Pyhäaamun rauhaa täällä. Hevoset leikkaavat ruohoa pihalla, ja koirat ja kissat lojuvat sisällä, Pörri tietysti lempipaikallaan.
Ei käyty kaupassa eikä missään muuallakaan autolla yli viikkoon, mutta eilen oli jo pakko lähteä hakemaan välttämättömimpiä ruokatarvikkeita, ja samalla ulkoilutettiin kameraa vesipuistossa ja muutenkin matkan varrella.
Tämä talo on Locarnin rinteessä, ja vielä viikko sitten noita vaaleanpunaisia kukkia (kai joku köynnös, niitä näkee monin paikoin kiipeilemässä ja peittämässä laajoja aloja) oli paljon enemmän, niin että vaikutelma oli kuin sadusta. Locarnin kirkon torni pilkistää taustalta, sijaitsee ylempänä tosi jyrkässä rinteessä, samoin kuin hautausmaa - toivoa sopii, että tuollakin on kunnan vesijohto...
Ihan oikeita sireenejä vesipuistossa :)
Nämä ovat ilmeisesti jotain jalostettuja versioita sinikelloista, joita kasvaa joka puolella luonnonvaraisinakin. Meidän metsässä osa on jo kukassa.
Jumalaisen kaunis ties mikä :)
Kuin kissa ja koirat ;). Rintiä vähän huolestuttaa moinen paikallaan jököttävä äänetön jättiläiskissa. Eipä ole tainnut kissa peseytyä vähään aikaan ;)
Tulipahan viimein selvitettyä, mikä on käärme ranskaksi, ja voin sen nyt vapun mentyä kertoa täälläkin - se on serpent. Taas yksi ranskasta lainattu sana suomen kieleen, asettaa ainakin itselläni serpentiinien käytön ihan uuteen valoon - aina joskus hankin rullan kissojen iloksi lattialle myllättäväksi, mutta taisi tulla pieni tauko niiden käyttöön. Toisaalta tällä hetkellä ainakin puolet serpentiineistä olisi tukevasti Rondon vatsassa...
Kaunis tämäkin, vaikka tuokin itselläni mieleen hautajaiset (ankea lapsuus - olin alle kymmenvuotiaana osallistunut useampiin hautajaisiin kuin monet koko ikänään). Kärpänen ainakin tykkää :)
Jättiläislehdet
Peikkopuu (huomaa erityisesti tiukan tieteelliset nimitykset).
Hiukan synkkiä, mutta kai niistä joku sitten pitääkin. Toisaalta täällä tunnutaan pitävän kovasti mustista ikkunaverhoistakin...
Näissä on sitä jotain.
Olen kutonut viime aikoina runsaasti sukkia, kuten on tainnut tulla jo mainittua. No, joka tapauksessa eläimet ovat hullaantuneet lankojen tuoksuun, suurin osa niissä on sentään villaa. Kissat kiehnäävät itseään niihin, erityisesti Pörri. Sitten on Rinti, joka yrittää toistuvasti sukeltaa lattialla olevaan käsityökoriin pää edellä ja hieroa ainakin päätään lankoihin mahdollisimman tehokkaasti esittäen siinä sivussa koiramaista päälläseisontaa ;)
Minulla on jatkuvasti ollut huono omatunto, kun kissat eivät ole päässet öisin makuuhuoneeseen. Yhtenä iltana yritin asentaa oviaukkoon koiraporttia (jossa on siis myös ovi kissoille), jotta kissat pääsisivät menemään ja tulemaan mielensä mukaan ilman, että Rondo säntäisi joka kerta niiden perään ja herättäisi meidät muut. Oviaukko on ensinnäkin vino, eikä porttia saa muutenkaan tukevasti siihen kiristettyä edes lisäkappaleilla, joten yritin keksiä jos jotain tiivistettä lisäksi. Taittelin papereita väliin ja olin jo tyytyväinen tulokseen, vaan kuinkas sitten kävikään... Koirat, jotka eivät eläissään ole koiraportin takana joutuneet olemaan, eivät ottaneet porttia lainkaan tosissaan, arvelivat varmaan sen olevan jonkinlainen älypeli, jonka olen heitä varten asentanut (vrt. Rio ja auton koirakalteri joskus viime vuoden heinäkuussa). Ensin siitä yritti Rondo tunkea itseään kissaovesta pestävän Rintin avuksi, niin että portti ei enää ollut tukevasti paikoillaan. Seuraavaksi, mentyäni alakertaan Rondon kanssa päästämään sitä ulos, isot koirat (=Rio?) olivat tönäisseet koko portin nurin ja olivat iloisina alakerrassa meitä vastassa. Huoh... Edelleen siis nukumme, koirat ja minä, makuuhuoneessa suljetun oven takana ikkuna raollaan ihanassa viileydessä, ja kissat alakerran lämmössä. Toisinaan makuuhuoneessa on aamuisin 14 astetta lämmintä, että rauhoittelen omaatuntoani sillä, ettei se oikein edes ole kissoille sopiva lämpötila. Palaamme asiaan taas Rondon kasvettua henkisesti sen verran, ettei se sinkoa jokaisen makuuhuoneesta poistuvan kissan perään keskellä yötä...
Lemmikkimeri yhdellä Trebrivanin pihalla. En kehdannut mennä seisomaan pihan viereen, vaan kuva on otettu autosta, eikä siis tee oikeutta näkymälle, se on ihana :)
Yksi tärkeä työtehtävä on Rondolle jo ilmaantunut, ja sitä se hoitaa nuoruuden innolla varsin mallikkaasti. Aina kun joku kissoista (yleensä Pörri, harvemmin Musti, ja hyvin harvoin kukaan muu) raapii sohvia, Rondo säntää paikalle ja raapiminen loppuu siihen :) Luvassa on tietenkin myös palkka työstä - koko porukalle totta kai ;) Aikuiset koirat suhtautuivat tuohon sohvan raapimiseen lähinnä kammoksuen ja vetäytyivät paikalta takavasemmalle (kohta se korottaa ääntään...), mutta nyt nekin ovat koko touhusta innoissaan tuon porukkapalkan ansiosta :)
Kommentit