Tässä vielä kuva Ranskan Millausta viimeisenä Ranskan aamunamme - siis toistaiseksi viimeisenä :)

Ja taas ihan vaan pikainen kirjoitus, että tiedätte meidän edelleen olevan maailmankartalla.

Mutta siis nyt se on kuitenkin totta, se, mitä olen koko ajan pelännyt, mutta kieltäytynyt edes ääneen lausumasta: meillä on kirppuja. Edelleen olen sitä mieltä, että koirissa oli kapikin, koska raapivat jo jonkin verran ennen matkaa, varsinkin nuo sojonokat, jotka enemmän kulkevat tuossa pihallakin kapikettujen jäljissä. Matkan jälkeenhän raapiminen vain yltyi, ja vaikka koko ajan hain turkeista ötököitä tai edes jälkiä niistä, mitään ei löytynyt, ja olin edelleen sitä mieltä, että kapi se vaan edelleen rapsututtaa. Vihdoin viime viikolla, kun Tino oli jo syönyt karvattomaksi osan takapäästään, löysin siitä selviä kirpun puremajälkiä - tai no, selviä ja selviä, enhän ole ennen moisia edes nähnyt, mutta niiltä ne kovasti vaikuttivat. Koirat saivat viime perjantaina toisen Stronghold-annoksen, mutta sehän ei kuitenkaan yksin niihin pirulaisiin auta, kun asuvat enimmäkseen muualla kuin koirissa. Ainoa kunnolla tehoava asia niiden lopulliseksi häätämiseksi on päivittäinen imurointi, ja sitähän minä siis todella rakastan - syvä huokaus... Vaikka ei silti, ihan sama, kunhan vaan tarvittava aika löytyy jostain ja niistä vihulaisista päästään eroon. Myös pesukone pyörii jokseenkin tauotta, siellä käyvät vuorotellen lähes kaikki koirien ja muut petivaatteet, jotka sitten muina aikoina kyllästetään laventeliöljyllä - hyppivätpähän mokomat elukat ainakin rauhallisemmin...

Hjoo...Jos saisi valita, niin mieluummin sitten kapikin tai vaikka täit, mutta ei kiitos kirppuja, ne ovat niitä kaikkein viheliäisimpiä häädettäviä. Ainoa hyvä asia tässä on, että ne eivät sentään henkeä uhkaa. Tino-parka, joka ei edes ollut koko matkalla, on joutunut niiden kanssa kaikkein kovimmalle, varmaan siksikin, että oli sairas juuri päivää ennen paluutamme ja jonka vastustuskyky tietysti oli vielä pitkään heikoin. Ja toiseksi, jos itse olisin joku kirppu tai muu vastaava, menisin varmasti mieluummin pitkäkarvaisenkin chihun turkkiin kuin rypisin pk collien turkin loputtomassa suossa, josta ei varmaa ulospääsyä välttämättä löydy koko elikon elinaikana. Kyllähän nuo reissukoiratkin rapsuttavat, mutta huomattavasti vähemmän.

Mutta nyt on taas ruvettava imurointihommiin. Tässä vielä piristykseksi yksi ranskalainen ikkunakuva :)