Matkakertomus vähän nyt poukkoilee, sillä maanantaina matkustettiin taas, tällä kertaa ihan yllättäen. Tarkoituksena oli viedä Suomesta kanssamme saapunut Tiina Guingampiin junalle, vaan kuinkas sitten kävikään...Täällä olikin joku lakko rautateillä, eikä juuri se haluttu juna kulkenut lainkaan. Seuraavalla ei olisi luultavasti enää millään ehtinyt varatulle lennolle, joten lähdimme paahtamaan suoraan Pariisiin reissarilla, joka onkin toistaiseksi ainoa automme (sitikan myin jo jonkin aikaa sitten, kun en sitä kuitenkaan olisi tuonut Suomeen, eikä siitä uudenkaan ostosta tullut ranskalaisten saamattomuuden vuoksi mitään...). Tankin kautta baanalle ja talla pohjaan. Mielessäni siunasin, että olin sentään jättänyt kissoille täyden kupin kuivamuonaa, vaikka olin vähällä nostaa sen ennen lähtöä kaapin päälle Pörrin laihdutuskuuria silmällä pitäen. Matkalta soitin vielä Julielle ja Karlille, ja pyysin Karlia hoitamaan hevoset illalla sisään. Koirille olin luvannut paluumatkalla (siis Guingampista) lenkin Locarnin kukkuloilla, mutta kiltisti ne asettuivat taas matkustusasemiin, ja niin sitä mentiin. Onneksi reissarin koneessa ei ole aikaisemmankaan matkan jäljiltä tietoakaan karstoista, eikä sitä tarvinnut herätellä edes alkumatkasta :)

Yhdellä pysähdyksellä ajettiin Orlyyn (486 km navigaattorin mukaan, tosin se ei tietenkään tunnistanut edes kentän osoitetta, joten arvaamalla ja tuurilla mentiin loppumatka), pudotettiin Tiina juuri ja juuri ajoissa kentälle, ja nokka taas kotia kohti. Nyt oli kyllä onni, että juhtana oli reissari - kun alkoi oikein väsyttää, saattoi vetää kunnon tirsat ihan vaaka-asennossa, ja koiratkin saivat sentään jotain ruokaa  kaappiin jääneiden takkieni taskuista, kun aamuruuasta alkoi olla jo aikaa. Löydettiin matkalla hieno levähdyspaikka, jonne oli istutettu koivu poikineen ja tehty upouusi automaattinen vessa niiden reikä-lattiassa -vessojen sijaan. Tämä tuppasi olemaan jo liiankin tekninen pienille aivoilleni siinä vaiheessa, mutta selvittiin sentään, ja vähän ahtautumalla mahduttiin kaikki jopa sisään ;)

Yöllä kolmen aikoihin oltiin taas kotona. Seuraavana päivänä oli vihdoin aika kampaajalle, joten nukkumiseen ei kovin pitkiä aikoja ollut, ja kyllä väsytti...

Kukkaurheilua%20008-normal.jpg

Tänään meillä on sentään jo leikittykin.

Kukkaurheilua%20011-normal.jpg

Kukkaurheilua%20019-normal.jpg

Kukkaurheilua%20012-normal.jpg

Tässä kiitää ilmeisesti jonkin sortin vinttikoira...

Itselleni iski väsymys oikein kunnolla vasta tänään, vaikka viime yö saatiin nukkua ihan kunnolla, ja vuorotellen on pyörryttänyt ja pää särkenyt. Vaan mitäpä sitä ei tekisi päästäkseen silloin tällöin Pariisiin ;) Olemme nyt kaikki käyneet siellä (tosin vaan liepeillä) jo kahdesti - Rondokin, joka tuli sitä kautta meille Marin kanssa marraskuun alussa ja oli käynyt aika keskustassa pissilläkin -, ja mikäli minusta riippuu, siihen se saisi jo jäädäkin. Meille sopii tämä maaseutu ehdottomasti paremmin :)

