Malvakoirat%20014.jpg

 

On tuo pihan malvapuska vähän kasvanut. Kaksi vuotta sitten se näytti tältä, siis se oli ehkä noin neljän collien levyinen... Nyt se näyttää tältä:

 

Malvapensas%20045.jpg

 

Ei tuosta nyt ehkä kovin hyvää käsitystä saa, mutta siis kokonsa puolesta se peittäisi varmaan kaikki kolme hevosta - ainakin, jos ne kaikki makaisivat kyljellään tuossa rinteessä sen alla, esimerkiksi piilosilla... Valtava se on joka tapauksessa.

 

Malvapensas%20002.jpg

 

Toin ulkoa katkenneita ruusuja tuohon maljaan ajattelematta asiaa sen enempää. Vaan Mustipa ajatteli, ja on siitä lähtien juonut vettä ainoastaan tuosta.

 

Malvapensas%20003.jpg

 

Noistahan tuli nimittäin ihan vahingossa tehtyä kukkatippaliuos. Ehkä hän haluaa kauneutta ja seesteisyyttä ja harmoniaa elämäänsä - en edes tiedä, mitä ruusu edistäisi, mutta nuo nyt äkkiä ajatellen tulevat mieleen :)

 

Malvapensas%20012.jpg

 

Tämä ei kyllä edistä muuta kuin elinikäisiä maksavikoja (siis ainakin, jollei homeopatiaa olisi...). Tuo on se kamalan maksatoksinen kasvi, josta pienikin syöty pala aiheuttaa maksavaurioita. En edelleenkään tiedä sen nimeä suomeksi, englanniksi se on ragwort, ja englantilaiset ovat sen kanssa ihan hysteerisiä, sen pitämisestä pelloillaan joutuu suunnilleen linnaan... No, täällä sitä on laitumetkin väärällään, eikä kenellekään koidu sen suurempaa vauriota, saati, että ranskalaisisännät viitsisivät laukkailla pelloillaan tuota nyppimässä (jos nyt edes sattuisivat tietämään tuon myrkyllisyydestä). Eivät eläimet sitä syö, ja vaikken itsekään nyt kovin ihastunut siihen ole, sitä aina pääsee putkahtamaan pihallekin sinne sun tänne, jos ei niitä taimia huomaa ihan pieninä nyppiä pois.

 

Malvapensas%20048.jpg

 

Tuossakin sitä mokomaa kasvaa iso puska. Mutta siis oikeasti, mitä maailmasta tulisi, jos eläinten edestä pitäisi kaikki myrkylliset kasvit kuopia pois, eiväthän ne tyhmiä ole, eivätkä varmasti olisi eläneet enää aikoihin, jos eivät tietäisi, mitä sopii syödä. Omat hevoseni esimerkiksi rakastavat sieniä, mutta eivät ikinä vahingossakaan ole puraisseet palaakaan yhdestäkään myrkyllisestä sienestä, vaikkei kukaan ole niille niiden myrkyllisyydestä kertonut.  Ihminen on tällä pallolla se ainoa tumpelo, joka pistää suuhunsa jos mitä ja huomaa vasta haudassa, että oho...

 

Malvapensas%20007.jpg

 

Tämä pensas on nyt siemenvaiheessa ja kylvää noita pyöreitä pallukoita ympäriinsä - ja ne kaikki löytyvät ennen pitkää koirien turkeista... Myös kastanjat alkavat olla karvamatovaiheessaan, ja niitä kukkavanoja (tai miksi niitä nyt sanoisi, karvamatoja ne lähinnä muistuttavat) saa repiä alvariinsa turkeista. puhumattakaan sitten lenkeiltä löytyvistä papinpojista (kyläkellukan siemenistä ym.).

Vaan jotain hyvääkin. Villikirsikat alkavat kypsyä, ja mikä parasta, pudota maahan ulottuvilleni. Nam :) Ainoita tietämiäni hyviä kirsikoita.

 

Malvapensas%20013.jpg

 

Täällä vahditaan...

 

Malvapensas%20025.jpg

 

...ja pidetään pallokarkeloita.

 

Malvapensas%20041.jpg

 

Vanhat ja ränsistyneet pallot ovat parhaita :)

Olen taas ommellut Ransun loimia noin kilometrin verran. Oikeastaan ne ovat kyllä Blakkurin ja Vallenkin loimia, mutta kun ne eivät tunnu niitä täällä onneksi tarvitsevan, niin paikkailen niitä kaikkia Ransulle, joka kyllä tarvitsee ja kuluttaa niitä enemmän kuin moni sukkia.

 

Malvapensas%20049.jpg

 

Nämä alkavat ihan kohta olla niitä luonnottoman sinisiä.

 

Malvapensas%20051.jpg

 

Paljon kauniimpi :) Tuolle löysin ulkovarastosta ison vanhan kattilan, johon se saa muuttaa tällä hetkellä liian pienestä purkistaan. Munankuoriakin on jo valmiiksi säästettynä, josko tuosta vielä saataisiin punainen.

