Lokakuu%20023.jpg

 

Haa, tässä kuussa kalenterimme ei jälestä ollenkaan niin paljon kuin viime kuussa – tässä lokakuun kalenterikuva. Hobusista en tässä valaistuksessa yritäkään ottaa kuvaa, kun ei kuitenkaan onnistu.

 

Lokakuu%20001.jpg

 


Tuo kiipeilypuu vetelee viimeisiään, se menee poistoon, kun täältä lähdetään. Nykyään se pysyy pystyssäkin vain sen ansiosta, että nojaa ikkunaan. Kissoille se on kuitenkin mieluinen. Ylimmästä märssykorista on mukava tähyillä maisemia ja ohivilistäviä kaneja.

 

Lokakuu%20002.jpg

 

Toisaalta siitä löytyy myös mukavia rentoutumispaikkoja.

 

Lokakuu%20004.jpg

 


Hmmm…ei ehkä ihme, että on jo ihan vinksallaan – talon kaksi painavinta kissaa samassa korissa.

 

Lokakuu%20012.jpg


Miten teillä menee siellä?

 

Lokakuu%20013.jpg

 


Kapi on melkein mennyttä – tai sitten ei. Ainoa, joka raapii tavallista enemmän, on Rondo, ja sekin enimmäkseen jo kerran rikkoutuneita (siis ihosta, ehjät ne muuten tietääkseni ovat  ) kyynärpäitään, jos en muista säännöllisesti niitä rasvata. Voi olla, että vielä pitää laittaa yksi annos Advantixiä parin viikon päästä ihan varmuuden vuoksi, mutta kai se alkaa olla kaikkiaan ohitettu tuokin vaiva. Viime viikolla laitoin jokaiselle sitä litkua, ja seuraavana yönä Rondo (taas ainoana) raapi itseään vimmatusti, kuten kuvaan kuuluukin sen liuoksen laiton jälkeen, kun ne riivatun elukat alkavat siellä möngertää tuskissaan. Ei kyllä käy edes sääliksi, vaikkei se tietysti niiden vika ole, että ovat tällä kertaa syntyneet syyhypunkeiksi. Parempi onni ensi kerralla, ties vaikka siellä mönkisi tuleva jenkkien presidentti…


Se kettu on jo kuollut joka tapauksessa, jos en ole muistanut mainita, se koirienrääkkääjänaapuri oli sen löytänyt jostain tienposkesta, sanoi herra Tilley toisesta naapurista. Aika heikossa hapessa se jo viimeksi näytti olevankin. Tosin se oli vaan se kettu, ties kuinka moneen elukkaan se on sen ehtinyt täällä tartuttaa.


Viime viikolla yritin ladata puhelimeen lisää rahaa. Ensin otin Rondonkin autosta sivistymään, ja ihan kunnolla se oli, ei yrittänyt ketään syödä, kun eivät tunkeneet kotiimme. No kuitenkin, myyjäpoika Orangen kaupassa sanoi, ettei hän voi ladata sitä eikä mitään muutakaan. Hänen pomonsa oli kuollut, ja ilmeisesti kaupan jatkosta ei ollut tietoa…??? Kuitenkin se on Orangen haaraliike, etten oikein ymmärrä, mutta mitäs minä täällä sitten ymmärtäisin…Hän kehotti menemään lähellä olevaan baariin (ihan tosi, tämä on ihmeellinen maa…ne ovat myös tupakkakauppoja ja pelipaikkoja, täällähän ei tupakkaa myydä marketeissa ollenkaan, mikä ei yhtään auta siihen, että kansa tupruttaa itseään kohti keuhkosyöpää ja –ahtaumaa senkun kerkiää…), jos siellä voisivat ladata. Siinä välissä kiikutin Rondon autoon, vaikka myöhemmin tajusin, että saahan se täällä baariin tulla siinä kuin muutkin asiakkaat. No, muutamaa baaria (tulipa tutustuttua niihinkin), Leclercin kylttyyriosastoa ja yhtä kirjakauppaa, plus erittäin kipeitä polvia myöhemmin painelin vihdoin SFR:n myymälään (sinnekin jo toista kertaa sinä päivänä, kun eivät myöskään voineet juuri sitä korttia ladata…) ja ostin taas yhden uuden puhelinkortin, jolla siis voi soittaa ja tekstata myös ulkomaille. Nyt meillä on sitten taas yksi uusi numero, ties kuinka mones täällä. Vanhaan voi edelleen soittaa ja lähettää viestejä, itse vaan en voi sillä mitään tehdä, jos en vielä joskus löydä paikkaa, mistä siihen voi ladata rahaa… Vieläkään en silti ymmärrä, että miksi se myyjä kenotti siellä Orangen liikkeessä sitten koko päivän, jos ei kerran voi myydä yhtään mitään, jos ei sitten kertomassa, ettei voi myydä mitään… Lappu ovessa olisi varmaan liian vaikeaselkoinen näille paikallisille…


