Voi murrrr... Kirjoitin viikonloppuna vihdoin blogia pitkät pätkät, klikkasin ihan oikeaa kohtaa - ja kaikki hävisi jonnekin nettiavaruuteen! Nyt kirjoitan sitten vaikka vähän useammin ja sitä mukaa kun asioita muistuu mieleen, ei kai tässä muukaan auta.

Meidän hoitokettu on ilmeisesti ihan kunnossa :) .Juuri yhtenä päivänä ajattelin, että toivottavasti näen sen, että tiedän, onko sen jalka parantunut, ja eikös se seuraavana päivänä jolkotellut pihassa yhtään ontumatta. Olen jatkanut ketun -tai kettujen, kuten on ilmennyt - ruokintaa silti pakkaskauden yli. Ne alkoivat jo olla niin rohkeita, että ilmestyivät puutarhaan heti kun olin vienyt sinne niiden ruuan illalla, ensin pienempi naaras ja sen jälkeen isompi uros, juuri se entinen jalkavaivainen, niin että saatoin tarkkailla niitä melko hyvin hangen valossa. Nyt on varmaan pakko antaa niiden taas pärjätä omillaan, kun ovat tulleet vähän liiankin rohkeiksi, ja juuri tänä aamuna mennessäni Rion kanssa talliin, hyppäsi toinen aivan taaksemme kalliolta. Ehkä se luuli Rioa ketuksi, sitä se kieltämättä eniten tässä kehitysvaiheessa muistuttaa, ja kokokin on nyt aika oikea - ja ketuilla kiima-aika ainakin lähellä... Onneksi mukanani oli vain Rio, joka tyytyi vähän arastellen haukkumaan outoa otusta eikä yrittänytkään lähteä sen perään, kuten Niki tai jopa kankea Pyry olisi taatusti tehnyt.

Kissojen talviulkoilut ovat toistaiseksi päättyneet. Muutama viikko sitten, kun oli suojaa ja lumetonta, ja hanhet saattoivat vielä ulkoilla tallin siivouksen aikana, Rio ajoi hanhet laitumelle hevosten seuraan. Menin jonkin ajan päästä ajamaan niitä takaisin talliin, ja yllemme ilmestyi merikotka kaartelemaan, miettien ilmeisesti, kenet nappaisi saaliikseen, koiran vai toisen hanhista. Se ei edes hätkähtänyt, vaikka luin sille tiukkaan sävyyn lakia, ja katosi vasta aikojen päästä. Niin että nyt kissat eivät pääse ulos sitäkään vähää ennen kuin meri on taas auki ja kotka tyytyy muihin saaliisiin. Isoäidiltäni kotka vei kissan tuosta pellolta vuosikymmeniä sitten eräänä kovana talvena, ja tokihan niille edelleen helppo saalis kelpaa.

Käytiin vihdoin Järvenpäässä vaihdattamassa jeepin ahtoputki, ja johan putosi taas kulutuskin kiitettävästi. Käytiin jollain rannalla Hyrylässä koirien kanssa ulkoilemassa, ja tuskin olin ensimmäiseen paikkaan pysäyttänyt auton, kun viereisestä sulasta lammesta nousi kymmenittäin sorsia matoksi auton ympärille. Ne raukat luulivat tietenkin saavansa ruokaa, ja neuvottelimme pitkän tovin, ennen kuin suostuivat siirtymään sen verran, että uskalsin käynnistää auton. Kauempana uskalsin sitten jo ottaa koiratkin ulos, ja lopuksi otin vielä Rion ihan erikseen kävelemään, se kun ei malta aina hätiä kovassa tohinassa. Vein sen sorsalammen lähelle lintuja tervehtimään, mutta se luuli ilmeisesti niitä joksikin hanhimutaatioiksi ja sai lievän sätkyn, kun sorsia alkoi taapertaa lammen täydeltä luoksemme kovasti kaakattaen. Poistuimme paikalta aika vikkelästi...

Tallissa, tai oikeastaan verstas/karjakeittiö/taukotilassa asustelee pari kesyä hiirtä. Vähintään kerran päivässä ne ovat hevosten rehutynnyrissä, josta olen kauhonut niitä vesikauhalla ylös. Nyt niille tarvitsee vain asettaa hyttysverkkorulla pystyyn tynnyriin, ja ne kiipeävät sitä pitkin tottelevaisesti pois tynnyristä. Rion suurta huvia on tarkkailla niiden hyppelyä piiloihinsa :)

Käytiin viime viikolla Köyliössä rokotuksilla ja verikokeissa. Autossa oli varsin tiivis tunnelma, kun kyydissä oli koirien lisäksi neljä kissaa bokseissaan, ja tunnelma sen kuin tiivistyi kahden pissattua tyynyihinsä. Onneksi jeepissä on ilmastointi, kissanpissanhaju kun ei ole niitä miellyttävimpiä... Lisäksi Pörri oksensi menomatkalla, että pidettiin pieni siivoustauko, mutta hyvin sentään ehdittiin. Tino ja Rio saivat rokotukset, samoin Pörri ja Viiru, ja Pyrystä, Nököstä ja Mustista otettiin munuais- ja maksakokeet. Tänään Elina soitti tuloksista, ja hyviä olivat kissojen arvot. Pyrynkin maksa-arvot olivat pudonneet puoleen edellisjoulusta, jolloin yksi eläinlääkäri oli ilmeisen valmis tuomitsemaan sen kuolemaan :) Tervetuloa hoitoomme, kaikki "toivottomat" maksatapaukset! Elinan kanssa pähkäiltiin myös Tinon silmää, kun se ei tunnu näkevän toisella ainakaan hyvin. Siinä on ilmeisesti glaukooma, mutta vähäinen näkynyt turvotus näyttää hävinneen jo muutaman päivän mustikka-luteiinivalmistekuurilla. Nikin takapäässä olin edellisenä päivänä (onneksi vasta silloin- en ehtinyt kiipeillä kuin yhden yön seinille) huomannut oudon pullistuman, jota en ollenkaan uskonut adenoomaksi. Se se nyt kuitenkin onneksi on, että pitää kyllä leikata ja kastroida samalla ettei uusi, mutta on sentään hyvänlaatuinen. Nyt pitää sitten mennä vielä täällä klinikalle noiden kahden kanssa.

Ai niin, ja Reiki 2 -kurssillekin vihdoin pääsin. Nyt voin lähettää reikiä kaukona ja puhdistaa erilaisia tiloja, ja muutenkin tuntuu reiki sen jälkeen voimistuneen.

Kurssin jälkeisellä viikolla kaaduin oikein kunnolla jäällä alamäessä kahden vesiämpärin kanssa ja löin kaikki paikat päätä myöten. Troppasin tietysti itseäni homeopaattisesti, eikä mitään aivotärähdyksen oireita tuntunut, mutta muutaman päivän olin ihan toistaitoinen ja unohtelin jatkuvasti kaikenlaista. Sitä menoa olisin ollut muutamassa viikossa valmis dementiakotiin, mutta onneksi se meni ohi (tai sitten en enää muista edes sitä, etten muista mitään), ja saamme vielä temmeltää täällä kotinurkissa ihan rauhassa:)