 

Malvapensas%20056.jpg

 

Näissä sen sijaan ei ole mitään luonnotonta. Olen niin ihastunut tuohon ruusupensaaseen, että mielelläni veisin sen täältä mukanani. Kaiken lisäksi siinä on koko kesän noita huikaisevan kauniita ruusuja niin runsaasti, että niistä voi aina ottaa yhden sisällekin ihasteltavaksi.

Tänne on kaiken muun ohessa putkahdellut myös nokkosia, mikä ei ole kovin mukava asia, ne kun kasvavat ihan väärissä paikoissa. Olen pikku hiljaa koettanut kitkeä niitä, mutta sitä voi tehdä vain viileinä aikoina, sillä työhön on varustauduttava anorakilla, pitkillä housuilla ja kunnon hansikkailla - ja silti melkein aina joku kohta ihosta on palanut. Kaiken lisäksi nokkoset(kin) kasvavat täällä hetkessä niin isoiksi, että niitä on tosi haastavaa kiskoa tuulella maasta - hyvin äkkiä koko puska onkin huojahtanut päin näköä, ja siinä sitä sitten ollaan.

 

Malvapensas%20020.jpg

 

Colliesanomat saapui eilen iloksemme, paljon nopeammin kuin Koiramme, jolta kestää tassutella tänne asti joskus jopa monta viikkoa. Kyllä lassiet on nopeita :)

Olen varmaan ennenkin sanonut, etten ole mitenkään ihastunut faceen. Vahingossa sinne aikanaan kirjauduin, enkä siellä vieläkään paljon vieraile. Muutamalla colliesivustolla silloin tällöin käyn katselemassa, mutta lukeminen olisi varmaan parasta jättää sikseen... MIKSI ihmiset menevät aina ensin faceen tiedustelemaan asioista, oli nyt sitten kyse mistä tahansa koiraan liittyvästä, vaikka rajusta oksentelusta, käyttäytymisestä tai ties mistä - siis sen sijaan, että soittaisivat eläinlääkärille, kasvattajalle tai kenelle hyvänsä, jolta voisi saada hyödyllisempiä vastauksia kuin jonkun ryhmän mutu-ihmisiltä, joiden kokemus koirista yleensä tai yhdestä rodusta on noin viiden minuutin luokkaa. Lopullisesti kärähti taas, kun joku juuri tiedusteli jostain melko aggressiivisesta vatsataudista. Vastauksia riitti tietenkin laidasta laitaan, vaikkei kukaan ollut koko koiraa edes nähnyt, saati ottanut kunnolla oireista selvää. Koira kuitenkin ilmeisesti selviää, mutta sitä piti usean päivän ajan ruokkia, kun ei suostunut syömään (mikä on ymmärrettävää, kun ei ruoka kerran tuommoisen taudin aikana imeydy kunnolla, niin mistäs se nälkä sitten tulisi...). Ja siinä sitten riitti ihmettelijää ja neuvojaa, varsinkin sitä päätä, että ehkä koira olisi jo syytä päästää pois, kun selvästi kärsii. Kaiken huipuksi (ilmeisesti nuori) omistajakin oli sitä mieltä, että kyllä hän jo olisikin vienyt piikille ja säästänyt nekin (hoito)rahat uuteen koiraan, mutta kun muu perhe ei suostunut. Ja ihan kaiken huipuksi eräs kasvattaja vielä loihe lausumaan, ettei hän kyllä kauaa katsele semmoista koiraa, monttuun vaan. Siltä kasvattajalta en kyllä ikinä pentua ottaisi, olkoon kuinka menestynyt hyvänsä...Mutta muutenkin - kuka nyt ei sairaudesta kärsisi ainakin hetkellisesti, mutta ei kai sitä nyt kaikkia ruveta tappamaan sillä perusteella, että kun sillä on nyt niin paha olo ja voi kun olen kamala ihminen, jos pidän koiraa vielä hengissä?!!! Se on sitten ihan eri asia, jos on jo tiedossa, ettei tästä enää seuraa muuta kuin kärsimystä, mutta ettei edes voi/viitsi yrittää, etteivät face-kamut vaan tuomitse...Voi hyvää päivää, en kyllä haluaisi olla tuollaisten koira! Tiedän vaikka kuinka monta nykyäänkin elävää ja elämästä nauttivaa eläintä, joita on jouduttu jonkin sairauden aikana syöttämään ja juottamaan ehkä päiväkausia, jotta aika, luonto ja lääkkeet saavat tehdä tehtävänsä ja parantaa. Miksi sen eläimen sitten on ottanut, jos ei sen hyväksi ole valmis tekemään yhtään mitään...

Nyt riittää ketutus tuosta asiasta tällä forumilla, mutta ihmettelen vaan...

 

Malvapensas%20068.jpg

 

...ja Rondo komppaa :)