Hanne ja Wuppe blogissaan  http://prange.blogspot.fr/    haastoivat meidät vastaamaan tähän kyselyyn (tuon siistimpää linkkiä en osaa laittaa, anteeksi kauhiasti), kiitos siitä :)

1.    Koirasi/koiriesi rodun paras ominaisuus?

Jaa-a, hyviä ominaisuuksia on niin paljon, että parasta on vaikea nimetä. Olisiko tuo yleinen helppous arjessa yksi, vaikken koskaan ole ”vaikeaa” koiraa edes omistanut. Paimenkoiran yleinen sopuisuus ainakin.


2. Miten motivoit itsesi ja koirasi harrastamaan?  
          
Meidän harrastukset ovat enimmäkseen  vaan kotona harrastettavia aktiviteettejä, vähän temppuja  kaikkien mielenvirkistykseksi, vähän tokoa ihan arjen sujumiseksi  ja vähän aktivoimista sisällä ja ulkona sun muuta, mitä nyt milloinkin mieleen tulee. Niiden määrä riippuu vähän päivästä ja mielialasta, ja valitettavasti nykyisin liian suuressa määrin polvieni suvaitsevaisuudesta – motivaatio kaikkeen ylimääräiseen on aika nollissa, jos liikkuminen on kivuliasta. Periaatteessa koirat ovat aina valmiina kaikkeen, ja niiden innon näkeminen motivoi itseäkin yleensä eniten.

.
3. Oletko koirasi suhteen kontrollifriikki vai rento riehumiskaveri?

Enemmän ehkä kuitenkin kontrollifriikki, vaikka on sanana tähän melko huonosti sopiva.  Ajattelen tekemisiä enemmän laumanhallintatilanteina kuin niin, että haluaisin tehdä itsestäni hauskaa ja tasavertaista riehumiskaveria. Toki leikille on aikaa, mutta aloite tulee kuitenkin yleensä minulta, jos leikimme yhdessä. Keskenäänhän koirat leikkivät sitten ihan omia koiranleikkejään, joista itsekin saan paljon oppia ja tietoa pelkästään tarkkailemalla.
Kaikessa on kuitenkin päämääränäni rento ja huoleton yhdessäolo ja toimiminen niin, että kaikki tietävät paikkansa ja tuntevat olonsa turvalliseksi.


4. Haastavin asia oman koirasi kanssa?

Aika vaikea… Rion nuoruudessa  haastavinta oli saada vieraat ihmiset käyttäytymään niin, että koira voisi säilyttää oppimansa käytöksen heidänkin kanssaan, siis lähinnä olemaan hyppimättä ihmisiä vasten.
Rintin kanssa haastavinta on ollut erilaisten riistanhajujen huomiotta jättäminen, erityisesti ketut saavat sen ihan kiihdyksiin edelleen, vaikka rauhoittumista on tapahtunutkin.
Rondossa on samaa kettukoiran vikaa, mutta mikä tahansa metsässä poukkoileva riistaeläin saa sen sekoamaan hetkeksi – ja niitä eläimiähän täällä riittää niin, ettei ole puhettakaan koirien vapaana pitämisestä (Rioa lukuun ottamatta) täkäläisissä metsissä, jos ei halua hetken päästä löytää niitä jonkun auton alle liiskaantuneina.

 

5. Oletko pelännyt joskus koiraa? Jos, niin missä tilanteessa?  

Eipä tule mieleen. Purtu minua on muutaman kerran, pienempänä yleensä sen seurauksena, etten aina malttanut pitää käpäliäni erossa vieraista koirista esim. syöntitilanteissa, sitten koiranomistajana lähinnä niin, että puremat on tarkoitettu koirilleni, mutta osuneet väärään osoitteeseen.
Adrenaliinin eritys kyllä kiihtyy joka kerran, kun vieras ja uhkaavasti käyttäytyvä koira lähestyy laumaani, ja tietysti järki pitää olla aina mukana koirien kanssa – en esimerkiksi koskaan menisi kutsumatta yhdenkään laumanvartijan reviirille, vaikka kuinka hyvin osaisin koiraa.

 

6. Metsästys vai näyttelyt? Agility vai vaellus? Mitä harrastaisit koirasi kanssa, jos ei tarvitsisi miettiä asuinpaikkaa, rahaa tai ajankäyttöä!?

