Nyt saisi jo riittää. Tämä flunssa nimittäin. Nyt menee tosin enää reilu puoli rullaa talouspaperia päivässä (aikaisemmin meni koko rulla), mutta silti. Ei jaksa niistää...Olokin on edelleen ihan uupelo, vaikkei lämpöä enää taida olla, mutta sänky kutsuisi päivälläkin. Koirat ovat ainakin saaneet epätavallisen usein talouspaperihylsyjä namiaskarteluihinsa :) Sitä paitsi eilen siivosin. Aivan, en tahdo itsekään uskoa sitä, mutta epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia tekoja. Villakoirat ja puunroskat uhkasivat vallata koko talon, ja saivat minut vihdoin tarttumaan aseisiin. Ainakin tämän päivän huushollin ilme on vähän seesteisempi.

 

 

Viime yönä oli ihan kamalattoman kova tuuli, suomeksi sanottuna myrsky. Illalla vielä varmistin pahnapaalin muovin kiinnipitokivet, mutta silti se oli aamulla puoliksi kuoriutunut, ja pahnat ovat tietysti niiltä osin märkiä. Kompostin kansi, jolla oli kaksi kohtalaisen kokoista kiveä painonaan, löytyi viereisestä pusikosta.

Blakkur oli yöllä leikkinyt draamakuningasta ja repäissyt vaatteensa, niin että jouduin taas ompeluhommiin. Tallissa on ihan tarpeeksi tuuletusaukkoja, kiitos vaan, ei niitä enää loimissa tarvita. Eteisessä haisi koko päivän puolilikainen hevosloimi, kun ei aika riittänyt sekä sen pesemiseen (ja varsinkin kuivamiseen, kun sitä tarvittiin taas illaksi) että ompelemiseen. Nyt kaikilla on taas lämpimät loimet niskassaan kylmähköä yötä varten. Juuri yhtenä päivänä pesin Ransun fleecen ja huomasin, ettei ehkä ole ihan kuningasidea pestä ensin hevosloimea ja sen jälkeen lakanoita...Harvalla taitaa olla sentään hevosenkarvoja liinavaatteissaan ;)

 

 

Koneen i-kirjaimesta on enää puolet jäljellä, mikä on vähän huolestuttavaa. Mitäs, jos tästä kuluu vähitellen kaikki muutkin kirjaimet, en osaa muuta kymmensormijärjestelmää kuin sen, missä kaksi kirjoittaa ja kahdeksan lepää...

 

 

Talon komein häntä. Tuossa se ei kovin pitkältä näytä, mutta on paljon pidempi kuin muilla. Rion häntä ei yllä ihan kintereeseen niin kuin colliella pitäisi, Rintillä yltää hyvällä tahdolla ja mielikuvituksella, mutta Rondon häntäruoto yltää pari senttiä kintereen ylikin.

 

 

Karvoineen päivineen se yltää lähes maahan. Lisäksi sillä on aivan huippupitkät häntäkarvat, kaikkein pisimmät tyvessä, niin että se liehuu juostessa aivan viirinä.

Luulin ensin, että Rondo tarkkailee hevosia...

 

 

Mutta kohteena olikin tuo pitkäkorva:

 

 

Ihan hiljaa se sitä katseli, ja sai tietysti kovasti kehuja :)

 

 

Meidän sisäetana on kateissa. Viimeksi tavattaessa se kiipesi sohvan taustaa ylös, mutta nyt siitä ei näy edes limaviirua missään. Sisällä se arvattavasti vieläkin on, mutta hyvässä piilossa.

Olen varmaan ennenkin ihmetellyt täällä näiden ranskalaisten rämäpäisyyttä ja sitä, että mitään ei kyetä ennakoimaan. Meille tulee pahnat jostain naapurustosta alun perin, vaikka tuo naapuri ne tähän meille sitten toimittaakin. Joka tapauksessa siis hänen pahnoja myyvä ystävänsä, joka varmaan on myös ihan kypsään ikään ehtinyt, oli pudonnut korkean ulkorakennuksen katolta, niin että jotain oli selän puoleltakin murtunut, plus tietysti muutama kylkiluu. Ulkorakennusten katot täällä ovat yleensä aaltopeltiä tai -muovia, siis ihan kiitettävän liukkaita, mutta mieleenkään ei sitten ole tullut minkään turvaköyden käyttö...Samoin täällä tuntuu olevan vallalla käsitys, että liikenneonnettomuudet ovat jotain taivaasta tipahtavia vitsauksia, joiden ennaltaehkäisyyn ei ole mahdollista millään tavalla vaikuttaa. Kukkia kannetaan sitten vuosikaudet onnettomuuspaikoille, kun silläkin nyt sitten oli niin kauhea kohtalo siinä kohtaa...Voi pyhä jysäys. Vielä hölmömpää kuin Suomessa se kelin syyttäminen, kun tapahtuu paljon kolareita, vaikka silloinkin se auton tärkein turvavaruste on tasan siinä ratin ja penkin välissä, ja sen toiminnasta riippuu se oikea tilannenopeus ja turvaväli (ihan tuntematon käsite täällä - jos ei se sitten ole se pari metriä autojen välillä, ihan nopeudesta riippumatta...).

 

 

Meillä on mysteeri koirien kuramattojen kanssa. Ostin niitä pari Suomesta, niitä jotka imevät sisään tullessa tassuista suurimmat vedet, ja joista minulla on aikaisemmin pelkkiä hyviä kokemuksia. Vettä nämäkin imevät, nyt jopa niin, että ovat vielä koneesta tullessaan litimärkiä. Ei auta uusintalinkoukset eikä mitkään poppakonstit, ne eivät kuiva kuin ehkä narulla juhannukseksi. Ensin tuota teki matoista vain toinen, mutta nyt toinenkin on liittynyt samaan rintamaan, ja niiden käyttäminen on melkoisen hankalaa. Olisi hauska tietää, onko muillakin ollut samanlaisia kokemuksia, vai ovatko nuo ainoat kapinoivat yksilöt. Outoa.

 

 

Nyt on pakko lepuuttaa pieniä flunssaisia aivoja. Ainakin muutama päivä...

Rinti on toisella sohvalla Pörrin kanssa ja näkee ilmeisen mukavia unia niin että häntä heiluu - suoraan Pörrin naamaan ;)