Heposten kaviot tuli taas vuoltua, ja jopa Ransu innostui juoksentelemaan sen jälkeen pitkin laidunta :)


Tulipa noista kirppu- sun muista litkuista koirilla taas mieleen ne kommentit, joita olen joskus fb.stä lukenut. Helppoahan se on Suomessa tuomita niiden käyttö ehkä vaivaisen parin punkin takia (jos siis ei asu varsinaisessa punkki-Suomessa tai omista collieta, joka on niiden elikoiden erikoisherkkua – ehtoja siniverisiä ja silleen…), mutta olepa täällä käyttämättä niitä siinä pelossa, että koko koira myrkyttyy. En itsekään taatusti turhia myrkkyjä käytä millään eläimelläni, mutta mieluummin sitten nuo kuin kirput (tai kapikaan, sen puoleen, tuo meidän oli kyllä työtapaturma) tai borrelioosi tai muu mukava oheistuote. Enkä nyt tietysti voi olla tässä(kään) yhteydessä mainitsematta homeopatiaa ja kasvilääkintää sitten taas elimistön puhdistamisessa noista myrkyistä, jos ja kun niitä on pakko käyttää. Niillä nimittäin saa ihan oikeasti maksankin suorastaan kiiltämään uudenveroisena ;) Ja saa niillä sivumennen sanoen hoidettua sitä borrelioosiakin…

 

Lokakuu%20019.jpg

 


Aina lukiessani milloin mistäkin koirista ja muista eläimistä, joita on jouduttu lopettamaan maksavaurioiden tms. vuoksi, tekisi mieli repiä tukottain hiuksia päästäni (en kyllä viitsi, sattuu vimmatusti). Omistajat vaan toistavat lakonisesti eläinlääkärin sanoja, ettei enää olisi voitu mitään tehdä, ja parempi nyt näin, ettei tarvitse kärsiä. Mutta kun hemmetti vieköön lähes aina voidaan tehdä vielä, ja paljon, ja hommata sille eläimelle jopa lisävuosia täynnä elämisenarvoisia hetkiä. Sitä vaan ei voi siinä vaiheessa edes sanoa sille juuri eläimensä hyvässä uskossa lopettaneelle ihmiselle… Mutta koska sen sitten saisi sanottua niin, että se menisi perillekin?! FB:ssa en enää ruutiani tuhlaa muutenkaan niihin joihinkin suoraan sanoen jauhopäihin, jotka kysyvät ensin kavereilta, mitä tehdä, kun koira on nyt oksentanut kolme päivää eikä pysy enää tolpillaan, pitäisiköhän viedä lääkäriin… Toisaalta teen siinäkin vaan itselleni ja kollegoille hallaa, kun jaan ilmaiseksi neuvoja, vaikka teen tuota hommaa kuitenkin ihan työkseni – ainakin taas jonain päivänä.  Juu anteeksi, ei kovin positiivista, mutta kun joskus ottaa niin kamalasti päähän, kun kukaan ei kuuntele mitään, eikä kerta kaikkiaan tajua, millä tuotakin ilosanomaa saisi joskus levitettyä tarpeeksi! Viis siitä, miten itse myrkyttävät itsensä, mutta pitääkö  niiden eläintenkin kärsiä siinä sivussa, ja kaiken lisäksi kuolla ihan liian aikaisin! Nimimerkki hiton turhautunut…


Mutta iloisempiin asioihin. Meillä kävi taas eilen talonkatsojia, tosi lupaavia sellaisia, että toivossa eletään – taas :)
Rondo yritti kyllä syödä ne, tai oikeastaan vaan välittäjän, joka on kissaihminen eikä puhu koiraa, nämä olivat koiraihmisiä ja käänsivät selkänsä ihan oikeaoppisesti. Harjoitusvastustajia kaivataan :)