessa sentään tarvitsee tapella vain puhtaan ja kylmän lumen kanssa, siellä harvemmin postilootan ympäristö repii käsiä verille. Nyt laatikon ympäristö on perattu ja siistitty niistä ilkimyksistä.

Tässä niiden viattomia kukkia...

...jotka näyttävät kelpaavan ainakin mehiläisille.

Nyt meillä on sopimus munatoimituksista yläpuolen naapurin kanssa. Sieltä saan ostaa luomumunia 20 snt/kpl, ja kun vien ulkorakennuksen pöydälle tyhjän kennon ja rahat, löydän sen sieltä myöhemmin täytettynä tuoreilla munilla :) Kätevää, varsinkin kun sinne ulkorakennukseen on muutama kymmenen metriä laitumemme yläportilta.

Nyt pitää mennä lenkille Kalteri-Kallen ja pikkuveljensä kera, au revoir :)