Niille, jotka ovat jo kaksi yötä valvoneet pohtien sitä kuonoarvoitusta, ja jotka eivät ole vastauksia vielä kommenteista bonganneet, paljastettakoon vihdoin kuonojen oikeat omistajat.

Ylimmäinen kuuluu Rintille, siis tälle herralle:

 

Villavillitys%20065.jpg

 

Seuraavana järjestyksessä oli Rion kuono, omistaja näyttää siis tältä:

 

Villavillitys%20067.jpg

 

Ja viimeinen kuono kuului kuopukselle, Rondolle:

 

Villavillitys%20068.jpg

 

Kiitos kaikille aivojaan vaivanneille :) toivoopi kuonojen haltijat.

Ihan asiasta melkein toiseen, paitsi että se liittyy noihin haltijoihin ja haltioihin. Tiedän olevani tässä asiassa vähän niuho (kuten tassukarvojen pituudessa - meilläpä on eilen trimmatut :) -, eläinten hoidossa ja muutamissa muissa, enimmäkseen en kyllä ollenkaan). Mutta. Kun. Haltiat ovat niitä pieniä (tai voivat ne olla suuriakin tietääkseni, mutta enimmäkseen kai pienempiä olioita) metsissä sun muissa luonnonpaikoissa eleleviä (itse asiassa kai vaikka missä, mutta siis kuitenkin, asiaan) luonnonhenkiä. Vaikka nyt linnanhaltia. Siis ilman j:tä.

Sitten on nämä haltijat, esimerkiksi auton haltija, j:llä. Siis ei luonnonhenki, vaan ihminen.

JA NÄMÄ KAKSI OVAT IHAN ERI ASIOITA. Uskokaa nyt, hyvät kirjailijat, toimittajat, kääntäjät ja mitä teitä nyt onkaan. Ei pahalla. Mutta. Saan näppylöitä ylimääräisistä j-kirjaimista näissä asioissa.

Kun nyt asia tuli puheeksi, toinen asia, mistä saan näppylöitä, tai ainakin pahan kakomiskohtauksen, on asiantuntemattomat käännökset. Hevosasioissa näitä näkee erityisen paljon. Hevosten väreille on olemassa ihan omat nimitykset, niin että semmoisen kuullessaan hevosihminen tietää heti, minkävärisestä (ainakin suunnilleen) hevosesta puhutaan, ja minkä väriset jouhet sillä on. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa vaikka googlata oikeita nimityksiä englannista suomeksi. Varmaan yleisin virhe on sanan chestnut (kastanja) kääntäminen kastanjanruskeaksi hevoseksi. Eieiei. Sille on suomeksikin ihan oma nimityksensä, rautias. Kas niin. Tuostapa hepoihminen tietää heti, että ahaa, yleisimmin punaruskea (voi olla kyllä sävyeroja siinä ruskeudessa), jolla on yleisväriään vaaleammat tai samanväriset jouhet. Nih. Ja niin edelleen.

Ja sitten ne hevosten lukaalit. EU:n aikana asianomaisissa maissa ei yksikään hevonen enää saa asua pilttuussa, vaikka kääntäjät niitä niihin kaiken aikaa ahtavat. Pilttuu on siis semmoinen ahdas tila, missä hevonen seisoo sidottuna pää aina samaan suuntaan, ei pääse kääntymään - piehtaroimisesta puhumattakaan. HYI. Jotain hyvää EU:stakin. Hevoset asuvat karsinoissa, toivottavasti tarpeeksi tilavissa ja muutenkin viihtyisissä, siis silloin kun eivät ole raittiissa ulkoilmassa. Karsinassa ne mahtuvat kääntymään, piehtaroimaan ja laittamaan vaikka ripaskaksi niin halutessaan. Juu.

Tulipahan nämäkin sanottua. Helpotti.

Vihdoin selvisi tälle Sherlockille se koirien peteihin lirauttelija, ainakin taas tällä kertaa. Ennenkin se oli kyllä Viiru, mutta sitten taas jopa Tuusa, jos hällä sattui virtsatulehdus kohdalle. Se on taas Viiru. Yhtenä päivänä unohdin nostaa sen makuuhuoneen koiranpedin (sen ihanan Tivoli-pedin, joita meillä on kolme nykyään, ja joita olisi ihan mukava pitää makuuhuoneessa silmänilona vaikka aina) päiväksi kylpyhuoneeseen, ja eikös se haissut illalla kissanpissalle. Se meni sitten pesuun, ainakin se patja, ja seuraava peti astui remmiin. Enkös sitten unohtanut senkin yhdeksi päiväksi makuuhuoneeseen, mutta sepä olikin illalla ihan hajuton. Ja haa, rakas Watson, silloin ensimmäisellä kerralla Viiru nähtiin jossain vaiheessa päivää reippailemassa rappuja yläkertaan, kun taas toisella kertaa moisesta harvinaisesta kohtauksesta ei ole mitään havaintoa. Voi sika.

Tässä syyllinen viattoman näköisenä kuopuksen seurassa (ja arvaatteko, kenen kuono tunkemassa mukaan kuvaan etuvasemmalta):

 

Villavillitys%20007.jpg

 

Kuopus taas sai eilen vedettyä pihalta jonkun puolimädän luun kitusiinsa, ennen kuin ehdin hätiin, ja olin varma, että ripulihan siitä tulisi. Vaan ei, yö saatiin nukkua ihan yhtäjaksoisesti, eikä ripulista tietoakaan, hurraa.

Tällä tontilla vilisee vanhoja luita varmaan yhden dinosauruksen verran, sillä täällä on aikaisemminkin asunut monia koiria, mutta yleensä nuo omani eivät onneksi ole niistä kiinnostuneita. Eilen kuitenkin Rondon tielle sattui metsuroidessa kaksi, joista ensimmäisen ehdin onkia kitusistaan takaisin, mutta toisen kanssa se oli ovelampi ja asettui syömään sitä niin kauas, etten heti havainnut koko touhua, ja joka tapauksessa sitten oli jo liian myöhäistä...

 

Villavillitys%20059.jpg

 

Meidän pihan molemmat bambut. Kyllä noilla pienen pandan ruokkisi vähän aikaa, ainakin, jos Valle malttaisi pitää turpansa niistä erossa.

 

Villavillitys%20060.jpg

 

Tuollakin on yksi vapaa lukaali, ei näille nirppanokille mikään kelpaa. Olenkin ajatellut ottaa ostamani linnunpöntöt mukaan Suomeen, missä menevät varmaan kuin kuumille kiville. Pitänee vaan putsata ne höyrypesurilla, vaikken ymmärräkään, kuinka niihin voisi olla mitään salmonellaa pesiytynyt, kun ei yksikään lintu ole käynyt varmaan metriä lähempänä. Lintujen juottoallas sentään näyttää joskus jo kelpaavankin :)

Tästä piti tulla ihan superlyhyt pikapostaus, mutta näin siinä sitten kävi. Pitäkää hyvänänne.

Au revoir.