Täällä päin asustelee edelleen varsin outoja pitkäkorvia, tai luultavasti yksi ja sama vipsahtanut yksilö. Viimeksi sille kelpasi koiranhihnat, ja nyt se oli eräänä yönä jyrsinyt poikki laitumen alemman paimenlangan. Se nyt tosin on siinä vain hämäykseksi, eikä siinä edes kulje virtaa, mutta hiukan ilkeästi melkein toivoin, että sinä yönä siinä olisi ollut ihan pieni sähkövirta, joka olisi saanut pupun luopumaan tavoistaan. Toisaalta tuolla metsän toisella laidalla, mikä on toisen metsäjäniksen reviiriä, on yhdelle kesämökin kasvimaalle jäänyt iso nippu salaattia ja persiljaa, eikä se pupu ilmeisesti ole edes koskenut niihin, ja meillä toinen pitkäkorva syö kaikki langatkin...

Eikä se ole ainoa nakertaja näillä main. Nokkahiiri, alias Hikkasika Rio (se kun syö ilmeisesti hengittämättä koko aikana, ja saa ruokailun päätteeksi aina mahtavan hikan), jyrsi yhtenä aamuna poikki puhelimen jatkojohdon sillä aikaa kun olin siivoamassa tallia - ja sen ryökäleen piti olla umpiväsynyt aamulenkin jälkeen ;) . Siinä meni samalla nettiyhteys ulkomaailmaan, eikä siinäkään muuten mitään, mutta minun piti seuraavana päivänä mennä puhumaan tipsu-ihmisille jonnekin päin Piikkiötä, ja osoite oli edelleen älykkäästi vain muinoin saamassani sähköpostissa... Onneksi yhdeltä tutulta löytyi ylimääräinen johto (sitä poikkimennyttä en onnistunut kirveelläkään korjaamaan), ja kyseinen paikkakin aikanaan löytyi. Se on sitten ihan toinen juttu, kuinka onnistuin eksyttämään meidät pois lähtiessä jonnekin hevon kuuseen, mutta toisaalta matkailu avartaa, ja Rio pääsi taas ihan uusiin maisemiin pissille :)

Kummityttö Lotta ja poikaystävänsä saivat vihdoin oman shelttipentunsa kotiin viime perjantaina. Sunnuntaina he kävivät Untonsa kanssa meillä, ja oli se syötävän suloinen! Tuossa iässä vaan kahden ja puolen viikon ikäero on aika iso, varsinkin kun toinen on rodultaankin isompi, ja Unto-parka oli hätää kärsimässä, kun Rio yritti leikkiä sen kanssa. No, parin kuukauden päästä ikäeroa ei enää edes huomaa. Tällä viikolla ollaan vielä kyllä menossa Lotan ja koirien kanssa Kustaviin joulunalusretkelle, että voipi olla jeepissä aika vilske :)

Rio on kyllä ehdottomasti ahnein omistamani koiranpentu. Aluksi annoin sille ruokaa niin paljon, että sitä varmasti jäi ylikin, että se oppisi siihen, että ruokaa riittää, eikä tarvitse ahmia kuin pieni sika niin että on ratkeamispisteessä. Sitten rupesin ihan oikeasti pelkäämään, että se ratkeaa, kun ei ruokaa juuri ikinä jäänyt muruakaan yli, ja se putsasi vielä Nikin ja Pyrynkin kupeista jämät (Tinolta moisia ei jää, jos ei se ole sairas). Ruokailun jälkeen pikkukoira muistutti viimeisillään olevaa vyötiäistä, ja vähitellen rupesin annostelemaan sen kuppiin sopivaksi katsomani määrän, minkä jälkeen se sitten olisi taas syönyt kaiken vähänkin ruuaksi luokittelemansa, jos ei se päässyt ahneelta pennulta pakoon ;) Eräänä päivänä ollessamme taas asioilla ympäri Turkua ja Raisiota ostin muutaman juustobistron, vai mitä ne nyt nimeltään ovatkaan. Söin niistä kaksi, miinus tietenkin pienet koiraverot, mutta tämä pieni sikapossupa älysi, että koriin jäi vielä yksi, ja kun poistuin autosta seuraavan kerran, se kapusi etupenkille ja kauppakoriin, missä se tullessani maiskutteli loppumuruja laatikon pohjalta. Olkoon vaikka kuinka paimenkoira, mutta sillä on kyllä terrierin sinnikkyys, ja kun laitoin tuoksuvan tyhjän pussin ja laatikon varmuuden vuoksi reppuuni, niin eikös se ryökäle ollut sitäkin avaamassa pitkällä nokkaeläimen kuonollaan :) .Nyt olemme taas päätyneet entiseen tyyliin - kuppi täyteen ruokaa, ja sitä jopa joskus todella jää yli.

Edistystäkin on tapahtunut. Ennen Rio syöksyi jokaisen vanhemman koiran kuppiin sitä mukaan kun laitoin niitä lattialle, vaikka ne ärjyivät ja melkein haukkasivat siltä pään irti. Nyt saan jo laskea kupit omille paikoilleen pitelemättä pikkuriiviötä toisella kädellä, ja se jopa istuu omalla paikallaan kauniisti odottamassa, kunnes sen oma kuppi asetetaan sen eteen.

Ruualla on varsin tehokas vaikutus, eikä parasta motivointikeinoa tuon yksilön koulutuksessa tarvitse kauaa miettiä. Se on saanut namin aina tullessaan sisälle pissalta, ja nykyään se tulee lennossa ovesta lähes sivuttain ja istuu jo ilmassa pakastimen eteen, jonka päällä on kissoille kypsää kanaa, ja josta hänellekin pieni pala aina lohkeaa palkkioksi.