Siis ihan oikeasti en tajua, että miksi meidän elämä tuntuu aina olevan yhtä selviytymistaistelua...No eipä ollutkaan hauska väri, tää on parempi :) Siis siinä kun muilla ihmisillä on jo kaikki kunnossa eikä tarvitse jokapäiväisen ylläpidon eteen tehdä mitään erityisempää, niin meillä tuntuu aina joku takkuavan.

Siis mehän asumme isovanhempieni entisessä talossa, jossa ei ollut vielä muutama vuosi sitten mitään ns. mukavuuksia (tai olihan niitä montakin heti kun tulimme, mutta niillä oli kaikilla - Jasper-ja Julia-hanhia lukuun ottamatta- neljä jalkaa ;) ). No, nyt on sitten tehty remonttia, ensin tallissa ja sen jälkeen täällä talossa, ja nyt alkaa olla pikku hiljaa asiat kunnossa - tai miten sen nyt ottaa... Otetaan nyt vaikka vessa. Olen aina sanonut, että meille tulee vesivessa vain kuolleen ruumiini yli, se kun on mielestäni yksi ihmiskunnan älyttömimpiä keksintöjä, mutta nyt en ole enää ihan varma siitäkään. Ensin kuitenkin tänne asennettiin semmoinen polttava vessa, joka kärytti heti, jos johonkin jäi pienikin rako, ja lisäksi pelkäsin, että joku lomittaja vielä onnistuu sillä polttamaan koko tönön poroksi. No, se matkusti jonnekin pohjoiseen, ja tilalle tuli kotimainen (se polttava oli joku teksasilaiskeksintö, ja niillä taitaa olla aika erikoinen huumorintaju sen pakkauksestakin päätellen) erotteleva ja kompostoiva käymälä, joka on jopa kerrostalokelpoinen ja kaikkea hienoa. Ja kätevähän se olikin, siihen asti kun kaikki toimi hyvin. Nyt siitä on ruvennut polkimen vaijeri irtoilemaan, eikä se tietenkään sitten toimi kunnolla ja muuta hauskaa ja VOI RÄHMÄ!

Kaiken lisäksi silloin kun sitä asennettiin uuteen hienoon kylpyhuoneeseeni, remonttimies hajoitti lattialämmityksen kaapelin sieltä, ja suihkuosaston lattia jouduttiin korottamaan ja laatoittamaan uudestaan - onneksi se sentään saatiin tehtyä ennen pakkasia, ettei tarvinnut nenä huurteessa käydä suihkussa.

Niin ja sitten kun meillä ei kerran ole sitä vesivessaa, niin tänne riittää semmoinen harmaavesisuodatin, jossa on ekologisesti sammalkerroksia sisällä ja kaikkea. Sekin tönötti tuolla puukatoksessa aikansa odottamassa asentamista, kunnes sen myyneestä liikkeestä soitettiin, että se taitaakin olla väärä suodatin, koska heillä on edelleen varastossa se oikea. Niinhän siinä sitten oli käynyt, ja taas saatiin tehdä uusi reissu suodatinten kera, mutta saipahan peräkärry taas liikuntaa...

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Samaa rataa on koko remontti edennyt, silloin kun on edennyt. Viime syksynä remonttimies melskasi koko pihan ja kaivontienoon yhdeksi savipuistoksi ja ilmoitti tyynesti, että hän lähtee matkoille ja tulee vasta joulun jälkeen tänne - ikävä, että putkityöt jäivät kesken...

Kyllähän remontit aina tahtovat takkuilla, mutta tuntuu, että tämä on ollut jo takkuamisen maksimointia, ja on suoranainen ihme ja suurimmaksi osaksi ihanien eläinteni ansiota, etten ole jo suljetulla osastolla - tai muussa lukitussa paikassa pikaistuksissa tehdyn tinttauksen seurauksena ;)

