Tässä Rintistä yksi pentuaikainen passikuva - tai siis minusta se sopisi ihan passikuvaksi, ilme on ainakin asiallisen vakava :)

Ja tässä yksi syyskori... Ajattelin tuoda siihen vielä vähän havuja kanervien ympärille, vaikka kaunishan se on noinkin.

Asensin tänään autoon uuden esteen etupenkkien taakse, ihan Englannista saakka tilatun Kurgo Backseat Barrierin (löytyy Muddypawsin verkkosivuilta, jos kiinnostaa). Siinä on tähän asti ollut semmoinen verkontapainen viritys, mikä oli tarkoitettu takapenkkien taakse ja oli tietysti sitten liian matala etuosaan. Näppäränä tyttönä liitin siihen -paalinarulla, kuinkas muuten- pari jatkopalaa alaosaan, mutta äkkiäkös tuo Houdinini (alias Rio) keksi, kuinka sen alaosan saa toimimaan koiraluukkuna, ja luikahteli sieltä eteen jalkatilaan ja milloin minnekin ollessani kaupassa. Takaisin päin ei tietysti sitten päässytkään niin millään...;)

Tuota asennusta tehdessäni huomasin, ettei ainakaan omilla voimillani lähde Jeepistä niskatuet irti niin millään, ylös ja alas kyllä liikkuvat, mutta siihen se jää. Se vaan olisi ollut asennuksessa tarpeen, mutta sehän piti sitten taas kerran korvata naruasennuksella, tällä kertaa vaan vähän huomaamattomammalla (jestas kun vaikea sana!) kuin paalinarulla. Muihin riittikin sitten ihan säännönmukaiset remelit. Ylös jäi kyllä huolestuttavan paljon tilaa, saa nähdä rupeaako tuo Houdini-kenguru harjoittelemaan korkeushyppyjä etuosaan...

Muistin vihdoin tänään harjoitella Rintin kanssa poistumista Reissarin etuovesta, ja hyvinhän se sujui mahapuikkojen ja isoveljen opastavalla avulla :). Jos sitten seuraavassa ahtaassa laivassa selviäisi ilman selänrikkomisia...

Vähän on ollut vaikeuksia esteen hyppäämisessä collieiden rintakarvoituksen vuoksi - esteessä se puomi on ajatuksestakin putoava, ja kun nuo ryökäleet tuppaavat aina menemään ennen hyppyä niin lähelle, että puomi lähtee lipettiin rintamuskarvojen kosketuksesta. Kyllä ne silti hyppäävät, vaikka puomista ei enää tietoakaan ;) Ihan sama, huviksihan ne vaan laitettiin, ja renkaan hyppääminen sujuu molemmilta ihan mallikkaasti.

On se vaan hyvä, että tuntee eläimensä hyvin. Ollessamme Ranskassa juuri lähdössä yhdestä Tarn-vuoriston osasta pitkin jumalattoman kiemuraista ja kapeaa tietä, tuli Camillalta viesti. Vilkaisin sitä kuolemaa uhmaten, ja kun huomasin, että se koski Ransua, pysäytin lähes siihen paikkaan. Ransu kuulemma käyttäyti ihan oudosti eikä antanut laittaa riimua päähän, eikä Camilla saanut siis hevosia sisään. Soitin heti lomittajaparalle ja sanoin, että Ransu on saanut sähköiskun turpaansa, eikä siis suinkaan ole seonnut, ja että se tulee kyllä vapaana perässä talliin, vaikkei taatusti siinä tilassa ja vielä huppu päällä annakaan vieraan koskea päähänsä. No, sillä siitä selvittiin :)

Esterillä oli myös poissaollessamme ilmeisesti lievä ähky, mutta olin sitä varten jättänyt ohjeet homeopaattista lääkintää varten, ja sehän parani melkein taas saman tien.

Tinolla oli samoin parikin kertaa vatsa kipeänä. Camilla lääkitsi sitäkin ohjeen mukaan, ja se meni ohi, mutta sitten se tuli todella kipeäksi juuri päivää ennen paluutamme, ja tytöt veivät sen kehotuksestani lääkäriin. Syy ei koskaan ihan varmasti selvinnyt, mutta lääkäri epäili haima- tai maksatulehdusta ja antoi tietysti antibioottia. Lisäksi se sai itse määräämiäni kasvi- ja homeopaattisia lääkkeitä, ja oli taas muutamassa päivässä kunnossa. Onneksi kaikesta selvittiin lähes pelkällä säikähdyksellä :)

Nyt on jatkojohto ulkovalaistukselle hankittu, eikä se rapuille asennettu lyhty enää joka kerta vieri alas muistamattoman emännän ottaessa pyörää ulos alakerran ovesta...

Ai niin, aloitin keramiikkakurssin Ranskasta palattuamme. Käyn päiväryhmässä, missä on enimmäkseen eläkeläisiä, ja tunnen oloni kovin kotoisaksi, joten olisin ilmeisen valmis eläkkeelle... Pikku hiljaa savi alkaa taas totella pitkän tauon jälkeen, ja toivon saavani edes muutaman kelvollisenkin työn aikaiseksi. Viimeksi kyllä collielta katkesi korva...Ehkä rupean vielä keraamikoksikin jossain vaiheessa ja teen design-kuppeja koirille ja kissoille :)

Ranskan kurssillekin menin, jatko-sellaiselle, mutta siitä vapautin itseni jo pari viikkoa sitten. Se alkoi puoli kahdeksalta illalla, jolloin aivotoimintani alkaa muutenkin jo hiipua yötä kohti, ja loppui vasta yhdeksältä, jolloin olen jo umpiväsynyt, ja kun kaikki iltaruokinnat ja -tallit ja -lenkit on tehty, onkin puoliyö, ennen kuin päästään nukkumaan. Ei ei...Yritän opiskella kirjaa itsekseni ja tehdä tehtäviä, jotka ovat kiitettävän käytännönläheisiä, että kai siitäkin jotain hyötyä on. Lisäksi kuuntelen Lidlistä sikahalvalla ostamiani ranskan cd:itä, niin ensi keväänä puhun jo ranskaa kuin vanha tekijä ;)

Ja nyt, au revoir :)