Ihmeitä tapahtuu meidän kissamaailmassamme. Tuusa, joka ei eläissään ole koskenut raakaan lihaan, on alkanut syödä raakaa jauhelihaa. Toisaalta Musti, joka ei pentuaikojensa jälkeen, eli kohta neljääntoista vuoteen, ole maistanut juuri mitään kypsää lihaa, on alkanut mieltyä keitettyyn kanaan, jota on aamuisin tarjolla Tuusaa ja Pörriä varten.

Kaiken lisäksi Viiru halusi tänään ihan selvästi tarhaan, joten avasin sille kissanluukun, ja jonkin ajan päästä huomasin sen yllättäen olevan taas sisällä - sekin ilmeisesti osaa jo avata luukun :). Tyypillistä Viirulle - sillä on paljon suurempi motivaatio päästä sisään kuin ulos, joten ei ihme, että se opetteli avaamaan sen juuri tuohon suuntaan.

Meillä on alakerran välikatolla talitiaisen pesä. Sinne pääsee sekä suoraan ulkoa että ulkoeteisen kautta, ja vähän väliä se tiaisparka lentelee neuvottomana ulkoeteisessä yrittäen muistaa, miten sinne pesään pääsee takaisin. Kissat istuvat ulkoeteiseen johtavan oven edessä kuola valuen...

Tämä viimekesäinen hortensia, joka talvehti kanitallissa, on nyt jo noin komea ja täynnä nuppuja. Se onkin sitten tontin ainoa punainen hortensia, kaikki isot pensaat ovat valitettavasti sinisiä. Ilmeisesti maa on siis hapanta, vai miten päin se nyt oli... Joillakin pihoilla näkee vieri vieressä kummankin värisiä hortensioita, ja lisäksi vielä vähän siltä väliltä - eivät tunnu osaavan itsekään päättää, olisivatko sinisiä vai punaisia, ja niin niistä tulee osasta kauniin violetteja.

Kaunis ilma on ollut tänäänkin, joskin viileämpi kuin aikaisemmin. Huomiseksi luvattiin sadetta, mutta tuskin sitä tulee, kun muistin pestä tallitynnyrinkin valmiiksi ;)

Veljekset varjossa. Kuopus täyttää ensi viikolla kahdeksan kuukautta, ja tänään se on jo hyppinyt vähän väliä isoveljien selkään. Saa nähdä, koska se alkaa nostaa koipea. Se on kyllä pennusta asti ollut varsinainen hyppyrotta, eikä tapaa ole ihan helppo siltä karsia edes täydellisellä huomion puutteella. Osittain on kyllä oma vikani - se odotti pentuna laitumen portilla innosta puhkuen, koska tulen tallista, ja hyökkäsi halaamaan jalkojani tyyliin "äippä tuli!". Ole siinä sitten vakavana tai käännä selkäsi, vaikka hyvin tiedät mitä pitäisi tehdä, kun toinen on haljeta onnesta ja hymyilee kuin Hangon keksi ;)

Meillä on ollut kissanruokapaikka suht matalan lipaston päällä tässä keittiössä, ja varsinkin sheltti-ihmiset ovat ihmetelleet, miten koirat antavat ruokien olla rauhassa, vaikka ulottuisivat niihin ilman mitään vaikeuksia. Olen naureskellut, että nämähän ovatkin collieita...Enpä naura enää - tuo riivatun kakara yrittää varastaa ruokia ruokapöydältäkin ;) Eilen uhkasin sitä jo hiirenloukulla, sen jälkeen kun olin miljoona kertaa kieltänyt sitä meidän kieltoäännähdyksellä, irvistellyt ja murissut ja ties mitä...Valitettavasti se tietää uhkauksen jäävänkin vain sellaiseksi ;) No, ehkä senkin kohdalla asiat ovat toisin parin vuoden kuluttua, kaikki ne ovat jossain vaiheessa oppineet pitämään ahneutensa kurissa...mutta ehkä Sulojussin kohdalla kannattaa palata asiaan vasta kymmenen vuoden päästä ;)