Kukkaurheilua%20034-normal.jpg

Yksi ehdottomasti parhaista Suomen matkan anneista, tosin hollantilaiselta huoltoasemalta hankittu. Jos osti kaksi Malteasers- tai m+ -pussia, sai tuollaisen ilmaisen pallon. Totta kai semmoinen piti hankkia, näytti juuri meidän koirien lempparilta, miksi se sitten osoittautuikin, sitä kuljeteltiin jo matkan aikana autossa paikasta toiseen. Onneksi Karl sanoi pitävänsä Malteasereistä, itse en olisi niillä mitään tehnyt, ja sai ne sitten Fazerin sinisen ohella tuliaisiksi ;)

Kukkaurheilua%20029-normal.jpg

Rakas Houdini. Ostin paluumatkaa varten Vipstoresta Virroilta kaksi kevythäkkiä tarkoituksena sijoittaa ainakin Rio ajon ajaksi toiseen paluumatkalla. Sen paikka on nimittäin aina kartturin puolen lattialla, eikä sitä haittaa edes sillä puolella istuvan potentiaalisen matkustajan jalat (ei kai, kun ne ovat yleensä asianomaisen matkustajan suussa...). Ajattelin siis mukaamme tulevaa Tiinaa ja hänen mukavuuttaan. Matka Vammalasta Paimioon sujui vielä ongelmitta, kun veimme Tiinan kissat (neljä) tyttärelleen hoitoon. Vasta Ruotsin puolella alkoi Kalteri-Kalle heräillä ja avasi kevythäkin vetoketjun - sisäpuolelta. Sen jälkeen oli tietysti toivotonta yrittäkään pitää Rioa häkissä, ulos se tuli ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa, mikä oli tosi pian... Sen jälkeen laitoin sen turvavöihin ja auton keskipenkille, missä se melkein pysyi - kerran se avasi turvavyön pidikkeen lukon, ja toisen kerran turvavyön soljen - selkäpuolelta. Älkää edes kysykö miten...Näiden urotöiden jälkeen se tuntuu arvostavan yhä enemmän ihmisen kekseliäisyyttä uusien älypelien laatimisessa, ja tulee viereeni silmät loistaen ("tää viimeinen oli jo vähän haastavampi, mutta kato, mä selvitin senkin!").

Kukkaurheilua%20065-normal.jpg

Kukat olivat poissa ollessamme komistuneet. Tässä purkissa on ainoastaan jo viime vuonna istutettuja pelakoita.

Kukkaurheilua%20043-normal.jpg

Myös kissatarhaan nojaavat kärhöt ovat pörhistyneet.

Kukkaurheilua%20045-normal.jpg

Hollannissa oli tullessamme silloin maanantaina Helluntai, ja ainakin Giethoornissa kaikki leirintäalueet kuin nuijalla lyötyjä. Onneksi yhdelle pyrkiessämme joku hoksasi meidän olevan Suomesta (no, ainakin suurin piirtein...), ja pääsimme ihan ylipaikalle talon navetan viereen. Aamulla oli kotoisaa heräillä lehmien yninään ja ketjujen kalahteluun (ei meillä siis kukaan ole ketjuissa, mutta tuli ihan lapsuus ja Mamman lehmät mieleen). Edes koirat eivät huomautelleet mitään navetasta kuuluvista äänistä, ne tuntuivat niidenkin mielestä kuuluvan asiaan.

Kukkaurheilua%20061-normal.jpg

Tämä malvapensas on ainakin kolminkertaistunut parin vuoden takaisesta Vallen tallomisesta huolimatta (vai siitä vahvistuneena...). Mittakaavana muutamia villejä eläimiä.

Kyllä oli helppoa olla poissa, kun kotona oli luotettava ja osaava eläinten hoitaja, siis Karl. Eläimet olivat pärjänneet hyvin, mitä nyt ahne Valle-sika oli kerran vetänyt rehun nenään ja pärskinyt sitä sitten vaikka kuinka ja kauan joka lävestä (ensimmäinen kerta silläkään ikinä). Kaiken lisäksi liesi ja alakerran ikkunat kiilsivät tullessamme puhtauttaan (toisin kuin lähtiessä...) :)