No niin, nyt on luentokin pidetty. Menestys oli valtava ;) - kokonaista viisi kiinnostunutta ihmistä. Ja niin kun viiletettiin ympäriinsä viemässä mainoksia jos joihinkin koirapuistoihin ja kauppoihin ja vaikka mihin... No, eihän se määrä - laatu oli tosi ensiluokkaista, aktiivisia ja tiedonhaluisia ihmisiä, jotka toivottavasti saivat jotain uutta kotiin pohdittavaksi.

Lauantaina olin naksutinkoulutuskurssilla saamassa lisäoppia kyseisestä kiinnostavasta lajista. Kiitos Sirpalle ja Jarmolle lainakoirasta, ja tietysti itse Kingille mukavasta opiskeluseurasta :) . Nyt vaan pitäisi ehtiä naksutella noille omillekin karvakuonoille, ja Ransulle pitäisi pitää parit naksuttelusessiot ainakin paikoillaan pysymisestä selkään noustessa, käy vähän hitaasti toi kapuaminen paksuissa vaatteissa... Kurssilta sai monia uusia ideoita ja ajatusmalleja jokapäiväiseenkin käyttöön. Aikanaan tuli opetettua muutama kultakalakin ihan vahingossa samalla periaatteella tulemaan ruokintanurkkaan. Meillä kun oli yhtenä kesänä koulun akvaario hoidossa, ja ajattelin ruokkia niitä myös luomuruualla sen tylsän valmiin kalanruuan lisäksi. Niin ne sitten saivat lätkällä tapettuja kärpäsiä, eikä kestänyt kauaakaan, kun ne saapuivat jo valmiiksi ruokintanurkkaan, kun kuulivat kärpäslätkän äänen. Siitä vaan kaikki opettamaan kultakaloja kuviokelluntaan ympäri akvaariota :)

Yhtenä päivänä meinasin hikeentyä, kun Esteri, joka on kaikkein seurallisin kani, ja aina ensimmäisenä saapuvilla, kun vien niille ruokaa, ei huolinutkaan mitään syötävää päivällä, vaikka aamulla oli vielä puputtanut ihan normaalisti.
Kyljetkin olivat ihan longollaan sisäänpäin, ja ajattelin, että vatsassa se vika kuitenkin on, niin kuin kaneilla yleensä. Olen ihan liian kanssa kuullut kaneista, joille on tullut ripuli yhtäkkiä, ja jotka on viety eläinlääkärille saamaan antibioottikuuri, ja joita ei sitten enää seuraavana päivänä ole ollut. Muutamia olen sentään saanut pelastettuakin homeopatialla ja kasvilääkkeillä sun muilla lempeämmillä menetelmillä, ja nytkin päätin pistää heti kaikki peliin. Ensin annoin Esterille kunnon tujauksen B-vitamiinia, sitten maitohappobakteereita, ja vielä kaikkien taiteen sääntöjen vastaisesti kolmea homeopaattista ainetta samaan ruiskuun liuotettuna. Vitamiiniliuoksen jälkeen se yritti jo hyppiä huolettoman näköisenä, etten rääkkäisi sitä enempää, mutta vanhana kettuna en tietenkään uskonut sitä, vaan jatkoin sinnikkäästi lääkitsemistä. Jossain välissä, jotta kaniparka ei nyykähtäisi pelkästä kauhusta, suihkutin sen korviin vielä Rescue remedyä ( siis korvien ulkopinnalle, en sisään ). Sen jälkeen se päätti kokea ihmeparanemisen ja alkoi puputtaa kuin viimeistä päivää, ettei hullu emäntä vaan enää jatkaisi. Voihan olla, ettei sillä ollut mikään iso häiriö vatsassa, tai pikemminkin tietenkin suolistossa, mutta noiden pikkuotusten kanssa ammun mieluummin tykillä kärpästä, kuin jään odottamaan pahempia oireita. Pari päivää pidin kanit varmuuden vuoksi pelkällä kuivalla ruualla, mutta ihan hyvin kaikki on mennyt normaalillakin ruokinnalla sen jälkeen. Tuntuu, että Esteri nykyään rupeaa aina välittömästi syömään minut nähdessään :) .

Meillä on asustellut pari päivää hiiri täällä sisällä. Se raukka tuli portaidenaluskomerosta yhtenä aamuna, syöksyi eteisen pakastimen alle, ja on varmaan kiroillut raskaasti eksymistään tänne kissa- ja koiratalouteen. Se sai välittömästi peräänsä viisi kissaa ja Nikin, ja seurue on tömistellyt ympäri huushollia ja vaaninut milloin minkäkin kaapin ympärillä. Viimeksi päivällä näin hiiriparan eteisessä nukkuvan Pyryn lähellä - se varmaan yritti päästä takaisin lähtöpaikkaansa ja ulostautua koko pahuksen talosta, mutta pinkaisi viime tingassa taas pakastimen taakse. Tämänhetkisestä tilanteesta en ole varma, mutta toivon sen päässeen karkuun sillä aikaa kun koirat ja minä olimme asioilla ja kissat päiväunilla, muuten se raukka kuolee pian nälkään.

Lintujen ruokinnan aloitin lauantaina, ja nyt käy lintulaudalla ja talipötköillä kova vilske. Yritän aina huudella niille varoituksia, kun päästän kolme kissaa aamuisin vähäksi aikaa ulos, ja hyvin ne osaavat pysytellä kriittisen ajan tarpeeksi ylhäällä. Tosin tänään näin Pörrin suorittavan varsin kunnioitettavan korkean hypyn lintulaudan alla, mutta toistaiseksi kaikki ovat säilyttäneet henkensä, ja kissatkin kulkevat yleensä ihan muissa osissa tonttia lyhyen ulkoilunsa aikana.