Tämä on laitettava ihan ensimmäiseksi. Vähän on epätarkka, kun on sen verran hämärässä otettu, mutta vaikka yrittäisin sata vuotta, en enää toiste onnistuisi vangitsemaan moista keijukaiskoirailmettä ;)

 

Eihän tämäkään paha ole, mutta onpahan taas noilla kuonokkailla jo semmoinen poseerausilme, minkä aina ottavat huomatessaan pääsevänsä kuvaan - puolitotinen, eikä koskaan niin nauravainen kuin luonnossa :) Eikä tämä nyt johdu suutarinlapsisyndroomasta, pikemminkin päinvastoin, kun ovat aina kuvattavina...

Laakereissa on nyt tuommoisia pampuloita, kai ne ovat vielä kypsymisvaiheessa.

Kastanjassa taas on näitä karvamatoja, jotka ovat kyllä jonkinlaisia kukkia - ja jotka sitten tippuvat maahan sankoin joukoin...

...ja joita sitten löytyy koirien jalkakarvoista vielä sankemmin joukoin - ja sitä myöten tietysti lattioilta, sohvilta, sängystä... Ikinä niitä kaikkia ei tunnu saavan harjalla tai kammalla pois ulkoa tultua.

Ja jotta ei elämä menisi liian helpoksi, jostain tuntemattomasta lähteestä tarttuu koirien turkkeihin semmoisia parin millin läpimittaisia vihreitä pallukoita, jotka istuvat kiinni kuin tauti. Lisäksi tietysti tulevat ne normaalit Suomessakin hupia aiheuttavat papinpojat eli kyläkellukan siemenet... Ja noin kuukauden, parin päästä piikkiset kastanjat, jotka peittävät mattoina laajoja alueita maanpinnasta.

Ai niin, nyt seuraa Arja-tädin niksinurkka (ei sisällä sukkahousuja). Nimittäin kaikille niille, jotka tuskailevat omien Tomppiensa (navigaattoreiden, suom.huom.) ikkunakiinnitysten kanssa, on nyt löydetty apu - sylki! Ihan niin juu, eikä tämä nyt rehellisesti sanoen ole oma niksini, vaan kuulin sen Sirpalta ja Japilta, kun oma Tomppa-tätini taas pomppi pois ikkunasta. Sylkeä vaan tarttumapintaan, niin johan pysyyy! Tietenkin hygieniaintoilijat voivat käyttää vaikka vettä, mutta vesi on paljon hankalammin saatavissa koirakanisterista selkänojien takaa, kun taas sylkeä on aina tarjolla ihan nenän edessä - tai no jaa... Mutta siis on oikeasti hyvää muuhunkin kuin näärännäppyihin (älä kysy, ellet tiedä, ovat tainneet hävitä jo nykysilmistä...)

Ja tämän puistattavan yksityiskohdan jälkeen on aika siirtyä setterin arvoitukseen - luulen nimittäin, että se on ratkeamassa (ei setteri, vaan arvoitus). Koiria on ilmeisesti kaksi, samoin isäntiä, ja mikä merkillisintä tässä harmaiden autojen luvatussa maassa - myös punaisia farmariautoja. Nimittäin nyt yhtenä päivänä, kun olimme taas ulkoilemassa kyseisessä puistossa, se monirotuinen lyhytkarvainen narttu tuli isäntineen meitä vastaan, ja kumpikin osoittautui hyvin ystävälliseksi. Isäntä vaan ei ymmärtänyt ollenkaan englantia, joten ilmeisesti ei ole tullut puistoon sillä GB-autolla. Tästä taas seuraa se ilahduttava tosiasia, ettei helle olekaan vielä sekoittanut allekirjoittaneen päätä lopullisesti...Toisaalta siitä seuraa myös se vähemmän ilahduttava tosiasia, ettei se alkuperäinen koira (oli nyt kumpi tahansa) pääsekään puistossa niin pitkille lenkeille kuin olin luullut, vaan sekä auto että koira että isäntä vaihtuvat siinä välissä, kun olemme siellä kävelemässä. Sekavaa, eikö totta? Tarkkailemme edelleen tilannetta.

Kissojen tarhaan löytyi heinäkatoksesta puinen penkki, jolla ne viihtyvät paljon paremmin kuin sinne lahjoittamillani retkituoleilla.

Haa, meillä satoi viime yönä, ja tänään on päivälläkin ropsahdellut ilahduttavasti. Tallin tynnyri oli jo aamulla ihan täynnä, kohta on toinenkin puolillaan, että voin säästää hartiavoimiani kutomiseen. Aamulla kyllä ukkostikin hetken, niin että hevoset piti siirtää pihahommista talliin, mistä varsinkaan Blakkur ei pitänyt alkuunkaan, vaan karkasi uudestaan ulos tallista (ovet ovat niin isot ja hitaat sulkea, että norsulaumakin ehtisi siinä ajassa kulkea ulos ja sisään, ja se peijakkaan koni tietää sen) ja vei muut mukanaan, niin että sain kerätä ne uudelleen koiranhihnoihin  (tuli vähän kiire) ja raahata taas takaisin. Tämän episodin jälkeen ukkonen tietysti lakkasi kuin seinään, niin kuin aina käy...

Villasukkatehtaassa on ahkeroitu kovasti, kaksi uutta paria on ihan kohta valmiina. Löysin koneelta vanhoja MacGyver-jaksoja, ja niitä katsellessa sukkia on syntynyt ennätysvauhtia. Ei ole Ihmemiehen voittanutta ;)  Muutamia leffojakin on tullut vahdattua, samoin kuin lukuisia hauskoja ja opettavaisia videoita koiratanssista ja -tempuista ja ties mistä. Youtube on kyllä metka peli - kun katsot yhtä videota, se ehdottaa jo kymmentä muuta samanaiheista, tai melkein, kunnes huomaat kahlaavasi erinäisiä Shetlanti- ja Skotlanti-videoita siinä samalla. En ole katkera, mutta kuitenkin - miksi siitä yhdestä Skotlanti-jutusta, jossa esiteltiin niin sheltit kuin shettikset, partacolliet ja hirvikoirat, oli unohdettu koko Skotlanninpaimenkoira eli Collie, the one and only?!!! Kysyn vaan...

Kissa kiitoksella elää, mutta ei se koirallekaan pahaa tee - nykyään hihkun iloisella äänellä "Kiitos!" aina jo ennen kuin lätkäisen kärpäsen kuoliaaksi, ja Rinti on lähes siedättynyt sen lätkän ääneen :) Onneksi ei täällä ole seinänaapureita, joten vielä vapaalta jalalta...