Uuden vuoden aluksi on heti todettava, että olen huono ihminen. Hyi. Nimittäin, jos joku vielä sattuu lukemaan joulun jälkeisiä postauksia (oli niitä ainakin yksi...) ja kaipaa sitä Jacquie Lawson -korttia, sitä missä punarinnat koristelevat niin kauniisti kuusta kukkasin, niin saa kaivata ihan rauhassa. Se on poistettu. Nih. Koska siis olen huono ihminen, ja ihan tumpelo näiden masiinojen kanssa, eikä minusta ikuna tulisi minkään sortin hakkeria. Ja siis koska en tietenkään tajunnut, että siinähän on lähettäjän nimi ja terveiset, vaikka sen tänne linkkinä laittaisinkin, ja koska lähettäjä on hankkinut sen ihan laillisesti ja varmaan maksanutkin siitä, ei omatuntoni anna sen pysyä täällä, ilmaiseksi ja ryöstettynä. Silti, vaikkei lähettäjillä varmasti olisikaan mitään asiaa vastaan, ja vaikka se näin ollen tuottaisi iloa monille muillekin, niin ei. Ei ei ei. Ainakaan niin kauaa, kunnes pääsen jonkun hakkerikoulun alokasluokalle ja osaan poistaa siitä sen lähettäjän nimen. Eli siis ikuisesti. Valitan, ja kadun syvästi aiheuttamaani häiriötä, ja kiitos kaunis sen kortin lähettäjille. Heille lisäksi erikoisvalittelut, koska olen niin huono. Ihminen. Ja muutenkin ihan tollo.

 

Tammikuu%20%202015%20003.jpg

 

Mitä se äippä taas on mennyt tekemään...

 

Tammikuu%20%202015%20008.jpg

 

Tämä sen sijaan ei ole huono, vaan kaunis, ja ajattelin sen laittaa tännekin iloksenne. Sain nimittäin tuon Marjolein Bastinin kalenterin kummitytöltä, juuri kun olin miettinyt, että mistähän saisin suomalaisen kalenterin seinälleni ensi... ei kun siis täksi vuodeksi. Kiitos Lotta :) Olen aina tykännyt kamalasti Bastinin piirroksista, ja ostanutkin joskus muille noita kalentereita, mutta siis nyt minulla on itsellänikin sellainen :)  Ajattelin jopa ilahduttaa lukijoita joka kuukauden alussa tuon kalenterin kuvilla. Jos muistan. Toisaalta nykyisessä ranskalaisessa murmelielämässämme kalenterilehden kääntäminen on iso juttu. Samoin talouspaperirullan vaihto. Älkää naurako. Tosin kalenterimme jätättää yleensä ainakin pari päivää, joten kuukaudenvaihtumisen kiihkeimpään sykkeeseen tuskin ehdimme, mutta kuitenkin. Kärsivällisyyttä.

 

Tammikuu%20%202015%20002.jpg

 

Tässä on Hän-joka-laihduttaa-ikuisesti. No comments. Paitsi että nyt hän muistuttaa enemmän suikulaa kuin palloa. Paitsi tuosta kuvakulmasta.

Viiru on taas alkanut puhua unissaan. Kovaa. Tosin en ole ihan varma, onko se aina unessa, sillä välillä sen silmät ovat apposen auki. Joka tapauksessa sen jorinat päiväsaikaan ( jonka se siis viettää enimmäkseen nukkumalla, kuten valtaosan elämästään, jos ei syömistä lasketa) ylittävät jopa koirien heräämiskynnyksen, toisin kuin esim. Mustin kuorsaus, joka on kovaäänisyydestään huolimatta jo vakiintunut kotimme normaaliksi taustaääneksi.

 

Tammikuu%20%202015%20015.jpg

 

Hänkin kukkii vihdoin :) Tuon purkin väri oli yksi suurimmista syistä tuon hankkimiselle. Koko lysti maksoi Lidlissä vähän toista euroa, ja tuotahan voi käyttää myöhemmin tuikkuastiana. Jee, vihdoin meillä tuoksuu joululta. Kuten sanottua, elämme vähän jälkijunassa...

 

Joulu%202014%20006.jpg

 

Näillä käpälillä on melkoisesti maileja takanaan. Kuudessa vuodessa ehtii paljon, kun on ahkera :)

Koirat ovat opetelleet uuden taidon, joka jokaisen koiran tulisi ehdottomasti osata, nimittäin namien sieppauksen lennosta. Rinti osoittautui tässä lajissa varsinaiseksi luonnonlahjakkuudeksi, mutta kyllä se jo toisiltakin sujuu vähintään kiitettävästi :)

Sammarien ja allekirjoittaneen bravuuri lajissa oli se, kun heitin pakettiautossa kesken ajon takana majailevalle koiralle namin (yleensähän ne istuivat etupenkillä turvavöissä, mutta siinä vaiheessa, kun Niki-kettari tuli mukaan kuvioihin, toinen sammareista matkusti yleensä takana), ja se sieppasi sen lennosta. Meidän pakuissahan ei koskaan ollut väliseinää, ja jos ostohetkellä olikin, otatin sen ensi tilassa pois, että takaosakin olisi lämmennyt (no jaa, lämmin nyt tietysti niistä puhuttaessa on suhteellinen käsite, mutta toisaalta entinen kuplakuski on sieltä karaistuneimmasta päästä...).