Ei ainakaan metsästys, ikinä eikä missään olosuhteissa. En käsitä minkäänlaisen tappamisen tuottamaa nautintoa. Näyttelytkään eivät kyllä suuremmin kiinnosta…
Agility, muuten kuin ehkä omalla pihalla tapahtuva esteiden ja putkien suorittaminen ihan huvin vuoksi, on poissuljettu nykyään jo ihan fyysisistä syistä johtuen (emännän, ei koirien). Vaellus, vaikka olisi eniten meidän juttumme, jää valitettavasti pois ihan samoista syistä. Pienimuotoinen vaellus, esimerkiksi niin, että ensin ajetaan jonnekin uudelle luonnonsuojelualueelle tai vastaavalle, ja tehdään siellä kunnon lenkki uusilla poluilla, houkuttaa ehkä eniten.
Pyöräilystä nautimme kaikki, samoin ihan arkipäivän vaihtelevista lenkeistä kävellen mahdollisimman monipuolisissa maastoissa. Kyllä ne harrastukset koirien kanssa ovat enimmäkseen sitä ihan tavallisen arjen viettämistä koko lauman kanssa, en enää mitään ns. aktiiviharrastusta kodin ulkopuolella edes tavoittele. Koirat ovat yleensä kaikessa mukanani, siinä se.

 

7. Onko koirasi vastannut aiempaa käsitystäsi ko. rodusta? Tai jos sinulla on ollut sama rotu ennenkin: mikä yllätti toisessa/kolmannessa koirassa?

Suvussa, isoäidilläni vuosikymmeniä sitten, oli collie, jonka muutamat vähäiset ongelmat johtuivat lähinnä siitä, ettei kukaan osannut tarpeeksi koiraa. Isoäidilleni koira oli kuitenkin täysi kymppi ja täytti tehtävänsä paremmin kuin hyvin.
Ensimmäinen oma collieni, Rio, on ollut pienestä lähtien kuin Lassien perillinen, superälykäs ja syntymäfiksu. Vilkas mutta hyvin hallittava pienestä pitäen.
Toinen collieni, Rinti, taas on aina ollut rauhallinen, mutta äärettömän puolustusvalmis, jos sen laumaa uhataan. Kova jätkä, jonka mielestä ikävyydet häipyvät kuin vesi hanhen selästä.
Kolmas (nämä ovat kuin suklaakonvehteja, yksi ei koskaan riitä…) collie, Rondo, on terävämpi kuin mikään aikaisempi koirani, siis reaktioissaan, mikä aiheuttaa omat haasteensa varsinkin nykyisessä melko eristyneessä elämässämme. Rion tapaan huippuälykäs.
Oikeastaan ainoa yllättävä tekijä noissa kahdessa nuoremmassa on ollut voimakas riistaviettisyys, ja nimenomaan riista-, ei niinkään saalisviettisyys. Pelkän hajun perässä voisivat mennä epäilemättä ihan liian kauas, kun taas esim. heitetty lelu ei välttämättä kiinnosta kuin joskus ja jouluna, varsinkaan Rintiä. No, tässäkin edistytään pikkuhiljaa…

 


8. Mitä eniten toivoisit koiran ja sinun yhteiselolta?  

Terveyttä ja pitkää ikää, vaivatonta ja huoletonta yhdessäoloa mahdollisimman pitkään.


9. Miten usein koulutat koiraasi tai opetat sille uusia asioita?

Välillä päivittäin, välillä harvemmin, tarpeen mukaan.
 


10. Mikä on sinun ja koirasi laatuaikaa?  

Jos minulta kysytään, joka hetki, jonka saan viettää koirieni kanssa. Jos taas koirilta, niin varmaan kaikki mukavat hetket, jolloin tehdään jotain ekstrakivaa, on se sitten muutaman minuutin yksittäinen koulutushetki ja sen päälle leikkiminen, naminetsintä, tai vaikka uuden taidon opettelu, mutta yhtä hyvin nuo näyttävät nauttivan ihan normaalista arjen viettämisestäkin.

 

 

11. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, toimisitko samoin koirasi kanssa?


Suurimmaksi osaksi kyllä, rutiinit perustoimissa alkavat olla jo sen verran hioutuneita vuosikymmenten aikana, vaikka toisaalta olen edelleen valmis oppimaan lisää ja parempia käytäntöjä.
Tuon nuorimman massahurmaajan kanssa olisi kannattanut pennusta asti enemmän painottaa laumajärjestystä eikä antaa sen vaivihkaa kietoa kaikkea tassujensa ympärille nyt murkkuiässä ilmenevin tuloksin. Eikä se nyt suinkaan tarkoita sitä, että se oikeasti vieläkään luulisi olevansa johtaja, mutta synnynnäinen pyrkimys ja hinku sillä kyllä siihen on, vaikka osaakin fiksuna koirana naamioida sen silkkihansikkaisiinsa paremmin kuin hyvin ;)
 

 

Peitto%20022.jpg