Vasikanpolskaa%20006.jpg

 

Pari aamua sitten tuli taas rakeita maan täydeltä, ja myöhemmin päivälläkin niitä saatiin muutamaan otteeseen, vaikka lämpöasteita oli vajaa kymmenen. Muun ajan satoikin sitten enimmäkseen silkkaa vettä, samoin kuin tänäaamuna, niin että tassupyyhkeillä riittää taas töitä.

 

Vasikanpolskaa%20017.jpg

 

Arvatkaa harmittiko, kun yhtenä aamuna yksi naapurin lehmistä oli vastikään synnyttänyt ennen aamulenkkiämme, ja melkein aidan (ja polun) vieressä oli ihasteltavana yksi kauneimmista koskaan näkemistäni vasikoista - eikä kameraa tietenkään mukana. Tuolla näkyy olevan kaksoset, mutta ihan eriväriset ja isommatkin jo kuin se näkemämme uunituore tulokas.

Vasikanpolskaa%20020.jpg

Vasikanpolskaa%20022.jpg

Isäpappa, ainakin tulevien vasikoiden, jos ei ehkä näiden tämänvuotisten. Hän on ISO - vaikkeivät ne lehmätkään ihan hyttyssarjalaisia ole.

Yhtenä aamuna taas kuljimme ajatuksissamme kaikki laitumenviertä, kunnes yksi aidan lähellä huomaamattomana makaillut vasikka poukkasi kauhuissaan pystyyn ja aiheutti melkoisen härdellin. Itseltä meni pari sekuntia tajuta, mitä oli tapahtunut, kun nuo blondit veljekset pistivät sellaisen puolustusrähinän pystyyn, ettei mitään rajaa (Riohan arvasi heti, että tuosta ei äippä tykkää, ja katseli vieressäni ihan hiljaa muiden möykkäämistä :) ). Vasikka lähti loikkimaan aikuisia kohti, ja puoli laumaa niitä tuli meitä kohti sen näköisenä, että kuka täällä uhkaa pientä... Toivoin hartaasti, että ohut paimenlanka pysäyttäisi ne, sillä pidän mieluummin ylläni vanhaa kuoritakkiani kuin puolta tonnia raivostunutta Charolais'ta, eikä kolmekaan collieta ehkä riittäisi sitä porukkaa pitämään loitolla. Sinne ne sentään jäivät, koska olemme kaikki vielä ehjinä, taisivat sentään viime hetkellä tuntea joka-aamuiset vaarattomat tuttavansa.

Vasikanpolskaa%20027.jpg

 

Vähänkö söpö hänkin, vaikka onkin turhan kaukana.

Naapurin äidin orvoksi jäänyt koira on päässyt hyvään kotiin, joten kaikki muutkin siitä huolta kantaneet voivat rauhoittua :) Oli mennyt vanhemmalle miehelle, jolta oli edellinen koira kuollut, ja joka kävelee paljon ja tarvitsee siksikin ehdottomasti koiran vierelleen. Talouteen kuuluu myös kissa, ja koira oli mennyt aluksi kokeeksi, jos vaikka ei sopeutuisi kissan kanssa, mutta siellä ne jo nukkuvat samassa pedissä, joten sillä tarinalla oli onnellinen loppu :)

Yhtenä päivänä kanitalliin oli eksynyt kaninpoikanen, ja Rinti oli saanut sen kiinni, mutta tajusi sentään onneksi ajoissa, että ei tämä kyllä hiiri ole, ja sitä paitsi tämmöisessä on jotain tuttua... Siinä vaiheessa ehdin paikalle ja poistin Rintin kanitallista, ja pikkukani loikki jonnekin suojaan. Sen koommin sitä ei ole näkynyt, öisin kanitallin ovi on ollut auki (laitoin sille kyllä varmuuden vuoksi sinne ruohoa syötäväksi), että se pääsee sieltä pois, ja kaipa se on poistunut vapaille tantereille, koskei Rintikään ole sitä enää sieltä haistanut - se nimittäin oli yhtenä päivänä onnistunut tunkeutumaan ovesta sinne sisälle, muttei enää ulos, ja siellä se sitten seisoi vangitun näköisenä, kun menimme ihmettelemään, mihin se oli jäänyt :) Onneksi se oli Rinti, joka sen löysi eikä tuo kuopus, joka ei ole koskaan kanien kanssa elänyt, ja olisi varmaan heilauttanut siltä niskat nurin ja miettinyt vasta sen jälkeen, mitä tuli listittyä... Rio tuli jo varhaisessa vaiheessa pois sieltä kanitallilta silloin, kun Rinti oli sen poikasen löytänyt, ja sen ilme kertoi selvästi, että siellä tapahtuu jotain, mistä äippä ei taatusti tykkää. Rakas rauhankyyhkyni :)

 

Puhtaita%20poikia%20046.jpg

 

Ettei nyt vallan menisi lehmäilyksi koko postaus...

 

Puhtaita%20poikia%20049.jpg

 

Tämä pensas on jo päässyt kukkimisvaiheeseen.

 

Vasikanpolskaa%20035.jpg

 

Viikon kirjavinkkinä (tainnut olla joskus ennenkin, mutta kertaus jne...) kaikille jotka kaipaavat piristystä elämäänsä, on Gerald Durrellin "Eläimet ja muu kotiväkeni".  Taattua naurattavaa (ja sivistävää, ainakin eläinmielessä) Durrell-laatua, vanha mutta aina yhtä hyvä kirja.

Tajusin vasta tämän viimeisen koirienpesun yhteydessä, miksi Rinti nukkuu pesun jälkeisen yön aina niin tiiviisti kyljessäni. Ennen ajattelin nimittäin, että se on niin tyytyväinen pesusta ja haluaa olla sen vuoksi lähellä, kun on niin kiitollinen...ja pah - se toinen puoli sängystä on vaan niin kostea, että kuka siellä nyt haluaisi nukkua. Voi ketku.