Reilu viikko sitten oltiin taas Nääsvillessä opiskelemassa. Oikein odotin, että päästään välillä pois tästä remonttikurimuksesta ja saan nukuttua autossa pari kunnon yötä...Ensimmäisenä eli lauantain vastaisena yönä loppui asunto-osan akusta (jota olin ladannut pari vuorokautta) virta, ja kuudelta sisällä oli noin kymmenen astetta lämmintä. Omatuntoni paaduttaen käytin autoa yli tunnin ja leikin nakkia sämpylän sisällä - makasin untuvapeitteen alla ja koirat lojuivat sen päällä ihan kyljissäni kiinni, niin ettei vilusta ollut tietoakaan. Missähän se nyt oli, kun alkuasukkaat luokittelevat öitä koirien lukumäärän mukaan, eli kun on kylmempää, tarvitaan isompi määrä koiria nukkumaan vieressä - tosi kätevää ja ekologista. No, auto lataantui taas sen verran, että lämmitinkin käynnistyi, ja päivällä siellä oli koirille ihan kohtalaisen lämmin, kun taas ruokatunnilla käytin konetta. Luojalle kiitos muuten numerotiedusteluista, josta selvisi lähin, Nokialla sijaitseva, ympäri vuoden auki oleva leirintäalue. Sinne sitten suuntasimme illalla ja vietimme piuhan päässä yömme ilman ongelmia. Pitää varmaan ihan oikeasti liittyä karavaanareihin vastaavan varalle, että saa vähän alennusta leiriytymismaksuista.

No siis, akkuhan siitä asunto-osasta on ilmeisesti loppumassa, että se pitää taatusti uusia ennen seuraavaa reissua. Niin ja kuvioihin kuului tietysti, että silloin lumisena ja kylmänä lauantaiaamuna kummallakin koiralla oli ripuli täysin tuntemattomasta syystä. Rintillä se oli melko lievä, ja sain jäljet siivottua sen turkista märällä talouspaperilla, mutta Rio ei ole ikinä sotkenut itseään niin pahasti ripulissa kuin silloin, ja sain melkein paleltumia sormiini yrittäessäni putsata sen turkkia jääkylmällä lumella, mistä ei sanottavammin ollut edes apua. Onneksi yhdessä Pyynikin rinteen lammikossa oli vielä sulaa vettä, jolla sain koiran taas puhtaaksi, ja onneksi juuri Riolla ei ole minkään sortin vesikauhua :) Ripuli jäi onneksi siihen yhteen kertaan, kiitos homeopatian, kun autossakin oli vedet vaan kanistereissa vesisäiliön jäätymisen välttämiseksi, ja olimme taas suht edustuskelpoisia.

Mukava juttu oli kyllä se, että Rinti pärjäsi sen viikonlopun jo ihan ilman sanomalehtiä, jotka ryttäsin jo melko alkuvaiheessa pois jaloista kierimästä, ja kotonakin on sen jälkeen pärjätty ilman sanomalehtisotkua eteisessä, kun vaan muistaa tunkea koiralapsen säännöllisin välein ovesta ulos.

Rio oli pari päivää ennen reissua lonkka- ja kyynärkuvissa ja silmätarkastuksessa. Kuvat lähtivät liittoon A:na ja 0:na, ja silmissä oli sama crd kuin pentuna, että ei paha :)  Olin kyllä jo etukäteen melko varma kuvien tuloksista, rauhoitus ainoastaan arvelutti, ja troppasin koiraani jo hyvissä ajoin ja vielä ennen heräämistä klinikan käytävällä - salaa, kun siellä ei välttämättä suhtauduta kovin yltiöpositiivisesti meidän keinoihimme :) Hahaa, mitäs me noidat, ollaan niin kurittomia että korvissa vinkuu, kunhan eläimet tulevat kuntoon!

Juuri leiriydyimme pari yötä olohuoneessa, kun makuuhuone maalattiin, mutta ensi yöksi saa taas palata omaan mukavaan sänkyyn. Parin päivän päästä saan toivottavasti uuden uljaan ison vaatekaapin sinne ja vihdoin jotain tolkkua vaatepinoihin.

Eikö olekin hieno tämä väri, en ole ennen keksinytkään, että tässäkin voi näitä vaihdella. Voisi joskus kirjoittaa koko blogin sateenkaarenväriseksi :) Vielä kun oppisin lisäämään tähän kuvia - yrittänyt olen niin vimmatusti, mutta ei vaan ole onnistunut. Toisaalta siitäkään ei ole kovin kauaa, kun en vielä osannut lisätä kuvia sähköposteihinkaan, että kai se tästä vielä ;)

Mutta siis jos joku tuntee halua päästä johonkin selviytymisohjelmaan telkkariin - eikös niitä joskus siellä ollut, meillä kun ei ole vuosiin ollut koko aparaattia käytössä...- eikä pääse, niin tervetuloa meille ;)