Sininen%20013.jpg

 

Sininen on nyt metsässämme pääväri, sillä sinikellot ovat jo sielläkin täydessä kukassa. Yritin ottaa koiristakin niiden keskellä kuvia, mutta niistä tuli niin kertakaikkisen huonoja, että laitetaan nyt yksi viimekeväinen kuva, ettei vallan koirattomaksi jää koko postaus :) Itse asiassa tuossakaan paikassa ei enää edes kasva sinikelloja noin tiheässä, ja muuallakin hyvät kuvauspaikat alkavat olla vähissä.

 

Sinikelloja%20007.jpg

 

Muutkin kuvat ovat jo parin aamun takaisia, sillä tänäaamuna oli niin sumuista, että hevosetkin katosivat kuin tuhka tuuleen heti ulos päästämisen jälkeen. Näkyvät nuo sentään tallessa olevan nyt sumun hälvettyä, ja kaiken kaikkiaan on tulossa taas lämmin päivä - ulkona liki t-paita -keli ja sisällä villasukat käytössä :)

 

Sininen%20020.jpg

 

Sunnuntaiaamuna piti vaihtaa kaasupullo, ja se sujui jo ihan rutiinilla, mutta silti meinasi jäädä puurot keittämättä. Kaasua kyllä tuli, tavallista kovemmalla kohinalla jopa, mutta liekkiä pienentäessa se sammui kokonaan, enkä tohtinut jättää sitä yksin hetkeksikään. Yleensähän laitan puurokattilan päälle alas tultuani (siis se on ihan oikea välipohjallinen Hackmanin puurokattila, painonsa arvoinen kullassa tämmöiselle, jolla on aamulla muitakin velvollisuuksia kuin oman napansa täyttäminen), ja sillä aikaa kun ruokin kissat, se jo yleensä alkaa kiehua, jolloin säädän levyn (tai siis täällä liekin) pienelle ja jätän sen puuron kypsymään siksi aikaa kun käymme aamutallissa. Nyt en uskaltanut, kun pelkäsin talon tullessamme olevan räjähdysvalmiina sammuneen liekin ja vuotaneen kaasun vuoksi. Kaiken huipuksi maanantainakin täällä vietettiin edelleen Helluntaita, niin ettei ihan heti olisi päässyt sitä pulloa varmaan vaihtamaankaan, ja nyt ei auta kuin kestää, kunnes saadaan uusi pullo. Kyllähän tuosta kaasua tulee, mutta jotenkin siitä loppuu teho pienemmillä säädöillä. Olen nyt parina aamuna tyytynyt turvallisuussyistä mysliin, joka ei edes maistu erikoisen hyvältä. No. Kaikilla ei ole koskaan mitään ruokaa syötäväksi...

 

Sininen%20025.jpg

 

Pesukone yritti eilen liittyä kapinoivien vimpaimien joukkoon ja pimputteli omiaan kesken pesun. Eikä se pesukaan sitten edistynyt. Nukkasihdinkin tarkastin, taas, mutta ei sinne ollut vielä pesiytynyt juuri mitään, ja senkin jälkeen pimputtelu ja omituisten kuvioiden väläyttely jatkui. Sammutin koneen, odotin, ja hetken päästä se päätti sittenkin jatkaa urakkaansa mukisematta. Vähänkös olen hyvä - osaan korjata tietokoneen ja pesukoneen, ja ihan samoilla konsteilla ;)

 

Sininen%20029.jpg

 

Sininen%20030.jpg

 

On täällä ihan näitä Suomestakin tuttuja - tässä heräileviä nurmitädykkeitä aamuauringossa, muuten ovat kyllä ihan normaalin sinisiä.

 

Sininen%20036.jpg

 

Tämä on varmaan maahumalan sukulainen, vähän isompi vaan.

Koiramme-lehti ilahdutti tänäaamuna. On sitä jo odotettukin, Mustin ja Mirrin tarjouslehtikin näkyy olevan jo vanhentunut ;)

 

Kultasade%20026.jpg

 

Ai niin, näihin sain lisävalaistusta Eevalta, kiitos :). Nehän ovat tietysti jonkin sortin onnenapiloita, niin kuin jo lehdistä olisi voinut päätellä, olivat vaan niin oudon värisiä, etten heti osannut yhdistää...

 

Osoitekotelot%20036.jpg

 

Ai niin, sen homeopaattisen Symphytumin tarkempi ylistys on vallan unohtunut. Symphytumhan on suomeksi se rohtoraunioyrtti, joka aineellisenakin on ihan pistämätön hauteina sun muina hoitoina erilaisissa vammoissa. Eräs kokenut homeopaatti, joka on myös erään tunnetun apteekin proviisori tai jotain (siis omaa myös lääketieteellisen koulutustaustan, mikä skeptikoille tiedoksi), kertoi tuttunsa kissasta, joka oli pahoin loukkaantunut jäätyään ilmeisesti ties minkä laitteen murjomaksi. Luiden lisäksi siis oli myös pehmytkudoksia runsaasti vaurioitunut, ja kissa tuli täysin kuntoon rohtoraunioyrttihoidolla. Homeopaattisena sillä hoidetaan etupäässä siis luunmurtumia (sen lempinimi onkin luuliima), ja sellaisenaan se on korvaamaton. Olen itsekin todistanut muutamaa tapausta jopa vanhempien ihmisten luunmurtumissa, jotka ovat alkaneet parantua nopeasti heti Symphytum-kuurin alkamisen jälkeen. Ajatelkaas, kuinka paljon siitä voisi saada apua esim. iäkkäiden ihmisten lonkkamurtumissa sun muissa, missä ennustetta pidetään yleensä tosi huonona.

Ja kun nyt taas vauhtiin pääsin - arvatkaa, kuinka paljon harmittaa, kun ihmiset toteavat tyynesti alistuen sellaisia eri syistä johtuvia nuoruusajan puutoksia lemmikeillään, mitkä nyt sitten johtavat sen lemmikin varmasti ennenaikaiseen kuolemaan. Kun siis lääkärit ovat niin sanoneet... Voi herraisä, koska ne oppivat hakemaan muutakin apua?! Homeopatialla on nimittäin usein mahdollista korjata asioita myös takautuvasti, ja sitä paitsi usein samat aineet (esim. kalsium), jotka ovat tärkeitä nuorena, ovat tärkeitä myös vanhana. Kuinkahan paljon saataisiin aikaan parannusta vaikkapa osteoporoosissa homeopatiaa käytettäessä? Tiedän kyllä, että olen ihan liian innokas maailmanparantaja tässä(kin) suhteessa ja jakelen neuvojani silloinkin, kun niitä ei kukaan kysy. Ei kai auta kuin totuttautua katsomaan vierestä, kuinka eläimiä ja ihmisiä kärsii ja kuolee, kun kukaan ei kyseenalaista Pyhän Lääketieteen mahdollisuuksia. Samperi.

Olikohan se nyt Intiassa, missä todetaan potilaalle, että nyt on kyllä lääketieteen keinot käytetty tämän sairauden hoitamisessa, mutta kaikkia muita sen sijaan voidaan vielä kokeilla :) Näin.

Tervettä päivää itse kullekin :)

Toivoo yksi turhautunut maailmanparantaja

 

Osoitekotelot%20040.jpg