 

Joulu%202014%20013.jpg

 

Valle on taas kunnostautunut aitomisen jalossa lajissa. Yhtenä päivänä se oli nauttimassa laitumen katastrofialueen, siis sen myrskyn hajoittaman heinävajan edustan, ruohosta. Jäljistä päätellen se oli nojaillut aluetta suojaavaan paimenlankaan ja katkaissut siinä samalla yhden tolpan, ja voila, siellä se ahmatti mässäili kaiken potentiaalisen uhkaavan aineksen seassa. Joskus en kestä sitä. Onneksi joku suojelee paitsi juoppoja ja hulluja (ja ranskalaisia kuskeja, mutta sehän on sama kuin tuo jälkimmäinen kohta...), myös Vallea, koska se näyttää aina selviävän mitä hasardeimmista paikoista ehjin nahoin ja jaloin.

Julie ja Karl olivat eilen täällä vuolemassa hevosten kaviot. Kelpaa taas aitoa Vallenkin ;)

Täällä on montakin käsittämätöntä asiaa, jotkut aivan kamalia, mutta yksi näistä käsittämättömimmistä on ranskalaisten uuden vuoden ajan täytekakkujen sähköistys. Juu, ne ihan totta vilkkuvat. Joka pahuksen kakussa pitää olla jonkun sortin pieni valo, joka lakkaamatta vilkkuu. Tämä ei ole uudenvuoden aprillipila, ihan totta. En minäkään aluksi meinannut silmiäni uskoa, mutta joka uusi vuosi niitä on kaupat väärällään. Kuinkahan hygieenisiäkään ne kaikki kakkuihin asennettavat lamput ja patterit ovat... Se siitä energiansäästöstä.

 

Joulup%C3%A4iv%C3%A4%202014%20001.jpg

 

Tämä lienee jonkinlainen täkäläinen versio aiheesta haarasieni ja sen sukulaiset.

Englantilaisethan ovat yleensä eläinystävällistä kansaa. Miten on siis mahdollista, että yhdessä lempisarjoistani (lähes ainoassa, jota onnistun nykyään tästä koneelta katsomaan), siis Heartbeatissa, ei ole missään koiran koiraa, lukuun ottamatta Alfredia (joka siis on salaa vaihdettu, anteeksi vaan, jos tämä alkaa muistuttaa Jäniksen vuoden Kekkos-vaihtoepäilyjä, mutta kun se on) ja sen yhden lordin labbiksia sun muita luppakorvia. Siis jatkuvasti taloihin tunkeudutaan öin päivin, eikä yhden yhtäkään koiraa missään estämässä moista. Englannissa! Uskomatonta, ja kaikkia varkauksia ja pahoinpitelyjäkin vaan tapahtuu ihmisten kodeissa, eikä missään koiranhäntääkään. Syyttäkööt itseään. Ei kyllä meidän talossa tuommoinen onnistuisi. Nih.

Siitä tulikin mieleen, että Julie ja Karl kertoivat rotukoiravarkauksien yleistyneen aivan räjähdysmäisesti Englannissa. Koiria viedään kuulemma jopa kesken lenkin omistajien käsistä. Uskomatonta sekin. Ei kyllä meillä onnistuisi sekään, onneksi. Ei ehkä kannata olla ihan yltiösosiaalinen koirakaan... Toinen asiaan liittyvä juttu on sitten ne pantoihin kiinnitettävät nimilaatat, joihin ei KOSKAAN saisi laittaa koiran nimeä, ainoastaan omistajan yhteystiedot. Ehkä se on söpöä, kun koiralla on kaulassaan sydän, jossa lukee Tessu, mutta kun se Tessu on sitten paljon helpompi houkutella luokseen, varkaankin, ja hallita sitä jatkossakin. Olen tästä paasannut taatusti ennenkin, mutta kun se on tärkeää. Onneksi nuo omani ovat niin lahjomattomia ja valikoivasti sosiaalisia, ettei niitä saisi kukaan vieras houkuteltua mukaansa - ja vielä harvempi uskaltaisi edes yrittää, sen verran kovan rähinän ne nostaisivat ;)

Tähän päättyi Arja-tädin niksinurkka. Ei vieläkään sukkahousuja... Ai niin, paitsi pakko kertoa yksi juttu, johon ne liittyvät, ihan tosi sellainen. Nimittäin muutama murkkupoika oli menossa ostamaan kondomeja, mutta hävetti tietysti kamalasti, jos kauppias vaikka tuntee heidät, ja niin he saivat kuningasidean vetää sukkahousut päähänsä ennen kauppaanmenoa. Joku sitten näki nämä sankarit astumassa kauppaan ja hälytti poliisit paikalle... Vahingonilo se on vasta hauska ilo ;)

Asiasta nakkimakkaraan. Täällä on tänään taas noin +12 astetta, että se siitä pakkaskaudesta. Onneksi :)

Ja Jean-Marc kuuluu juuri ajelevan traktorillaan porttimme ohi (ainoana valaisimena traktorissa on isännän päässä oleva otsalamppu) sikalalleen. Tärkeä tieto.

 

https://www.youtube.com/watch?v=94-CyCvxQgU

 

Tämä on vielä pakko laittaa tänne, kun sen viimein taas löysin, se on niin ihana. Näyttää kyllä erikoisen hienolta, kun ihmisosapuolella on lisäksi balettitausta. Siis varmasti, siitä voisin lyödä vaikka vetoa. Syön vaikka vanhat...ööö...vaikka vanhat suklaalevyni, jos ei ole. Mutta siis nauttikaa.