Nonniin, nyt on taas lennot lennelty tältä vuodelta, ja luuta laitettu säilöön ensi vuotta odottamaan ;)

Kevät on tullut nyt oikein kohinalla, niin että tänään olisi paikoin tarjennut jo pelkällä t-paidalla. Lunta on edelleen rippeinä siellä täällä ja paksummin varjon puolella, esim. meidän tallin takana vielä iso pino katolta talvella pudonnutta lunta. Olen sitä lumiharjannetta myöten työnnellyt kotsareita jo muutaman kuukauden, ja vaikka se on jo paljon madaltunut, sitä riittää vielä joksikin aikaa. Tänään on lahti ensimmäistä päivää jäätön, vaikka kauempaa ovat jäät lähteneet jo monta päivää sitten, ja joutsenet seilaavat tyytyväisinä kimmeltävällä merellä. Perhosia lentelee joka puolella, ja ilokseni näin jo aika päiviä sitten kevään ensimmäisen, joka oli sitruunaperhonen, joten kesästä pitäisi tulla oikein hyvä ja iloinen - ainakin vanhan muumiviisauden mukaan, ja kyllä muumit tietävät :)

Meidän lauman puoliulkojäsen Smirre-kissa on edelleen hengissä kovan talven jälkeen. Mitään hätäähän sillä ei olisi ollut, jos se olisi viettänyt tallissa kylmimmän ajan, mutta silloin se ei suostunut sinne menemään kirveelläkään (no en kyllä sillä sentään yrittänytkään...), kävi vain syömässä ruokansa tallin eteisessä ja häipyi taas omille teilleen, välillä päiväkausiksi. Sitten, kylmimmän ajan jo mentyä, se yhtäkkiä oli taas tallissa omalla pedillään ja tärisi kuin haavan lehti eikä voinut ollenkaan hyvin. Kuumettahan sillä ainakin oli, ja laitoin peliin kaiken homeopaattisen tietämykseni, kätkin sen jauhelihaan (jonka se onneksi siinäkin kunnossa söi) lääkkeet, ja katso, se parani reilussa päivässä ja listi kiitokseksi pari rottaa heti toivuttuaan. Sen jälkeen se on ruvennut viettämään aika usein öitään ja aamujaan tallissa, ja lähtee vasta aamusapuskansa jälkeen hakemaan elävää ravintoa pelloilta. Nyt se taas ymmärrettävästi on harventanut sisäoleskeluaan, kun kevään lämpimät yöt kutsuvat retkille. Välillä meinasi kyllä iskeä jo kauhu, että millä sitä lääkitsee, kun ei sitä voi ottaa kiinni eikä viedä mihinkään, mutta onneksi on tuo luonnollisempikin tapa :)

Luin vahingossa erään ison sanomalehden toimittajan jutun homeopatiasta. Siinä tämä kaiken kokenut ja tietävä nuorehko nainen (sekin vielä!) kirkkain otsin ja ylpeänä sanojensa takana seisten julisti, että homeopatia on humpuukia ja lumelääkettä ja ihan tehotonta. Voi pyhä merimakkara! Hetken olin niin vihainen, että teki mieli repiä koko artikkeli, ikään kuin se olisi asiaa auttanut. Sitten rupesi naurattamaan, että kyllä nuo eläimet sitten ovat viisaita, kun tietävät vaikka ruuan joukossa salaa nautittuaan homeopaattisia lääkeitä, että nyt on sillä lääkitty ja sitten uskovat niin kovasti siihen että ihan piruuttaan vaan paranevat!

Olin myös iloinen, vaikka en tietysti itse sairaudesta, kun eräs tuttu kyseli, voinko auttaa jotenkin heidän maksasairaan ja lähes kuolemaan tuomitun koiransa kanssa, kun eläinlääkäri oli antanut tosi huonon ennusteen haukkuparalle. Haa, totta kai voin! Tai siis ainakin homeopatia ja kasvilääkkeet sun muut lisäravinteet voivat, ja olen ihan varma, että kyseisellä koiraneidolla on vielä monia hyviä aikoja edessään, vaikka ikääkin jo jonkin verran on. Oma Pyry-samojedinikin eli vielä melkein kaksi vuotta samanlaisen "huonon" ennusteen jälkeen, eikä sillä loppujen lopuksikaan suinkaan se "huono" maksa pettänyt, arvot jopa paranivat reilusti hoidon jälkeen.

Tänä keväänä on näkynyt kaikenlaisia erikoisia lintulautavieraita, uusimpana järripeipot, joita on nyt vieraillut lintulaudan alla jo toista viikkoa varmaan kymmenkunta yksilöä. En muista koskaan aikaisemmin eläissäni nähneeni yhtään yksilöä muuta kuin kuvissa, ja nyt niitä voi bongata päivittäin omasta ikkunasta. Laitumella ahkeroiva västäräkki on palannut jo monta päivää sitten työpaikalleen entiseen tapaan, onneksi hengissä sekin. Köyliössäkin Ransulla oli oma nimikkovästäräkki, joka pelottomasti napsi itikoita ihan sen kavioiden vierestä ja seuraili silloista ainoaa hevostani kuin hai laivaa koko sen ulkoiluajan.

Eilen olimme Lotan kanssa pitkästä aikaa ratsastamassa Ransulla ja Blakkurilla, ja kyllä oli mukavaa, kun vielä ilmakin oli upean keväinen.

Isosta pihakoivusta tippuu ilmeisesti mahlaa jostain rikkoutuneesta kohdasta, koska sen alla on maassa aivan märkä kohta. Tänä aamuna orava taisi löytää sen herkkukohdan puusta, koska vietti siinä pitkän aikaa nuollen oksaa, ja tarkisti sitten vielä lähioksia samanlaisen tarjonnan varalta.

Naapurin vastapäisessä vuokramökissä on pääsiäisasukkaita, ja Rintikin on alun kovan vahtimisen jälkeen sopeutunut sieltä kuuluvaan möykkään. Itse kyllä kuuntelisin mieluummin koiranhaukuntaa...

Tino täyttää tänään 10 vuotta, ja herkkuja on nautittu kohtuullisen runsaasti, ettei mene meno ihan ripuliksi :) Viikko sitten täytti Nökö 17 v ja Viiru 10 v, ja toissa päivänä Tuusa 6 v, että juhlia on riittänyt viime aikoina.

Minulla on montakin missiota, joista kaikkia en edes paljasta, mutta yksi on, että opettelisin ajamaan lähipäivinä pyörällä. No joo siis osaanhan minä nyt pyörällä ajaa, mutta kun alakerrassa on kaksikin viime kesänä hankittua uutta pyörää, joihin pitäisi totutella. Toinen on ihana punainen, aika matalarunkoinen iso pyörä, jonka ostin jo vähän kitisevän, reilusti yli kolmikymppisen retkipyöräni seuraajaksi, ja jolla aion ruveta pääsääntöisesti tästedes juoksuttamaan koiria. Toinen on jopo-tyyppinen taittuvarunkoinen pyörä, joka on kätevä tunkea autoon (mahtuu taitettuna ilmeisesti jopa reissuroopen tavaratilaan, niin ettei tarvitse investoida pyörätelineeseen), ja jolla voimme sitten huristella kotiin vaikka vietyämme auton huoltoon 6-7 km:n päähän luottokorjaamollemme. Nyt vaan pitäisi opetella pysymään pystyssä kumpaisellakin...

Nautitaan nyt keväästä täysin rinnoin, jo sitä on talvesta kärsittykin!